Blogi

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 58. Lumedemokratia. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/58-lumedemokratia.html

[LAINAUS]keskiviikkona 31. maaliskuuta 2010
58. Lumedemokratia

Kevättalvella 2009 ilmestyneen kirjan "Lumedemokratia" kirjoittajat kritisoivat kovin sanankääntein suomalaisen poliittisen eliitin päätöksentekoa, joka tapahtuu todellisuudessa hyvin pienissä piireissä ja julkisuudelta piilossa. Läntisessä demokratiassa ihmisillä tulisi olla tarjolla vaihtoehtoja, mutta yhä useammat Suomalaiset eivät enää erota puolueita toisistaan. Järjestelmä on alkanut yhä enemmän muistuttaa yksipuoluejärjestelmää - mitä se rahajärjestelmän päällä toimiessaan todellisuudessa onkin.

Kirjan mukaan Suomea ei voida laskea länsimaiseksi demokratiaksi. Hallitukset tekevät jokseenkin samanlaista politiikkaa vuodesta toiseen, väristä ja kokoonpanosta riippumatta.

Kansanedustuslaitoksen tulisi toimia poliittisen keskustelun pääareenana. Sen sijaan poliittiset päätökset valmistellaan kabineteissa ja tuodaan valmiina eduskuntaan. Siinä vaiheessa kun poliittisen keskustelun tulisi alkaa, päätökset on käytännössä jo tehty. Huolellisesti valmisteltu lakiehdotus ei kaipaa enää julkista keskustelua.

Suomesta puuttuu kirjan mukaan myös kriittinen media ja kriittinen älymystö. Valtakunnan päätöksenteko tapahtuu suuren yhteisymmärryksen vallitessa ja muistuttaa tunnelmaltaan yksipuoluejärjestelmän puoluekokousta. Kaiken lisäksi päätöksentekijöitä rahoitetaan avoimesti ja avokätisesti finanssimaailman taholta.

Kuka todella uskoo voivansa vaikuttaa äänestämällä? Vaikka oma ehdokas tulisikin valituksi, on hän lopulta vain puolueen napinpainaja. Kun puoluekuri isketään pöytään, yksittäisten edustajien mielipiteet menettävät merkityksensä. Kuka sitten päättää mitä mieltä puolue jostain asiasta on? Tietysti puolueen puheenjohtaja. Ja mikä erikoisinta, hänen ei ole tarvinnut saada ainoatakaan ääntä keneltäkään!

Entä mikä on se mandaatti, jonka vaalien voittaja saa kansalta? Kun vaalien voittaja ja pääministeripuolue saa reilut 20 % kaikista annetuista äänistä, äänestysprosentin ollessa 60%, tarkoittaa se käytännössä sitä, että vain 12 % suomalaisista äänesti hallitsevaa puoluetta, jonka suunnan määrää epädemokraattisesti valittu puolueen puheenjohtaja.

Kyse ei ole oikeistosta tai vasemmistosta, vihreistä tai isänmaallisista. Ainoa seikka, joka käyttäytymistämme todella ohjaa, on taloudellinen kannattavuus ja sen tavoittelu. Mutta onko taloudellisen kannattavuuden tavoittelu linjassa ihmiskunnan ikiaikaisen ajattoman viisauden kanssa?

"Tulipa tuossa mieleen, että saimaannorppa voisi olla kannattavaa tappaa sukupuuttoon. Sama koskee kaikkia marginaalilajeja, eli käytännössä pääosin isoja nisäkkäitä. Ei luonto siitä pahemmin kärsisi jos saimaasta norppa katoaisi Saimaasta.

Sillä rahalla joka norpan suojelemiseen kuluu voisi tehdä paljon oikeaa luonnonsuojelua. On paljon lajeja joiden suojelusta olisi enemmän hyötyä. Tarkoitan siis tiettyjen alueiden suojelua lajien elinmahdollisuuksien säilyttämiseksi. Toki norppa on joidenkin mielestä söpö ja siksi sitä pitää suojella. Ketäpä joku iljettävä ötökkä kiinnostaisi.

Tietysti kaikkein paras tapa suojella uhanalaisia eläimiä olisi syödä niitä. Jos jollakulla on bisneksenä tarjoilla syötäväksi vaikkapa nyt norppaa, on aivan selvää, etteivät silloin norpat pääse loppumaan."

-- Eero Tikka (Kokoomus) blogissaan 28.3.2010 --

Todellisuudessa emme ole koskaan eläneet vapaassa demokratiassa. Mitä se edes on? Onko vapaa demokratia edes tavoittelemisen arvoinen tila?

Nykyjärjestelmässä mieliimme on ohjelmoitu käsitys, että aina kun kansalle annetaan valta, asiat sujuvat yhtäkkiä jotenkin paremmin. Mutta kuinka asioista keskimäärin mitään ymmärtämättömät kansalaiset voisivat tietää mikä olisi heidän hyvinvoinnilleen paras mahdollinen ratkaisu? Jokaisella ihmisellä voi kyllä olla oma mielipiteensä asioista, mutta mistä he tietävät, että heidän mielipiteensä ovat heidän omiaan, eikä vain esimerkiksi valtaeliitin ylläpitämiä käsityksiä? Kuinka paljon keskivertoihminen ylipäänsä ajattelee itsenäisesti ja omavireisesti? Kuinka paljon hänellä on sellaiseen edes aikaa?

Eikö yhä edelleen lähes kaikki uusi tieto tule keskuuteemme valtamedian kautta? Käsityksemme maailmasta on lähes täydellisesti valtamedian tarjoaman informaation varassa. Tällöinhän valtamedialla on kaikista suurin valta valtaväestön mielipiteenmuokkaajana. Ei tavallinen ihminen saa itsestään päähänsä sikainfluenssapaniikkia, ilmastonmuutoshysteriaa, terrorismin pelkoa tai talouslamaa. Kaikki tämä informaatio on syötetty kansalaisten tajuntaan valtamedian kautta. Kaikki ihmisten tieto, ymmärrys ja mielipiteet ovat lopulta aina lähtöisin valtamedian uutisoinnista. Valtaeliitillä on keinot saada ihmiset haluamaan asioita, ilman että ihmisillä itsellään on tästä mekanismista mitään ymmärrystä. Kaikki luonnollisesti uskovat, että heidän ajatuksensa ovat heidän omiaan.

Ihmiset elävät harhaluulossa, että heillä olisi valta päättää heitä koskevista asioista äänestämällä vaaleissa. Kyse on täydellisestä illuusiosta. Saitko sinä äänestää uudesta ydinvoimalasta? Äänestitkö Lex Nokian, eläkeiän noston, veronkorotusten, lisääntyvän valtion velan, energiansäästölamppujen tai Afganistaniin lähetettävien sotajoukkojen puolesta? Lisäävätkö nämä päätökset ja lukuisat vastaavat omaa tai läheistesi hyvinvointia? Tuskin. Silti niin tapahtui.

Kansanvalta ei ole muuta, kuin valtaeliitin ylläpitämä tarina, johon kansa uskoo vain siksi, koska se on koulutettu niin tekemään. Demokratia on illuusio, jonka käytännön toteutus on mahdotonta, eikä sen hyödyllisyydestäkään ole mitään takuita.

Mitä hyötyä on kansanvallasta sellaisessa maailmassa, jossa koko kansa on läpikäynyt saman koululaitoksen ja sisäistänyt siten itselleen ja ympäristölleen tuhoisan maailmankatsomuksen?

