Ukkosta ilmassa...

On sen verran hiostava, pilvinen ilma, etten yhtaan ihmettelis, vaikka rupeais jyrisemaan kunnolla myohemmin. Tavallaan olisi ihan kivaa, ukkosen jalkeen olisi kiva, raikas, puhdistunut ilma.
Niinhan jotkut ihmiset sanoo riidoistakin, etta riidat puhdistaa ilmaa. Mikahan minussa on vikana, kun ei musta vaan koskaan tunnu silta. Riidan (ja sovinnonkin) jalkeen mua ainakin jaa vaivaamaan kaikki, mita sanottiin ja varsinkin se, mita ei sanottu ja on pitkan aikaa paha mieli. Ehka mut on vaan kasvatettu valttamaan konflikteja. Hmm. Onneksi vaimokkeen kanssa ei tarvi usein riidella. Eletaan sellaisessa symbioosissa, etta melkein pelottaa. Onkohan se edes normaalia. Tarviikohan sen olla normaalia. Taitaa olla parempaa kuin normaali :)
No joo. Asiasta toiseen, kaytiin eilen katsomassa kenties-tulevaa-uutta-kotia. Kuten olen ehka aiemmin ilmaissut, taman hetkiset kamppakaverit eivat ole mitenkaan miellyttavaa seuraa. Maassa, jossa hadin tuskin on kerrostaloja olemassakaan, ja jossa tavallisesta kaksiosta saisi pulittaa tonnin pintaan kuussa, melko lailla ainoa vaihtoehto on jakaa talo joidenkin (tuntemattomien) ihmisten kanssa. Tassa on nyt eletty nelisen kk:ta ja alkaa ottaa niin vakavasti paahan jakaa ainoa kylppari 3 jatkan (ja yhden niista tyttokaverin, joka on myos aina taalla vaikkei maksa vuokraa) kanssa, etta ollaan koko ajan aktiivisemmin haettu uutta asuntoa. Se, mita kaytiin eilen katsomassa, olis TAYDELLINEN, mutta saadaan tietaa vasta ensi viikolla, saadaanko se. Monta muutakin tyyppia on kuulemma kaynyt sita katsomassa. Kaipa ne nykyiset asukkaat valitsee kivoimman tuntuiset ihmiset kamppiksiksi... Suunnittelin jo, etta urkkisin jotenkin, keta ne muut ehdokkaat on ja kavisin kolkkaamassa ne. Ha ha haa (synkkaa psykonaurua) Kovaa on peli Dublinin asuntomarkkinoilla.
Menen taas yoksi toihin, pitaisi ottaa paikkarit. Mutta arvaa vaan nukuttaako nyt. Viime yonakaan en ilmeisesti nukkunut kovin hyvin, koskapa hyppasin keskella yota ylos ja heratin vaimon tokaisten "Ei v-ttu! Meian auto on pysakoity vaaraan paikkaan!" Vaimo tahan totesi sangen osuvasti, ettei meilla ole autoa. Olin sitte, etta ai jaa. Ok. Ja jatkoin nukkumista. Oe voe.
Sivuhuomautus: nyt maistuis olut. Kylma sellainen. Saali, etta dorkakamppisten ehtymaton olutvarasto on aina huoneenlampoista. Siis oikeasti. Kuvittele, etta juot parikymmenta tolkkia lamminta olutta paivassa. Eiko jossain vaiheessa tulisi mieleen laittaa edes pari niista jaakaappiin viilenemaan?
Pitanee yrittaa poistua hoyhensaarille hetkeksi. Toivottavasti en nyt uneksi autoista (siis oikeasti. en ikina ajattele moista aihetta ku autot ja parkkeeraus. miten ne voi tulla mun uniin?).
Jatkoa seuraa taas...