Blogi

Lempihousuistani hajosi vetskari ja muutenkin taitaa olla hyvästien aika. Talvipopojen pohjassa on reikä, josta loskapaska tunkee sisään. Uusia kenkiä en kyllä osta, odotan kesäkorkkarikelejä.

Mutta. Voitin leffaliput.

1-1.

Sain kortisonipiikin olkapäähän, enkä edes pyörtynyt.

Raksut tuli kotiin ja käytiin pukukaupassa.

Leivoin rahkapiirakan, mutta otin oluen.

Kuinka kahdesta tunnista tuli kolme ja kahvitauolta päädyttiin porraskäytävään jälleen lähes päättymättömään keskusteluun. Välillä (yli)töitä tekee mielikseen, kun on kiinnostavia ihmisiä ja vähintäänkin mielenkiintoisia keskusteluita ja näkemyksiä.

Mutta tänään ei tehdä ylitöitä. Minä lähden nyt salille - rämpimään tuonne lumen keskelle - sillä illalla on treffit Jekyllin (ja Hyden) kanssa.

***

Mielessä uusia kysymyksiä ja päässä tavallaan uudet silmät. Kuinka katsoa sisäänpäin ja nähdä asiat toisin.

***

P.S. I Hippi-tee on loppu. Osta lisää.

P.S. II Mene tänään nukkumaan aikaisemmin, että pääset huomenna ajoissa ylös sängystä. Tänäaamuna ponnistus meinasi olla ylivoimainen.

Olipas rauhallinen ja mukava viikonloppu. Nukkumista ja valokuvausta. Läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Sain naistenpäivän kunniaksi krysanteeminkin. Se ei maksanut mitään, sillä meillä ei ollut käteistä rahaa ja kauppiaalla ei ollut kortinlukijaa. "Sujauttakaa rahat vaikka postiluukusta ohikulkiessanne", kauppias sanoi. Harvinaista luottamusta nykymaailmassa. Usein ihmiset osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi, mikäli heihin uskaltaa luottaa. Siinäpä pähkinä pohdittavaksi meditaation ja hetkessä elämisen lisäksi.

Eilen paistoi aurinko. Minä avauduin ja totesin sen tekevän hyvää. Päästää välillä vähän pahaa ilmaa pois. Hengittää syvään puhdasta ilmaa. Se on meditatiivista. Eilen paistoi aurinko ja ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä. Toivottelivat hyvää viikonloppua ja hymyilivät.

***

Toisessa kotona tehtiin ruokaa, kokeiltiin koruja ja käytiin leffassa. Sellaisia järeämpiä koruja.

***

The Wrestler <3

Aivan mahtava elokuva. Traaginen, hauska, koskettava ja kaikki täysin epäkonventionaalisessa ympäristössä. Kuka uskoisi vuodattavansa kyyneliä showpainijan kohtalolle.

***

Laatuaikaa yhdessä. Ollaan vaan, eikä mennä minnekään.

<3

Hyvää huomenta maailma!
Minä olen täällä taas!
Minäminäminä.
Katsokaa ja ihmetelkää, ihailkaa, inhotkaa.
Maailma, minä olen täällä edelleen!
Edelleen minä.

***

Hyvää huomenta maailma
Avaan television
Avaan tietokoneen
Aivosähkökäyrä surisee
Aurinko paistaa

***

Elämän tarkoitus on
itsemainostus
ja
miehen metsästys
Mutta mitä jos on jo miehen metsästänyt?
Miten olla mainostamatta itseään?
Kuoletetaanko itse?
Poistetaan herutuskuvat,
lopetetaan blogi,
ei meikata enää,
joku mieshän voisi huomata itsemainostuksen

***

Hyvää huomenta maailma
Meikkaan ja laitan aurinkolasit silmille

Logiikan oppitunteja:

Ampukaa viestintuoja?

Asiasta x sanominen ei ole sama kuin asian x tekeminen.

Esim.

Huonosta käytöksestä sanominen ei ole huonoa käytöstä.

---

Oppitunti II:

Mitä on kritiikki

- Mitä on perusteltu kritiikki
- Mitä on rakentava kritiikki

Esim. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaako asiaa sanoa? Mitä sillä tavoitellaan ja tavoitetaan?

---

Oppitunti III

Blogit, mitä ne ovat?

- Henkilökohtaisia, persoonallisia päiväkirjoja
- Julkisia, kenen tahansa luettavissa
- Kritiikin kohteeksi joutuminen
- Kirjoitatko itsellesi vai muille?
- Miellyttääksesi itseäsi vai muita?

Joidenkin ihmisten maailmankatsomus jaksaa ihmetyttää. Tiedäthän, se asenne, jossa toisille tullaan purkamaan omaa pahaa oloa muiden kustannuksella. Enkä nyt tarkoita niitä ihmisiä, jotka suoraan tulevat kertomaan omasta pahasta olostaan tai ongelmistaan. Sellaisia ihmisiä olen aina ymmärtänyt ja pyrkinyt auttamaan kykyni mukaan. Mutta että sellaiset ihmiset, jotka jakavat omaa pahaa oloaan ns. anonyymisti jakavat pahaa oloaan toisille ilkeilemällä ja vittuilemalla, muka niin kuin muut ihmiset eivät sitä huomaisi, huomaisi heidän omaa pahaa oloaan. Kyllä, se pahan olon purkaminen, oman vitutuksen ja ahdistuksen purkaminen huomataan. Ei siihen tarvi olla kummoinenkaan ihminen, että sellaisen huomaa. Se vain on niin säälittävää, että melkein jo oikeasti käy sääli sellaisia ihmisiä, joilla menee omassa elämässään niin huonosti. Ihmisiä, jotka leveilevät omalla olollaan, olotilallaan, rahoillaan, jotka kuitenkin ovat omassa surkeudessaan niin surkeita, että täytyy päteä sillä ja nostaa se jatkuvasti esiin. Osoittaa omaa taloudellista eriomaisuuttaan vaikkapa muihin verrattuna, vaikka oma sisäinen olo mammonasta tms. ns. hyvästä huolimatta on kurja. Niin kurja, että sen näkevät muutkin ihan siihen pintaan asti. Sillä nämä ihmiset eivät yleensäkään pysty pitämään pahaa oloa sisällään, vaan se pistetään jakoon. Kun itsellä on paha olo, se pistetään kiertoon. Näitä ihmisiä minä en ole koskaan ymmärtänyt.

<3 Jekyll (ja Hyde)

Telkusta tulee sittenkin silloin tällöin jotakin hyvää katsottavaa.

Jarmuschin Down by Law ja Burtonin Jali ja suklaatehdas.

Ihania, hellyyttäviä, oivaltavia, kauniita leffoja molemmat.

Willy Wonkan, siis Johnny Deppin, omintakeisen hahmon ympärille rakentuva Jali ja suklaatehdas on ihana vanhanajan satu, jossa paha saa palkkansa - ja hyvä samoin - Burtonin surrealistisessa satumaailmassa.

Johnny Deppiä on aina ilo katsoa. Hänen roolisuorituksensa ovat niin omaa luokkaansa. Hän olisi ansainnut Oscarin, ei Heath Ledger, joka kopioi Jokeriinsa Deppin omintakeisen tyylin ja eleet.

Muutenkin koko Batman oli kuraa, jossa Jokeri vei pääroolin pökkelö-Batmanin nenän edestä - ja sehän ei ole Batmanin idea ollenkaan. Burtonin Batman on se ainoa oikea.

Ja ei kun kirjastoon hakemaan Roald Dahlin kirjoja taas.