Blogi

Koska voin, päätin, että tänään on maanantai. Toimitin toverille piikikkään joululahjan - jota isovanhemmat ovat kovasti kehuneet - sekä kävin salilla ja töissä.

Kissapirulainen syö mun piparit! Ihme sokerihiiri ja juustohiiri kissaksi. Silmä välttää niin heti on hyppimässä pöydällä. Todellinen hiirikissa.

Au, auts, au.

Hyvä että kävelemään pääsee taas. Kannatti pitää taukoa mavesta ja tehdä sitä sitten samoilla painoilla kuin ennenkin. Auts, au, auts.

Tykkään antaa lahjoja. Mutta mitä antaa lahjaksi ihmiselle, joka ei tarvitse mitään, eikä halua mitään. Lisäksi olisi mukava, jos lahjasta jäisi myös muisto, eikä se olisi vain kulutustavaraa. Ovathan lahjakortit ja vaatteet ja sen sellaiset käytännöllisiä, mutta kuka niistä enää muutaman kuukauden jälkeen muistaa kuka hankki mitä ja milloin.

Onneksi toverilla välähti! Nyt myhäilen, sillä tiedän mitä hankkia.

***

Eilen tein glögiä karpalomehusta ja puolukkaviinistä, mausteena kanelitanko ja tähtianista. Jälkiruokana oli luumurahkaa.

Miksi hössöttää, leipoa ja kokata vain yhden aattoillan tähden, kun joulua voi viettää vaikka koko kuukauden joka ilta. Ei tarvitse tehdä eikä syödä kerralla kaikkea ja itseään ähkyyn, vaan voi nautiskella pikkuisen kerrallaan.

Listattu ja osin tilattu:

- kenkiä
- villisikaa taikka poroa
- kosmetiikkaa
- kirjoja
- sarjoja ja leffoja

Näillä pärjää ainakin sen puoli vuotta!

Kiva pikkupakkanen: -22°C. Kuuma! Untuvatoppatakki <3 Lapin tyttönä sitä osaa pukeutumisen taidon, eikä tarvitse pikkupakkasista valittaa. Lumi! aurinko! pakkanen! mahtavuutta.

Ekat pakkasaamun aamukahvit uudesta punaisesta Teema-mukista.

Mustaa Teemaa, ja mustavalkoista Taikaa, täydennetty punaisella, suunnitelmissa myös valkoinen Teema sekä hieman Runoa.

Joulu-/synttärilahjaostoksia:
- kylpytakki+violetti väri
- kaksi punaista Teema-mukia
- punainen paperijoulutähti
- uudet tyynyt

Sunnuntai, joka ei tuntunut sunnuntailta.

Kahvilassa keskustelua täyttävän kolmioleivän, reilun kahvin ja wokin äärellä. Shoppailua, huippukova treeni ja illan päätteeksi tehtiin pitsaa sekä katsottiin Ice age 3 ja joku amerikka-kriittinen toimintaleffa sivusilmällä.

Nyt väsyttää. Tällä viikolla on unet jääneet vähiin. Joten hyvällä omatunnolla kotihommia koko päivä ja illallakin houkuttelusta huolimatta mieluummin valitsin kodin rauhan. Ruokana villisian kylkeä ja perunaporkkanamuusia. Pikkujoulutonttukin joutui perunateatteriin möngittyään makkarista sohvalle.

Tänä jouluna ei syödä perusporsasta. Tänä jouluna syödään luomu- tai villipossua. Itse asiassa taidan siirtyä luomuun tai villiin tai puolivilliin poroon lihan osalta kokonaan. Eikä tänä jouluna porsastella muutenkaan.

Todellisuus näyttäytyi myös varsin ihmeellisenä, kummallisena, kysymyksiä herättävänä. Miten sitä voikin olla ihmisten kanssa niin samalla ja niin erillä aaltopituudella? Toisaalta niin lähellä ja toisaalta taas niin kaukana toisistaan? Kuinka älykkäillä, koulutetuilla ihmisillä voikin olla niin kummastuttavia käsityksiä kuten jumalan olemassaolon totenapitäminen vielä nykyaikana.

Illalla sitten nostimme maljoja vallankumoukselle toisten samanmielisten tovereiden kanssa. Jotka kuitenkin sitten hekin omalta osaltaan ovat niin kaukana, vaikka niin lähellä. Toisaalta ja toisaalta. Toisissa ajatuksissa toisaalla ja toisissa lähellä.

Mutta kaikenkaikkiaan hyvä työreissu, paras tähän mennessä, palautteineen ja vuorovaikutuksineen päivineen. Lisää tällaista?