karmea olo

Sen siitä saa kun on urheilullinen ja reipas. Oon kulkenu pirteänä kouluun fillarilla, matkaa tulee yhteen suuntaan sellaset kaheksan kilsaa ja mun pyörä on täysromu vaihteeton vanha pienirenkainen Kombi, joten siinä saa tosissaan tehdä töitä että se matka taittuu ja katella kun vaihdepyörälliset onnelliset, joilla on menopeleissään toimivat jarrut huiskii ohi että suhina käy. Tiistaina tuli vielä menomatkalla eka vartti vettä niskaan, mistä se ilosesti loris kyllä joka sopukkaan niin että lopulta olin litimärkä ja sitten oli jäljellä vielä monta aamuisen hyytävää minuuttia kun sotkin menemään ennen kuin koululle pääsin.

Seuraavana yönä kurkkukipu ilmoili tulostaan ja nyt on päällä täys flunssarähinä lihaskipuineen ja tukkoisine klyyvareineen, mutta lämmönnousu pysyttelee edelleen poissa kuvioista. Jos näytelmän päätähti ei saavu paikalle, niin ei siitä lopustakaan mitään iloa ole, joten olis mukavempi saada kunnon kuume asiaankuuluvine saikkuineen ja katella halluja sängynpohjalta kun kituuttaa päivätolkulla tälleen puolikuntosena. Buranaa kuluu ja keuhkoja yskitään pala palalta ulos, mutta en ilmeisesti taaskaan voi saada kunnollista, lääkärinkin tunnistamaa flunssakuumetta kehiin.

Eipä ole vapaa-ajan ongelmia, kun on niin uuvahtanut olo että joko nukun vaikka kellon ympäri tai sitten vaan tuijotan suoraan eteeni. Kumma miten ryhmä strategisesti (noin kymmennen sentin päähän siitä yhtäkkiä umpeenmuurautuneesta nenästä) sijoittuneita ilmamolekyylejä jaksaakin vangita mun huomion niin täysin, etten meinaa edes huomata odottamaani bussia. Jo kahtena aamuna mun nuhaisen olemukseni on pelastanut sama, mulle entuudestaan tuntematon jamppa, joka on hihkaissut mut pysäkiltä linja-auton kyytiin. Pitänee kiitokseksi tarjota sille sumpit, jahka se uskaltaa juoda mitään meitin kahvilasta, kun on nähnyt, millaisessa kunnossa sen sumpin keittelijä on..