Mikä sitten demokratia-illuusion tilalle? Lähestytään aihetta esimerkkitapauksen kautta.

Kuvitellaan että olet joutunut liikenneonnettomuuteen ja lääkäri suorittaa sinulle leikkaustoimenpiteen. Korvaisitko nyt kokeneen kirurgin päätöksenteon leikkausta seuraamaan saapuneiden satunnaisesti valittujen kansalaisten demokratialla? Antaisitko näiden ihmisten päättää mihin seuraava viilto tehtäisiin? Tietenkään et. Kuka tahansa potilas toivoisi, että hänen leikkauksensa suoritettaisiin sen hetkistä parasta asiantuntemusta ja teknologiaa hyväksikäyttäen, potilaan hyödyn maksimoinnin periaatteita noudattaen.

Lyhyesti kiteytettynä päätöksenteon perustana tulee olla potilaan hyödyn maksimointi kaiken käytettävissä olevan teknologian, tiedon ja resurssien puitteissa. Parempaan emme pysty. Vähempään emme voi tyytyä.

Tätä täsmälleen samaa mekanismia voitaisiin soveltaa myös yleiseen päätöksentekoon. Kun puhumme ihmisten hyvinvoinnin maksimoinnista, puhumme aina teknisistä ongelmista. Hyvinvointimme ei synny keinotekoisten instituutioiden kautta, vaan luonnosta, sen resursseista ja luonnon mekanismien paremmasta ymmärryksestä.

Älykkäästi suunnitellussa yhteiskunnassa kaikki päätöksentekojärjestelmät perustuvat kaikkien ihmisten tasapuolisen hyvinvoinnin maksimointiin parhaan olemassa olevan tiedon, käytettävissä olevien teknologian ja planeetan tarjoamien resurssien puitteissa. Rahaa tai politiikkaa ei tässä prosessissa tarvita.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 57. Teknologinen työttömyys. Jani Laasosen blogissa jälleen tärkeää lisämateriaalia, joten käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/57-teknologinen-tyottomyys.html

[LAINAUS]tiistaina 30. maaliskuuta 2010
57. Teknologinen työttömyys

"Ihmisten rooli tärkeimpänä tuotannontekijänä tulee vähenemään samalla tavoin kuin hevosten rooli väheni maanviljelyksessä, hiipuen ensin vähitellen, kadoten myöhemmin kokonaan traktoreiden käyttöönoton myötä."

-- Wassily Leontief, talouden nobelisti, 1973 --

Teknologia korvasi ensin ihmistyövoiman maa- ja metsätaloudessa. Maaseutu autioitui ja ihmiset siirtyivät suurina joukkoina kaupunkeihin tehdastyöhön. Sitä mukaa kun tehdastyö automatisoitui, siirtyivät työntekijät palvelusektorin palvelukseen. Viime aikoina myös palvelusektoria on automatisoitu alati kiihtyvällä vauhdilla. Mihin päättäjät uskovat ihmisten työllistyvän palvelusektorin jälkeen?

Jos ongelmakeskeinen raha- ja talousjärjestelmä pyrkii työllistämään myös jatkossa kaikki kansalaisensa, tulee ihmisongelmien määrän kasvaa lähitulevaisuudessa räjähdysmäisesti. Muussa tapauksessa edessä on väistämättä lisääntyvästä tietojenkäsittelystä, teknologiasta ja automaatiosta seuraava massatyöttömyys.

Markkinatalous pyrkii aina voiton maksimointiin ja valitettavasti ihminen on kallis, sairasteleva, huolimaton ja epäluotettava tuotannontekijä. Meillä on jo pankkiautomaatteja, lainausautomaatteja, limsa-automaatteja, karkkiautomaatteja, pullonpalautusautomaatteja, maksuautomaatteja, valokuvien kehitysautomaatteja, tilausautomaatteja, pysäköintiautomaatteja ja automaattisia puhelinvaihteita, sekä lukuisia internetiin ulkoistettuja palveluita, jotka perustuvat siihen, että asiakas palvelee itse itseään. Esimerkiksi matkalle lähtiessään asiakas voi varata matkan internetistä, tulostaa lipun kotonaan ja huolehtia lentokentällä lähtöselvityksestä. Ikeassa asioiva asiakas voi valita itsepalvelutiskin, skannata tuotteiden viivakoodit tietokoneelle ja hoitaa koko maksutapahtuman itsenäisesti sirukortilla. Suunta on selvä ja väistämätön. Kassahenkilökunta tulee katoamaan. Jäljelle jäävät vain itsepalvelun sujuvuutta ylläpitävä henkilökunta sekä tietysti vartijat.

Nykyjärjestelmässä lisääntyvä teknologia ja automaatio koetaan yleisesti uhkana, sillä se lisää ihmisten työttömyyttä ja huonontaa siten heidän elintasoaan. Tämä taas on yksi selkeä esimerkki lisää siitä, kuinka rahajärjestelmä on omiaan vääristämään ihmisen luontaista palkkiomekanismia ja kääntämään sen häntä itseään vastaan.

Teknologian alkuperäinen, luonnollinen ja siksi myös ainoa todellinen tehtävä, on ollut vapauttaa ihmiset raadannasta, antaa heille hyvinvointia ja lisätä perheen, ystävien ja harrastusten parissa vietetyn vapaa-ajan määrää. Tiede ja teknologia eivät sellaisenaan ole ihmisvihamielisiä. Vihamieliseksi ne muuttuvat voitonmaksimointiin perustuvan talous- ja rahajärjestelmän ja muiden keinotekoisten instituutioiden myötävaikutuksesta. Teknologian sijaan meidän tulisikin pelätä käytöstämme kierouttavia instituutioita.

Ennemmin tai myöhemmin kansakunnan päättäjien on kohdattava tuottavuuden ja työllisyyden kiusallinen kääntäen verrannollisuus. Onhan se vain yksinkertainen tosiasia, että mitä enemmän kansakunta irtisanoo työntekijöitään ja siirtää työntekoa koneiden ja automaation vastuulle, sitä enemmän kansakunta tuottaa. Samaan aikaan kun kansakunta rikkoo tuotantoennätyksiä, yhä suurempi osa kansasta jää työttömiksi ja vajoaa köyhyysrajan alapuolelle. Kaupat pursuavat tavaraa, joita yhä harvemmilla on rahaa ostaa.

Teknologia tulee antamaan ihmisille väistämättä runsaasti lisää vapaa-aikaa tulevaisuudessa. Se tulee tapahtumaan joko massiivisen rakenteellisen työttömyyden tai kokonaan uuden talousjärjestelmän muodossa, mutta se tulee tapahtumaan joka tapauksessa.

Kapitalistinen järjestelmä on luhistumassa monelta eri suunnalta samanaikaisesti. Koko syvästi korruptoituneen järjestelmän kieroutunut luonne tulee ennen pitkää räjähtämään yhä useampien ihmisten tietoisuuteen. Eikä kerran totuutta maistanut kansa voi palata enää täysin tyytyväisenä takaisin entiseen elämäänsä.

Kuinka kaikki sitten tulisi tapahtumaan? Todennäköistä on, että muutoksen nopeus ja perusteellisuus tulee yllättämään kaikki asiantuntijatahot.

