kokkikolmonen

Mullon maaru täynnä omppopiirakkaa, ihan isse leivoin jogurttiherkkureseptillä, vähän oli hyvvee. Nyt ois miltei aika raapia ruksi seinään, sen verran kauan on siitä kun viimeks upotin räpyläni jauhoihin. Koululla oli ensimmäinen keittiötyöpäivä ja vois luulla, että ihminen ei haluais koskea yhteenkään hedelmään pilkottuaan puoli päivää kurkkua ja melonia sun muuta rehua, joten yllätys oli melkonen kun innostuin vääntämään vielä kotioloissa paakkelssia.

Ehkä tää menee edelleen oudon krapulakäyttäytymisen tiliin. Olin oikea älä tee näin -oppikirjaessari kun lampsin ekana aamuna paikalle muutaman minuutin myöhässä, kauheessa kankkusessa ja kokintakin nappirivit aivan viturallaan. Joten mun köökkisaavutuksiks voi lukea lähinnä kahvinkeittimeen nojailun ja iloiset laulunpätkät, jotka väkisinkin lurahteli ilmoille. Erityisen sopivanoloinen pätkä löyty taas (yllätys) Leeviltä, Unelmia ja toimistohommia tuli lallateltua ehkä pariin otteeseen. Mitäs pistävät baarityöläisen ruokaravintolan aamuvuoroon.

Mä vähän luimistelen häpeilevänä kun tuli sorruttua kessuun viikonloppuna. Se oli noi pari teoriaviikkoa koululla aloillaan istumista, kun pisti mut himoamaan taas norttia huuleen ja juovuskissa annoin sitten periksi mielihalulle. Hyvänä puolena voi pitää sitä, etten haistanut koko päivänä yhtään mitään, joten ne oli ne muut kun sai kärsiä vanhan viinan hajusta mun lähettyvillä ja itse olin turvassa =D