Himotus.

Kahvin himotus nimittain. Ihmeellista kylla hinkuisin juuri nyt suomalaistyyppista kahvia. Taallahan kahvilla yleensa tarkoitetaan pikakahvia, johon olen suunnilleen tottunut mutta ei sita jaksa ylenmaarin lipittaa. Kotona yleensa juodaan vaimokkeen kanssa espressoa mika on tietenkin noin yleisesti parempana pidetty ja siita tykkaan. Mutta silloin talloin - harvoin - tulee hinku suomalaisen kahvin peraan. Kuten nyt. Sniff.

Muutenkin koti-ikavani ilmenee silloin talloin outoina pikkuasioina. Noin yleisesti en juurikaan kaipaa Suomea. Mutta joskus sita ajattelee miten kivaa olisi lauantai-iltana kayda saunassa. Siis ihan oikeassa omassa saunassa, jossa voisi olla alasti ja heittaa loylya. Sen kuntosalin saunan sijaan, jossa ollaan uikkarit paalla eika kiuasta ole mailla halmeilla. Toisinaan sita ajattelee Lapin valoisia kesaoita kaiholla. Omituisin kaihoamani asia on varmaan ollut lahi-Siwa. Yhtena paivana en vain paassyt yli siita ajatuksesta, miten kotoisaa olisikaan menna siihen Siwaan, joka sijaitsi 100 metrin paassa lukioaikaisesta kampastani, ostamaan Valion Hedelmapommi-jogurttia ja Ruispaloja.

Hah. Tosiasiassa en tieda tuleeko sinne Suomeen ikina lahtoa. Kattelin yhtena paivana ihan huvikseni tyopaikkoja ja loysin _koko_ maasta _yhden_ mahdollisen tyopaikan omalta alalta, joka olisi samaan aikaan tarpeeksi haastava, vakipaikka seka sellainen etta mulla voisi olla joku mahdollisuus saada se. Tai ainakin paasta haastatteluun. Mulle olisi varmaan hirvea jarkytys yrittaa hakea Suomesta toita ja todeta miten vaikeaa se on. Siis etta jos lahettaa viisi hakemusta ei valttamatta voi odottaa, etta saa nelja haastattelukutsua.

Njooh. Ensi syksyksi on monta mahdollista suunnitelmaa, mutta mikaan niista ei koske Suomea. Apua kun ei tiia. Toisaalta hyva kun on maailma avoinna.