Kun aika on kypsä, muutos voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Aiheesta voisi kysyä vaikkapa nykyiseltä ulkomaankauppaministeriltämme, Paavo Väyryseltä, joka vuonna 1988 esitteli väitöskirjansa johtoajatuksena, kuinka kommunistinen Neuvostoliitto on oleva ikuinen ja kuin Euroopan kahtiajako tulisi säilymään entisellään ainakin seuraavat vuosikymmenet.

Väyrysen väitös piti kutinsa vain vuoden. Berliinin muuri murtui vuonna 1989 ja Itä-Euroopan sosialistimaat kääntyivät markkinatalouteen. Neuvostoliitto lakkasi olemasta kahta vuotta myöhemmin.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 56. Instituutiot ongelmageneraattoreina. Jani Laasosen blogissa jälleen tärkeää lisämateriaalia, joten käykää ihmeessä katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/56-instituutiot-ongelmageneraattoreina.html

[LAINAUS]maanantaina 29. maaliskuuta 2010
56. Instituutiot ongelmageneraattoreina

Koska instituutiot hyötyvät ihmisten ongelmista, on niillä luontainen taipumus myös ylläpitää ongelmia. Kun yhä useammat ihmiset vapautuvat perustarpeiden tyydytykseen perustuvan teollisuuden palveluksesta, sitä mukaa heitä palkataan ongelmanratkaisukoneiston palvelukseen, jolloin yhä useamman ihmisen hyvinvointi saa voimansa toisten ihmisten ongelmista. Mitä useamman ihmisen hyvinvointi on riippuvainen toisten ihmisten ongelmista, sitä suurempi taipumus yhteiskunnalla on edistää ongelmien syntymistä.

Pullovettä valmistavaa yhtiötä ei hyödytä järvien ja jokien juomakelpoisuus sellaisenaan. Niinpä se hyötyy suoraan vesistöjen saastumisesta. Turvapalveluyritykset eivät hyödy ihmisten turvallisuuden tunteesta. Lääketeollisuus ei hyödy ihmisten terveydestä. Sotatarviketeollisuus ei hyödy rauhasta. Energiateollisuus ei hyödy uusiutuvasta ja yltäkylläisestä energiasta. Tietoturvateollisuutta ei olisi ilman tietoturvauhkaa. Tupakkateollisuus tarvitsee tupakan polttajia. Terrorismin vastainen sota tarvitsee terroristeja. Ihmisoikeustaistelijat tarvitsevat ihmisoikeusrikkomuksia. Pankkiirit tarvitsevat rahan niukkuutta. Poliitikot tarvitsevat nykyoloihin tyytymättömiä kansalaisia. Luonnonsuojelijat tarvitsevat tuhoutunutta luontoa. Elintarviketeollisuus tarvitsee ruuan niukkuutta. Ilmastonmuutoksen varaan rakentava teollisuus tarvitsee ilmastonmuutosta. Ja niin edelleen.

Ihmisille, joille on kertynyt paljon omaisuutta, on kertynyt usein myös laajat omistukset monien eri toimialojen pörssiyhtiöissä. Heidän salkuistaan voi löytyä yhtä aikaa muun muassa pankki- ja vakuutussektoria, lääketeollisuutta, mainosteollisuutta, sotatarviketeollisuutta, elintarviketeollisuutta, tietoturvayhtiöitä, turvapalveluyrityksiä ja media-taloja. Sen lisäksi nämä suuryritysten omistajat tukevat avokätisesti myös poliitikkoja. Toisin sanoen, mitä enemmän ihmisellä on omaisuutta, sitä suurempaa ja kokonaisvaltaisempaa vaikutusvaltaa hän yhteiskunnassa käyttää.

Koska tietyt yksittäiset omistajatahot omistavat laajasti monien eri teollisuudenalojen osakkeita, on näiden toimialojen välille järkevää pyrkiä kehittämään synergiaetuja. Hyviä aisapareja muodostavat ainakin mainos-/elintarvike-/lääketeollisuus, media-/lääketeollisuus ja media-/sotatarviketeollisuus.

Kaupallisella medialla ja kaupallisten kanavien uutistoimituksilla on selvä taloudellinen intressi istuttaa ihmisiin tietynlaisia ajatusmalleja ja ohjata ihmisiä suurina massoina haluttuun suuntaan. Syksyllä 2009 median ja lääketeollisuuden yhteistyönä synnytetty sikainfluenssahysteria poiki miljardien voitot lääketeollisuudelle. Tarkoitushakuista uutisointia on ollut havaittavissa myös muun muassa ilmastonmuutoshysteriaa lietsottaessa.

Kun mainosteollisuus tuottaa elintarviketeollisuudelle roskaruoan kulutusta lisääviä mainoksia, yhä useammat kuluttajat omaksuvat itselleen epäterveelliset elämäntavat. Ajan saatossa ihmisten terveysongelmat lisääntyvät ja yhä useammalla diagnosoidaan jokin epäterveellisistä ruokailutottumuksista johtuva pitkäaikaissairaus. Pitkäaikaissairaudet tarkoittavat useimmiten potilaan elinikäistä lääkitystä, mikä samalla merkitsee elinikäistä tulovirtaa lääketeollisuudelle.

Myös elintarvikkeisiin lisätyt, säilyvyyttä ja ulkonäköä parantavat kemikaalit ja lisäaineet voidaan nähdä yhtä aikaa sekä parantuneesta myynnistä hyötyvän elintarviketeollisuuden, että lisäaineiden aiheuttamista sairauksista hyötyvän lääketeollisuuden etuina.

Median jatkuvasti esiin nostama terrorismi ja ikuinen terrorismin uhka ylläpitävät pelon ja ennakkoluulojen lisäksi myös sota- ja turvapalveluteollisuutta. Terrorismi vahvistaa myös valtaeliitin ja virallisten instituutioiden asemaa. Instituutiot ylläpitävät omaa tarpeellisuuttaan uskottelemalla kansalaisille, että ilman turvallisuutta ylläpitäviä instituutioita ihmiset repisivät toisensa kappaleiksi. Ihmisluonto on sellainen - niin sanotaan. Ihmisluonnon luontaista pahuutta ja ahneutta kahlitsemaan tarvitaan instituutioita. Siksi ihmisten valvontaa tulee lisätä. Tarvitaan ylikansallisia sormenjälki- ja DNA-rekistereitä. Valvontakameroita tulee lisätä, matkalaukkuja tutkia ja ihmisten vaatteita läpivalaista. Koska kuka tahansa voi olla terroristi, kaikkia ihmisiä tulee lähtökohtaisesti aina epäillä.

Sotateollisuus puolestaan on varma työllistäjä ja luotettava teollisuuden veturi. Sotateollisuus on myös kertakäyttökulutusta ja resurssien tuhlailua puhtaimmillaan. Sota on voiton maksimointiin perustuvan raha- ja talousjärjestelmän rakkain lapsi. Sota on suoraa valtion verotulojen siirtoa sotateollisuuden omistajille. Paluupostina sinkkiarkuissa palaavat kuolleet sankarit takaavat puolestaan iltapäivälehtien myynnin. Samalla kansalaisten huomio siirtyy pois arkipäivän ongelmista. Sodassa kuolleita sotilaita päivitellessään kansalaisten omat arkipäivän ongelmat tuntuvat mitättömiltä ja niitä siedetään paremmin.

