Että sitä osaa joskus olla sitten ihan S****n väsynyt...
Päivät kuluu nopeasti vitutuskäyrän laskiessa ja nousiessa. Yhtenäistä päivissä on aina tuo kestovitutus.
Kerran viikossa riiteleminen on tullut tavaksi. Että vihaan sitä. Riitelyä ja mistä? Turhista syistä.
Repivä riita ei aina lähennä. Ei myöskään ultiodramatiikka. Yhteinen rutiini on kenties se salasana. Mausta ajoittaisilla yllätyksillä ja hallitset seurustelun menun.
Vhittu.
Viime aikoina alkanut kypsyttämään ihmisten hyväksikäyttö. Kuvittelee vielä, etten tajuisi tilannetta, mutta sori mm. kultsi. Oon ehkä sinisilmäinen, mutta tyhmää ei musta saa tekemälläkään ja rajoja aletaan pikkuhiljaa ylittämään.
En anna kaikkea periks. En todellakaan.
Osaan myös vaatia ja olla vittumainen, sekä varsin röyhkeä teoissani.
Kysymys vaan kuuluu haluaisinko todella olla sellainen?
En. En todellakaan, mutta sitä ilmeisesti vaaditaan.
*kikattelee hysteerisesti koneen ääressä*
Katsotaan mitä keksin.
...
Harkitsin toissapäivänä jättäväni kaiken taakseni ja meneväni Lähi-Itään au pairiksi. Taikka liftaisin siperian läpi kiinaan opettelemaan kiinalaista lääketiedettä? Taikka harjoittelisin Amsterdamin tavoille?
Repäisisin kunnolla ja lähtisin. Jättäisin kaiken taakseni.
Vitut kaikesta paskasta?