Niin paljon nettia, niin vahan elamaa

Hah. Ei onneksi ole naita vapaa-ajan ongelmia. On tassa taas mukavasti vierahtanyt 4 tuntia koneella. Ja yohan on viela nuori.

Palasin siis Dubliniin toissapaivana, mutta en ollut kohdannut yhta kamppiksistani ennen kuin tana iltana. Olin ollut toissa koko ajan. (niin. ja koneella. eipa unohdeta sita.) Oli melkoinen yllatys, etta han tuli halaamaan minua ja toivottamaan hyvaa joulua. Siis kyseessa on tama venalainen (no siis. virolainen. mutta venajankielinen.) nelikymppinen nainen, jonka kanssa minulla on kovin vahan kommunikaatiota johtuen siita, ettei han puhu juurikaan englantia. Ja itse en ole niin kovin innokas luomaan hanen kanssaan kontaktia, kun en yleensa jaksa yrittaa ymmartaa hanen selityksiaan. (olen ehka ilkea. mutta oikeasti. on niin turhauttavaa kuunnella juttuja, joista ehka ymmartaa suunnilleen kolmasosan. eika siitakaan ole varma. ja siis kielitaidon puute ei esta sita naista puhumasta. herra nahkoon.) Mutta oli niin yllattavaa ja mukavaa, etta han tuli halaamaan minua. Ikaan kuin olisi ollut ikava.

Tama kodin jakaminen on sinansa ihmeellinen elamantapa. Onhan sita varmaan itse kukin tehnyt nuorena opiskelijana. Mutta se on jotenkin eri asia asua jossain solukampassa 18-vuotiaana. Ajatella, etta koti on kuitenkin useimmille ihmisille melko pyha. Ja sitten joudut sen jakamaan tuntemattomien ihmisten kanssa, joiden kanssa sinulla ei ole valttamatta mitaan yhteista. Ei ehka edes yhteista kielta. Ehka on ihme, etta ollaan selvitty niin vahilla konflikteilla. Oikeastaan tassa kampassa on oikeasti hyva olla. Vaikkei Svetlanan jutut aina niin kiinnostaisi. Ja vaikka Dimitri (Svetlanan poika) kuuntelee turhan kovalla jotain mita lie technoa. (tai housea. tai mita lie jumputusta jonka termeista mulla ei ole mitaan tietoa.) Vaikka Anjelican poikaystava nyt nahtavasti myos asuu taalla (ja kuorsaa. ihan alyttomasti.) Silti huomattava parannus edellisiin kamppiksiin, jotka melkein tappoi toisensa.

Kaikkea sita nakee, kun vanhaksi elaa. Kohta ei edes muista niita luksus-aikoja, kun asui Suomessa kaksiossa ja oli omat keittiot ja vessat :D