Entäpä sitten viihdeteollisuus? Kuinka varmistaa, että miljardibudjetin elokuva tuo sijoituksen moninkertaisena takaisin? Elokuvan floppaus olisi katastrofi tuotantoyhtiölle ja sen tuhansille työntekijöille. Kuinka minimoida riski ja synnyttää klassikko? Hmm, mitä yhteistä on James Deanillä ja Jim Morrisonilla? Entä John Lennonilla ja Kurt Cobainilla? Mikä teki heistä ikuisia? Mitä siis jos...

Pelkkää mielikuvituksellista salaliittoteoriaa vai ehkä sittenkin vain pelkkää järkevää liiketoimintaa? Voisiko ihminen sortua valtavien taloudellisten paineiden alaisuudessa? Virallisen totuuden mukaan näin ei tapahdu. Kun jotain outoa tapahtuu ja hyötyjä on riittävän korkealla finanssi- tai valtaeliitin huipulla, asia jätetään automaattisesti tutkimatta. Kaikki spekulaatio on salaliittoteoriaa.

Sen sijaan historiasta tiedämme, että kaikkina aikoina kaikki valtaeliitin edustajat kaikissa maissa ovat käyttäneet hyväkseen valta-asemaansa, syöttäneet ihmisille valheita ja saaneet heidät katsomaan ja kävelemään lammaslaumana haluttuun suuntaan. Vasta jälkipolvet ovat päässet perille valtaeliitin valheista, kun vanhat arkistot on avattu. Mutta se kaikki on aina tapahtunut jossain kaukana menneisyydessä. Voisiko se olla totta myös tänään? Voisiko historia toistaa itseään?[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 55. There´s no friends in business. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/55-theres-no-friends-in-business.html

[LAINAUS]sunnuntaina 28. maaliskuuta 2010
55. There's no friends in business

Ihminen joka nykyjärjestelmässä etsii itselleen uutta kulutushyödykettä, saa elää jatkuvassa huijatuksi tulemisen pelossa. Epärehellisyys on luonnollinen osa rahajärjestelmää. Jos erehdyt kysymään kauppiaan mielipidettä jostain tuotteesta, et voi olettaa hänen olevan rehellinen. Hän ei neuvo sinua kulman takana sijaitsevaan liikkeeseen, jonka tuotteet tietää omiaan paremmiksi ja edullisemmiksi. Sen sijaan hän valehtelee silmiään räpäyttämättä oman tuotteensa erinomaisuudesta. Se kuuluu pelin henkeen, onhan myös kauppiaan elätettävä oma perheensä. Siksi kaikkien rahajärjestelmän sisällä toimivien ihmisten on paras olla jatkuvasti varuillaan. Nykyjärjestelmän puitteissa ihmiseen on mahdoton luottaa, jos hänen mielipiteensä tai motiivinsa millään tavoin sivuavat rahaa.

Kun lääkäri kertoo potilaalle, että tämän munuainen tulee poistaa, potilas ei voi olla täysin varma, onko munuaisen poistaminen varmasti tarpeellista, vai tahtooko lääkäri kenties vain maksaa operaatiosta saamallaan rahalla uuden autonsa osamaksuerän. Myöskään potilas ei voi tietää määrääkö lääkäri hänelle oikeasti parhaita mahdollisia lääkkeitä, vai muisteleeko hän reseptiä kirjoittaessaan lääkeyhtiön tarjoamia kosteita illallisia.

Rahajärjestelmän luonnollinen palkkiomekanismi synnyttää luontaisen palkkion sellaiselle lääkärille, joka tavalla tai toisella onnistuu pitkittämään asiakkaansa sairautta. Oletetaan että potilaalla on todettu vaikkapa angiina ja lääkärin tehtäväksi jää miettiä kumpaa antibioottia hän kahdesta vaihtoehdosta potilaalle määrää. Sitäkö, jonka hän kokemuksensa perusteella tietää tehoavan 50%:ssa tapauksista, vai sitäkö, joka nujertaa taudin 90%:lla varmuudella? Rahajärjestelmän luoma korruptoitunut palkkiojärjestelmä kannustaa lääkäriä kirjoittamaan potilaalle ensin heikompaa antibioottia ja sanomaan: "Jos angiina ei häviä viikon kuluessa, tulet sitten uudestaan vastaanotolle". Ja näin lääkäri työllistää itsensä myös seuraavalla viikolla ja maksimoi tällä tavoin voittonsa asiakkaan hyvinvoinnin kustannuksella. Ainoa nykyjärjestelmän tarjoama valvontamekanismi tällaiselle korruptoituneelle käytökselle on juhlallisella äänellä lausuttu lääkärinvala. Mitä sellainen takaa?

Se että rahajärjestelmän luontainen palkkiojärjestelmä tukee lääkärin kieroutunutta käytöstä, on seurausta huonosta suunnittelusta. Niin ei pitäisi olla. Niin ei tarvitsisi olla. Mielenkiintoinen poikkeus tähän on jossain päin Kiinaa toimiva käytäntö, jossa lääkärit saavat palkkionsa suhteessa siihen, kuinka monta tervettä päivää hänen asiakkaansa on viettänyt kuukaudessa. Sairastelupäivistä lääkärit eivät peri maksua. Päin vastoin, jos asiakas sairastuu, on lääkäri nyt puolestaan velvollinen maksamaan asiakkaalleen. Vaikka tämäkään järjestely ei poista väärinkäytösten mahdollisuutta, on se lähtökohtaisesti paljon tervehenkisempi ja ihmisläheisempi. Nyt asiakas voi olla vakuuttunut lääkärin vilpittömästä huolesta asiakkaan hyvinvointiaan kohtaan. Kiinalaisessa mallissa lääkäri ei yritä ainoastaan saada asiakastaan paranemaan mahdollisimman pian, vaan on lisäksi luontaisesti myös taipuvainen ylläpitämään tämän terveyttä.

Länsimaisessa kulttuurissa on yleisesti ottaen kyse aina pelistä, jossa toisen rahoihin yritetään päästä käsiksi ilman, että rahan menettäjä tuntee tulleensa huijatuksi. Jos tässä prosessissa ihmisten välille syntyy kiistaa, on oikeuden tehtävä päättää, onko kyse laillisesta vai laittomasta huijauksesta. Kuitenkin kaikki voitonmaksimointiin liittyvä liiketoiminta on pohjimmiltaan aina korruptoitunutta. Rahajärjestelmä, olipa se mikä tahansa, on aina omiaan kierouttamaan ihmisten käytöstä. Niinpä talousrikokset ja oikeuslaitoksemme niistä langettamat tuomiot edustavatkin eräänlaista kliimaksia kaiken tekopyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden saralla.

Ihminen, joka ymmärtää raha- ja pankkijärjestelmämme todellisen luonteen, ja siihen liittyvän oikeuslaitoksen kaksinaamaisuuden, voi nähdä etenkin talousrikosoikeudenkäynnit suorastaan perversseinä toimenpiteinä. Ne noudattavat alusta loppuun epäjohdonmukaisuuden sumeaa logiikkaa, eivätkä palvele alkeellisintakaan käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Onhan koko rahajärjestelmä jo lähtökohtaisesti pelkkä ihmisten itsensä luoma, reaalimaailmasta irrallinen, puutetta, köyhyyttä ja kurjuutta luontaisesti synnyttävä sekä ihmisten kieroutunutta käytöstä ylläpitävä, valheellinen ja keinotekoinen peli.

