hallintaa

Jatkohaastattelut koulussa käynnissä, mun kouluttajalta tuli siinä keskustelun yhteydessä palautetta, että "kun sä olet niin hallitseva persoona". Ja mulle tuli vaan mieleen mun persoona valtaistuimella punasamettisessa soopelikoristeisessa turkissa heiluttelemassa valtikkaa.. Millanenkohan kuningaskunta sekin olis, kun mun persoona sais vallan, huh huh! Siinä yritin pitää peruspokeria, vaikka hihitytti vietävästi. Ja taas ihan asiaankuuluvat jutut.

Mut siis halitseva persoona? Minä? No kyllähän mä kahden kesken saatan olla aika paljon äänessä mutta just tuolla, kun on isompi porukka, niin minähän olen hiljaa kun huopatossutehtaan lapamato, miltei olematon olento.. Ja sitten muka hallitseva persoona. Soon hiukka outoo muuteskin, että vaikkoon niin puhelias niin miten sitten joukossa oon aika hissuksiin. Mun sanomiset hukkuu sinne muiden mölyjen sekaan, se röyhkein saa aina sanoa sanottavansa. Ja se en totisesti ole minä.

Mutta juu, mä oon ratkennu kessuttaan. Hermot, ne hermot.. Ryhmäpaine ajo nortille. Ei kai siihen muuta selitystä ole. En mä vielä täyspäiväsesti oo ruvennu hönkimään mutta äkkiä se tapa taas ottaa vallan, pitänee suitsia vähän moista pahetta. Vaikka oon viime aikoina kyllä ollu niin kiltisti, että jokin pahe kai mullakin pitää olla ennenko must tulee ihan vässykkä. Hmm, no ehkä siitä ei kummiskaan ole vaaraa. Jeah, pitänee printata uus varotusteksti paitaan: Kiltti muttei vaaraton.