Mieletön viikko. Riittävätkö edes ylisanat hehkuttamaan sitä tarpeeksi. Rankka kuin mikäkin, mutta sitäkin antoisampi. Olen ihan poikki ja käyn kai vieläkin ylikierroksilla, kun ei nukuta. Väsyttää, mutta ei nukuta.
Olen oppinut hirveästi uutta, oppinut uutta itsestäni ja pistänyt itseni likoon 110%. Hylännyt tietoisesti vanhoja toimintatapoja ja kokeillut uusia. Olen tavannut ja tutustunut uusiin ihmisiin, keskustellut, esiintynyt, opettanut, ollut asiantuntijana ja puhunut puhumisesta päästyäni. Aivan mieletöntä tykitystä. Ei tässä sanat riitä. Tämän purkamiseen ja sulatteluun menee varmasti vähän aikaa vielä.
Mutta ennenkaikkea olen tyytyväinen. Tämä tuntuu oikealta, omalta, hyvältä. Mukavalta, mielenkiintoiselta, mielekkäältä. Helpolta ja haastavalta yhtäaikaa. Tuntuu, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen kasvanut tähän. Oppinut oppimaan. Elämän mittaisella tutustumismatkalla itseeni.
Se nätin näköinen rouva, jolle pojat ohimennessä huutelivat. Joka näyttää oikealta filosofilta.