Vaikka ihmiset vaistoavat, että järjestelmä on jollain tavoin vaikeasti korruptoitunut ja että se on sitä aina enemmän, mitä lähemmäs vallan huippua kiivetään, he siitä huolimatta luottavat lähtökohtaisesti aina valtioon ja sen tuottamaan viralliseen totuuteen. Mutta mitä valtio on? Mistä valtiot koostuvat?

Valtiot koostuvat instituutioista ja instituutiot puolestaan viranomaisista. Viranomaiset ovat tavallisia, oman asemansa korruptoimia ihmisiä. Kun viranomaiset suorittavat rikoksia, niiden tutkinta ohjataan toisille viranomaisille, joiden muodostama tiivis hyväveli-verkosto tutkii ja tuomitsee - tai on tuomitsematta - omat tekonsa.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 54. Yksilötason korruptio. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/54-yksilotason-korruptio.html

[LAINAUS]perjantaina 26. maaliskuuta 2010
54. Yksilötason korruptio

On tärkeä ymmärtää, ettei yksilötasolla ilmenevässä korruptoituneessa käytöksessä ole kyse yksittäisten ihmisten hyvyydestä tai pahuudesta. He ovat kaikki tavallisia ihmisiä, jotka vain toteuttavat tehtävää, johon järjestelmä heidät asemansa puitteissa velvoittaa. He ovat asemansa korruptoimia, niin kuin kaikki ihmiset rahajärjestelmän sisällä.

Jos olet saanut työpaikan asetehtaassa, olet tehtaan johtajan käskynalainen. Pitääksesi työpaikkasi ja ylläpitääksesi omaa ja perheesi hyvinvointia, joudut puhumaan tehtaan tuotteiden puolesta, vaikka todellisuudessa pitäisitkin koko aseteollisuutta äärimmäisen vastenmielisenä teollisuuden alana.

Myös asetehtaan johtaja noudattaa vain käskyjä. Myös hänellä on perhe ja henkilökohtaisia vastuita, jotka ovat suorassa suhteessa hänen asemaansa ja palkkaansa. Lisäksi hänen oma identiteettinsä on hyvin vahvasti riippuvainen hänen asemastaan. Ylläpitääkseen asemaansa, hänen on toimittava juuri niin kuin konsernin toimitusjohtaja käskee.

Konsernin toimitusjohtaja puolestaan on tilivelvollinen konsernin hallitukselle ja hallitus puolestaan osakkeenomistajille. Kun valtarakenteiden pyramidia kiivetään ylöspäin, törmätään lopulta aina laajaan kasvottomaan omistajaluokkaan, jonka kaikki vaatimukset konsernin hallituksen suuntaan lähtevät voiton maksimoinnin lähtökohdasta.

Ovatko osakkeiden omistajat sitten pohjimmiltaan kyltymättömän ahneita ja läpensä pahoja? Eivät tietenkään! Myös he ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka vain toimivat oman asemansa ja olemassa olevien pelisääntöjen puitteissa.

Mistä tässä kaikessa lopulta on kyse?

Kyse on rahajärjestelmästä. Kyse on mittavasta, ihmiskäytöstä kierouttavasta, järjestelmätason virheestä.

Elääkseen kelvollista elämää, ihmiset ovat pakotettuja noudattamaan sairaan järjestelmän pelisääntöjä. Ihminen joka näkee läpi koko kieroutuneen järjestelmän, eikä tahdo ottaa osaa niin kieroutuneeseen peliin, tuhoaa oman hyvinvointinsa edellytykset.

Jokaisella ihmisellä on nykyjärjestelmän puitteissa oltava jokin rahan lähde. Valtaosalla ihmisistä tämä rahan lähde on työ. Jotta ihmisillä olisi työtä, tarvitaan työpaikkoja. Niinpä kerran perustetulla asetehtaalla on ikuinen, sisältäpäin kumpuava tarve ylläpitää itse itseään - jos ei omistajien voitonmaksimoinnin vuoksi - niin sitten työntekijöiden hyvinvoinnin ja statuksen säilyttämisen takia.

Asetehdas, joka pyrkii toiminnallaan maksimoimaan omistajiensa voiton ja työntekijöidensä hyvinvoinnin, saa elinvoimansa turvattomasta ja pahasta maailmasta. Asetehtaan työntekijöiden pahin uhka olisi, että sodat ja pahuus loppuisivat maailmasta. Tietäisihän se välitöntä loppua sekä työntekijöiden, että omistajien hyvinvoinnille. Tätä kutsun rahajärjestelmän kierouttamaksi palkkiojärjestelmäksi. Tämä kieroutunut palkkiojärjestelmä ylläpitää samalla paitsi ongelmanratkaisukoneistoa, myös ongelmaratkaisukoneiston vaatimia ongelmia.

Jos tahdomme todella päästä eroon ihmisen kieroutuneesta käyttäytymisestä, ei siihen tepsi mikään muu keino, kuin koko kieroutuneen palkkiojärjestelmän lakkauttaminen.

Olitpa rivityöläinen, esimies tai omistaja, olet aina pakotettu pelaamaan samaa voitonmaksimointiin perustuvaa peliä. Jos et tekisi niin, menettäisit ennen pitkää työsi, asemasi ja omaisuutesi. Kaikki toimijat rahajärjestelmän sisällä pyrkivät aina maksimoimaan voittonsa. Kaikki ihmiset, jotka tätä peliä pelaavat, ovat lähtökohtaisesti korruptoituneita.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 53. Globaalin rahajärjestelmän kriisi ihmiskunnan yhdistäjänä. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia, mutta tässä sama materiaali varmemmin: http://dotsub.com/view/15872a88-fbfe-4b18-a47f-10e0ae06fa9f

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/53-globaali-rahajarjestelma-ihmiskunnan.html

[LAINAUS]torstaina 25. maaliskuuta 2010
53. Globaalin rahajärjestelmän kriisi ihmiskunnan yhdistäjänä?

Rahajärjestelmän päällä toimiva yhteiskuntajärjestelmä - olipa se sitten fasismi, kommunismi tai kapitalismi - on lopulta vain yhden ja saman rahajärjestelmän eri muoto. Myöhempi historiankirjoitus ei tule tekemään suurta eroa näiden ideologioiden välille. Jo nyt voimme nähdä kapitalismin ja kommunismin täydellisen sekoittumisen Kiinan tapaisissa maissa. Kiina on jo löytänyt parhaan yhteiskuntajärjestelmän voiton maksimoinnin kannalta ja on vain ajan kysymys, koska muut maat seuraavat perässä. Rahajärjestelmä pakottaa lopulta kaikki yhteiskunnat samaan muottiin.

"Ei ole väliä onko kissa musta vai valkoinen kunhan se vain pyydystää hiiren."

-- Deng Xiao Ping, Kiinan markkinatalouteen ohjannut kommunistisen puolueen pääsihteeri --

Myös perinteisessä politiikassa puolueiden aatepohjalla on yhä vain vähemmän merkitystä. Kansankielessä ja -mielissä oikeiston vastakohta on vasemmisto, mutta käytännön politiikassa eroa ei voi havaita. Riippumatta eduskunnan ja hallituksen kokoonpanosta, yhteiskunnan suunnan määrää aina sen raha- ja talousjärjestelmä. Eduskuntalaitoksen tehtäväksi on jäänytkin lähinnä pelkkä puskurina toimiminen vihaisen kansan ja finanssimaailman etujen välissä.

