lahjapaineita

Siskon nuorin tenava täyttää viis ja on taas aika koluta läpi lelupuodit ja etsiä sitä Suurta Oivallusta. Joo, panostan aina tähän lahja-asiaan sellaisella innolla, etten sitä täysin itsekään tajua. Kyllähän ne nappulat tajuaa, että pyöriikö toi lätty maisemissa vaiko ei ja siinä ei irtopinnoja keräillä hyvillä kääröillä, mutta tällaset asiat on mulle vaan ihan hirmu tärkeitä.

Haluan aina kietaista pakettiin jotain, mistä itse innostun ihan himona, muuten ei tule kauppoja. Tästä syystä viisivuotiaan isoveljille on tän vuoden puitteissa ilmaantunut skeittilauta ja GuitarHeroIII, koska ne oli vaan _pakko_ saada. Mulla on selvästi traumoja yhdestä joulusta, milloin sain serkuiltani pakettiin käärittynä posliinipeuran, jolla oli pastellikukkia kyljissä (ne näytti ihan ruttorakkuloilta ja mietin kovasti että miksi mä sain moisen kapisen elikon).

Suurin osa aikuisista kiikuttaa kakaroille jotain älytöntä krääsää, mitä penska vilasee kerran ja on että aijaa. Joko ne ei osaa eläytyä sen lapsen maailmaan ja miettiä, että mikä ois nyt tosi pop tai sitten ne ei vaan välitä, mikä mun maailmassa lähentelee pyhäinhäväistystä.. ;D Ite tykkään jipittää jotain juttua, mitä ei oikein viitsi itselle iän puolesta hankkia, mutta joka oikean vastaanottajan käsissä saa aikaan sen Jesh!-reaktion.

Tällä hetkellä vaan kauppojen leluosastot vaikuttaa tosi köyhiltä. Kauppiaat ilmeisesti kyttää joulun lähentymistä ennen kuin lataavat kaikki huippujutut valikoimaan. Mitä viisivuotias poika halajaa? Jään luomaan henkistä yhteyttä sisäiseen viisivuotiaaseeni ja odotan sen toimittavan ratkaisun. Eli pyörin muutaman tunnin lisää leluhyllyillä dissaten härpäkkeen toisensa jälkeen..