Kaikki se kansalaisten viha ja aggressio, jonka kuuluisi kohdistua globaalia pankki- ja talousjärjestelmää kohtaan, kohdistuukin nyt poliittisiin päättäjiin. Kansalle tarjotaan vaikuttamisen mahdollisuus neljän vuoden välein pidettävien vaalien muodossa, mutta kävipä vaaleissa kuinka tahansa, todellisessa politiikassa mikään ei muutu. Niin kauan kun rahajärjestelmä on velkaperusteinen ja talousjärjestelmän perusta ikuisessa kiihtyvässä kasvussa ja kulutuksessa, asiat tulevat kulkemaan muuttumattomina eteenpäin omalla painollaan.

Korruptio ja vallan väärinkäyttö kuuluvat luonnollisena osana kaikkiin rahajärjestelmän päälle rakentuneisiin yhteiskuntajärjestelmiin. Valtaeliitin väärinkäytösten paljastaminen ja jahtaaminen ei johda koskaan pysyviin lopputuloksiin. Se on yhtä toivotonta kuin muurahaispesän hävittäminen yksittäisiä muurahaisia tallomalla. Jos otat yhden pois, voit olla varma, että kohta joku toinen kipittää tilalle ja ottaa tallatun muurahaisen paikan.

Suurin ongelma on, että rahajärjestelmä itsessään luo palkkiomekanismin kieroutuneelle käytökselle. Jos haluamme todella päästä eroon ongelmista, meidän tulee poistaa järjestelmästä kaikki ne mekanismit, jotka palkitsevat ihmisten ja instituutioiden kieroutunutta käytöstä.

Kaikki rahajärjestelmän sisällä tapahtuva aktivismi, perustuipa se kuinka kauniiseen ideologiaan tahansa, joutuu hengissä pysyäkseen lopulta aina rahajärjestelmän korruptoimaksi. Todellinen muutos voi tapahtua vain rahajärjestelmää muuttamalla. Pysyvä muutos vain rahajärjestelmä poistamalla.

Rahaan sisältyvät ongelmat on tiedetty jo kauan.

"Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä." (1. Tim. 6:6-10)

Mutta paremman maailman luomiseksi tarvitsemme enemmän kuin pelkän uskonvakaumuksen. Kenenkään ihmisen ei tule voida hyötyä toisen ihmisen pahoinvoinnista. Tämä ei ole uskonasia, eikä näin suurta kysymystä tule jättääkään uskontojen saati alati monimutkaisemmaksi ja sekavammaksi käyvien lakijärjestelmien varaan. Tämä on yhteiskuntasuunnittelutason ongelma ja sellaisena täysin ratkaistavissa älykkään yhteiskuntasuunnittelun keinoin.

Käytöstämme kierouttava rahajärjestelmä on kasvanut niin kiinteäksi osaksi arkielämäämme, ettemme osaa aktiivisesti enää edes etsiä rahalle vaihtoehtoja. On suorastaan turhauttavaa nähdä, kuinka poliittiset päättäjät etsivät vuodesta toiseen ratkaisuja ongelmiin lisääntyvän verotuksen, velkaantumisen ja lainsäädännön kautta. Tällä tavoin ei ongelmia ratkaista. Syöpäkasvaimen peittäminen laastarilla ei vie itse sairautta pois.

Rahajärjestelmän aiheuttamat lieveilmiöt ovat maailmanlaajuinen ongelma ja lienee välttämätön välivaihe globaalin järjestelmätason muutoksen tiellä. Maailmanlaajuisen velkaperusteisen rahajärjestelmän on kriisiydyttävä, ennen kuin ihmiset kaikkialla maailmassa voivat nähdä sille luonteenomaisen tasapainottomuuden ja järjettömyyden. Rahajärjestelmän kriisissä piilee paitsi valtava uhka, myös ennen näkemätön mahdollisuus.

Kun velkaperusteinen rahajärjestelmä lopulta romahtaa omaan mahdottomuuteensa, ihmiskunnan tulee päättää, korvatako keinotekoinen uskontojärjestelmä uudella keinotekoisella uskontojärjestelmällä, vai luodako tilalle jotain kokonaan uutta. Esimerkiksi jotain sellaista, jossa ihmiskunnan alati kasvavan hyvinvoinnin perusta lepää täydellisessä tasapainossa oman kotiplaneettansa kanssa.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 52. Korruptio ei säästä ketään. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/52-korruptio-ei-saasta-ketaan.html

[LAINAUS]keskiviikkona 24. maaliskuuta 2010
52. Korruptio ei säästä ketään

Kaikki rahajärjestelmän sisällä toimivat instituutiot ovat luonteeltaan korruptoituneita. Myös rauhan ja rakkauden ilosanomaa levittävä kristillinen kirkko joutuu jatkuvasti sopeuttamaan oppejaan juuri sillä hetkellä yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin.

Sota-aikana kirkko siunaa sotilaat, aseet ja vihollisiksi katsomiensa ihmisten verisen teurastuksen, kun taas rauhan aikana se keskittyy saarnaamaan rauhasta ja rakkaudesta, tehden siinä sivussa varsin tuottoisaa sijoitusbisnestä. Näin siitäkin huolimatta, että kirkonmiehet varsin hyvin tietävät Jeesuksen saarnanneen yksiselitteisesti nimenomaan tappamista ja mammonan palvontaa vastaan.

Siltä varalta, jos joku vielä epäilee, etteikö kirkkokin olisi mukana tässä korruptoituneen rahajärjestelmän synnyttämässä pelissä, katson asiakseni oikaista tämän virhekäsityksen.

Vuonna 2007 kirkon nettotulos nousi 92 miljoonaan euroon. Kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa, josta 800 miljoonaa euroa oli likvidejä kassavaroja. Käteistä löytyi 255 miljoonaa euroa, kun taas 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa.

Rahajärjestelmässä toimivalla instituutiolla voi olla erilaisia ideologioita, mutta lopulta vain yksi Jumala. Paradoksaalisesta kyllä, myös kirkko palvelee ensisijaisesti rahaa ja vasta sitten kristinuskon oppeja. Kumartaessaan talous- ja rahajärjestelmälle, kirkko pyllistää Jeesukselle ja raamatulle.

Nykyinen raha- ja talousjärjestelmämme ei ole kirkon vika. Mutta se, ettei kirkko itse tuo aktiivisesti tätä rahaan liittyvää kaksinaismoralismia esiin, vaan pikemminkin pyrkii sopeutumaan siihen ja jopa hyötymään siitä, se on yksin kirkon oma valinta.

On eri asia taipua hampaat irvessä ja suurella vastenmielisyydellä välttämättömän pahan edessä, kuin sulautua sen osaksi ilman vastarintaa. Ihmiset kyllä aistivat tekopyhyyden. Harva kirkosta eronnut ihminen vastustaa kristinuskon oppia ja perussanomaa. Sen sijaan heillä voi olla paljonkin sanottavaa kirkko-instituutiosta itsestään.

Eikö Jeesus itse hyökännyt juuri köyhiä sortavan eliitin taloudellisia etuja ja yhteiskunnallista valta-asemaa ylläpitävää temppelilaitosta vastaan? Eikö nimenomaan kirkon tulisi taistella rahajärjestelmän epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja taipua vasta pakon edessä, jos silloinkaan?

Tietysti tämä kaikki kuulostaa kovin epämuodikkaalta. Sen sijaan kirkon palkkaamat konsultit ja mainostoimistot ovat muokanneet kirkosta seksikkään, nuorekkaan ja trendikkään taivaaseenmenomestan ja päättäneet siksi säilyttää hyvät välit myös finanssimaailmaan. Kuka tietää, ehkä kirkkokin vielä jonain päivä hakee itselleen pankkitoimilupaa ja lanseeraa oman bonuskorttijärjestelmän. Onhan kaikki mitä tapahtuu vain osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Kohtalonusko vapauttaa vastuusta.

Jeesus itse puhui varsin selvästi tappamista, rikkauksien haalimista ja koron kiskontaa vastaan, mutta ajan saatossa kaikki nämä tärkeät arvot ja aatteet ovat kerta toisensa jälkeen saaneet väistyä rahan vallan edessä. Säilyäkseen rahajärjestelmän puristuksessa, kaikkien rahajärjestelmän sisällä toimivien instituutioiden on mukautettava sanomansa rahajärjestelmän vaatimusten mukaisiksi - täysin riippumatta niiden alkuperäisestä ideologiasta.

Eivät ihmiset näiden instituutioiden sisällä pahoja ole niin tehdessään. Rahalla vain on ominaisuus korruptoida aina ja kaiken. Pysyäkseen mukana pelissä, kaikkien peliin osallistujien on omaksuttava pelin henki ja elettävä sitä mukaillen.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 51. Instituutioiden korruptio. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/51-instituutioiden-korruptio.html

[LAINAUS]tiistaina 23. maaliskuuta 2010
51. Instituutioiden korruptio

Korkeasta elintasostaan ja törsäilevästä elämäntavastaan syyllisyyttä poteva ihminen saattaa lahjoittaa rahojaan ilmastonmuutosta, luonnon tuhoutumista tai ihmisoikeusloukkauksia vastaan taisteleville järjestöille ja lunastaa sitä kautta itselleen puhtaan omatunnon.

Vaikka nämä järjestöt päällisin puolin puhuvatkin hyvistä ja tärkeistä asioista, eivät ne todellisuudessa pysty, tai edes pyri muuttamaan maailmaa, sillä ne eivät vaadi minkäänlaista muutosta siihen mekanismiin, josta ongelmat alunperin saavat alkunsa. Päin vastoin, nämä järjestöt toimivat aina itsekin rahajärjestelmän sisällä. Mitä suuremmaksi ne kasvavat, sitä enemmän ihmisiä ne palkkaavat ja sitä tärkeämmäksi oman aseman ylläpitäminen niille muodostuu.

Rahajärjestelmän sisällä toimiva hyväntekeväisyysjärjestö tarvitsee kannattajia. Niinpä maailman epäoikeudenmukaisuus tuotteistetaan, sillä mainostetaan ja sillä markkinoidaan. Tehdään kohderyhmäanalyysejä ja markkinointitutkimuksia. Palkataan projektipäälliköitä ja kontrollereita. Laaditaan meno- ja tuloarvioita, neuvotellaan rahoituksesta ja solmitaan kontakteja liikemiehiin ja poliitikkoihin.

Ennemmin tai myöhemmin mikä tahansa vilpittömästä tarkoitusperästä alkunsa saanut ihmisoikeus-, eläinoikeus tai ympäristöliike muuttuu lopulta täysipäiväiseksi liiketoiminnaksi. Liiketoiminnaksi, joka paradoksaalisesti saa kaiken elinvoimansa ihmisten, eläinten ja ympäristön kärsimyksistä. Niinpä jokainen järjestelmään syntynyt instituutio on kuin järjestelmä itse pienoiskoossa.

Instituutioiden elämänveri syntyy ongelmista. Koska instituutioiden tärkein tehtävä on ylläpitää itseään, instituutiot ovat taipuvaisia ylläpitämään myös ongelmia. Tämä tekee instituutioista itsestään ongelman.

Instituutiot vetävät puoleensa ja synnyttävät ihanteellisen kasvu- ja lisääntymisalustan epäsosiaalista persoonallisuushäiriöitä poteville ihmisille. Instituutioiden huipulle kiipeävät usein ihmiset, joille tyypillisiä piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima ja älykkyys, mutta joilta samalla puuttuu kyky tuntea häpeää, katumusta tai empatiaa. Lääketieteessä tunneköyhiä, itsekeskeisiä ja epäluotettavia ihmisiä nimitetään psykopaateiksi.

Altruistisissa metsästäjäkeräilijä yhteisöissä psykopaatteja ei arvostettu. Sen sijaan kilpailuun, juonitteluun ja mielen manipulaatioon perustuvassa instituutioiden maailmassa psykopaatteja löytää lähes poikkeuksetta jokaiselta yhteiskunnan johtopaikalta. Egoistisen ja tasapainottoman mielen sairaudesta on tullut pääsylippu egoistisen ja tasapainottoman yhteiskunnan kärkipaikoille. Sairas yhteiskunta nostaa esiin sairaita yksilöitä

Kuinka määrittelisit yhdellä sanalla sanan instituutio?

- Parasiitti.

Kuinka määrittelisit yhdellä sanalla maailman ilman instituutioita?

- Paratiisi.

Mitä siis kävisikään, jos maailmasta loppuisivat ongelmat ja kaikki instituutioiden työllistämät ihmiset joutuisivat työttömiksi? Ainakin toistaiseksi tämä huoli on aiheeton, sillä niin kauan kun rahajärjestelmä toimii ja voi hyvin, se synnyttää luontaisen palkkiojärjestelmän niille ihmisille, jotka onnistuvat luomaan, pitkittämään ja ylläpitämään ongelmia. Mekanismi on sisäänrakennettuna järjestelmään. Mekanismi, joka saa elinvoimansa ongelmista.

Ympäristön tuho, nälänhätä ja ylipäänsä kaikki ihmisen kieroutunut käytös on joko suoraan tai välillisesti seurausta ihmisten kieroutunutta käytöstä tukevasta palkkiojärjestelmästä, jota kutsumme talous- ja rahajärjestelmäksi. Niin kauan kun ympäristö- tai ihmisoikeusjärjestöt kieltäytyvät näkemästä tätä tosiasiaa, he ovat vain osa korruptoitunutta järjestelmää, eivätkä voi koskaan saavuttaa toimillaan pysyvää käännettä kohti parempaa maailmaa.

Tämä ihmisten huonoon omatuntoon perustuva teollisuus on nykyajan anekauppaa ja se työllistää maailmanlaajuisesti miljoonia ihmisiä. Jos maailmasta häviäisivät ongelmat, miljoonat ihmiset jäisivät työttömiksi ja organisaatioiden huipulle kiivenneet maailmanparantajat menettäisivät palkkansa lisäksi sosiaalisen statuksensa. Niinpä kaikki kerran syntynsä saaneet instituutiot pyrkivät rahajärjestelmän puitteissa aina vähintään säilyttämään oman asemansa - keinoja kaihtamatta.

Tuskin on epäilystäkään, etteikö esimerkiksi Al Gore tuhansine kannattajineen toivoisi salaa ennustamansa globaalin ilmastokatastrofin toteutumista. Juuri tämä itsensä ylläpitämisen tarve tekee kaikista rahajärjestelmässä toimivista instituutioista jo syntyhetkellään korruptoituneita.

"Jos jotain voisin toivoa, niin haluaisin ilmastonmuutoksen toteutuvan, jotta tiede voitaisiin osoittaa oikeaksi, seurauksista riippumatta!"

-- Ote CRU:n johtavan (sittemmin syrjäytetyn) ilmastotutkijan, professori Phil Jonesin sähköpostista 5.7.2005 --

Ainoa tapa ylläpitää keinotekoista rahainstituutiota siten, ettei se voitonhimossaan repisi ihmisiä kappaleiksi, on synnyttää sille vastapainoksi yhtälailla keinotekoinen lainsäädäntö, mikä puolestaan synnyttää tarpeen kolmannelle instituutiolle - politiikalle. Yhteistä kaikille ihmisten synnyttämille ja ylläpitämille instituutioille on niiden keinotekoisuus ja tapa oikeuttaa olemassaolonsa ihmisten ongelmien kautta.

Jos ongelmat katoaisivat, valtaosa näistä instituutioista menettäisi olemassaolon tarkoituksensa. Pitkittämällä ja ylläpitämällä ongelmia, poliitikot ja virkamiehet pitkittävät ja ylläpitävät omia työpaikkojaan ja siten omaa hyvinvointiaan.

Tämä on rahajärjestelmän luontainen ja sisäsyntyinen, ihmiskäytöstä vaikeasti kierouttava palkkiojärjestelmä. Ylläpitämällä rahajärjestelmää - kaikkien ongelmageneraattoreiden äitiä - yhteiskunta tulee jatkossakin tarvitsemaan uusia rajoituksia, lakeja, sääntöjä ja normeja, sekä tietysti myös poliitikkoja ja virkamiehiä näitä lisääntyviä rajoituksia säätämään. Jos joku viranomainen sattuisi vahingossa ratkaisemaan lopullisesti jonkin ongelman, tekisi hän samalla itsensä tarpeettomaksi. Rahajärjestelmän luontainen palkkiomekanismi ei palkitse niinkään ongelman ratkaisijoita, kuin ongelmien ylläpitäjiä.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 50. Ihmiskunnan massahypnoosi. Jani Laasosen blogissa jälleen erittäin hyvää lisämateriaalia, käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/50-ihmiskunnan-massahypnoosi.html

[LAINAUS]maanantaina 22. maaliskuuta 2010
50. Ihmiskunnan massahypnoosi

Rahaa ja ikuiseen talouskasvuun perustuvaa talousjärjestelmää ei voida selittää järjellä. Mitään, mikä on niin selkeällä tavalla epätasapainossa ja ristiriidassa reaalimaailman tosiasioiden ja ihmisluonteen luontaisten palkkiomekanismien kanssa, ei voida selittää järjellä. Mistä tässä kaikessa sitten on kyse? Kuinka valtaosa ihmisistä on saatu omaksumaan itselleen ja ympäristölleen niin selkeällä tavalla haitallinen järjestelmä?

Kun ihminen nukkuu ja näkee unta, on hän yleensä kykenemätön arvioimaan omaa tilaansa. Unitilassa oleva ihminen ei itse tiedosta omaa harhaansa. Jälkikäteen tarkasteltuna unimaailma kyllä näyttäytyy hullunkurisena, mutta tämän uneksija voi ymmärtää vasta herättyään. Unessa kaikki sen sijaan tuntuu todelliselta ja järkevältä.

Unessa ihminen saattaa nähdä itsensä vaikkapa poskipussinsa täyteen ahtaneena, ikuisesti kiihtyvää oravanpyörää polkevana hamsterina, eikä osaa nähdä tilanteessa mitään kummallista. Selkeimpinä hetkinään hän saattaa hetkellisesti kyseenalaistaa oman valvetilansa ja kysyä itseltään; olenko lainkaan valveilla tai onko tässä mitään järkeä? Mutta kun hän sitten tapaa muita hamstereita, jotka myös polkevat omaa oravanpyöräänsä otsa rypyssä poskipussit pullollaan tavaraa, tai kun hän katsoo televisiota ja näkee lisää tärkeän näköisiä hamstereita puhumassa posket pullollaan, vakavin ilmein ja otsa rypyssä oravanpyörän polkemisen tärkeydestä, hamsteri unohtaa omat epäilyksensä. Illuusio on niin todellinen, että se omien mekanismiensa kautta ruokkii itse itseään. Lopulta siitä tulee todellisuutta.

Kuinka tällaiseen kollektiiviseen unitilaan ollaan sitten päädytty? Missä vaiheessa ihmiset irrotetaan reaalimaailmasta ja nukutetaan irrationaaliseen, epätasapainoiseen ja tuhoisaan kuplatodellisuuteen?

Mitään yksittäistä selkeää hetkeä ei voida määrittää. Kaikki se tapahtuu nykymaailmassa aivan huomaamatta. Sairastunut yhteiskunta tuottaa sairastuneita kansalaisia. Tehokkaimpana yksittäisenä ajatus- ja arvomaailman muokkaajana toimii valtio-instituution ylläpitämä, kaikille lapsille pakollinen peruskoulujärjestelmä, joka tehtävä on valmistaa oppilaat osaksi järjestelmää - olipa se sitten mikä hyvänsä. Siinä mielessä kaikki koulutus on tietynlaista hypnoosia ja suggerointia. Mutta myös ihmistä ympäröivä kulttuuri vaikuttaa voimakkaasti hänen ajatusmaailmaansa.

Kun ihminen käynnistää television, hän altistaa itsensä ohjelmoinnille. Ohjelmointiprosessi toimii sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla. Siinä missä mainosteollisuus pyrkii synnyttämään kuluttajien mieliin uusia tarpeita ja haluja, uutiset puolestaan pyrkivät ylläpitämään ja säilyttämään jo ennalta omaksuttuja arvoja ja asenteita.

Televisiolähetykset ovat eräänlaista ihmisohjelmointia. Televisiolähetyksiä osuvasti myös nimitetään ohjelmiksi. Kun lapsille näytetään väkivaltaviihdettä, heihin ohjelmoidaan väkivaltaa. Kun lapset lopettavat ohjelman katselun ja menevät pihalle leikkimään, leikit koskettelevat televisiossa nähtyjä tilanteita. Ohjelmien kautta ihmisiin ohjelmoidaan tietoisesti tai tiedostamattaan haluttu arvojärjestelmä, jota he sitten ryhtyvät tietoisesti tai tiedostamattaan toteuttamaan. Lapset ovat ohjelmoinnille kaikista alttiimpia. Mutta myös aikuiset ovat monelta osin täysin vastustuskyvyttömiä television tarjonnalle. Heidän heikoin lenkkinsä ovat uutislähetykset.

Valtiollisen TV-kanavan uutiset ovat monelle aikuiselle - etenkin varttuneemmalle väelle - kaiken todellisen tiedon lähde. Kaikki perustuu luottamukseen, joka on ohjelmoitu syvälle näiden ihmisten psyykkeeseen jo lapsuus- ja nuoruusiässä ja joka on ajan saatossa muodostunut osaksi ihmisten identiteettiä. Tällöin TV-uutisten sisällön kyseenalaistaminen voi olla suora loukkaus henkilöä itseään kohtaan.

Televisiossa tiedon luotettavuus personoituu vuosikymmeniä työtään tehneisiin, luotettaviin uutisankkureihin. Tämä sama luottamusta herättävä isä- tai äitihahmo on ilmestynyt olohuoneisiimme jo vuosien ajan joka ilta puoli yhdeksältä. Hän katsoo suoraan silmiin ja kertoo totuuden. Kansa uskoo, koska tahtoo uskoa.

Hypnoosi on vuorovaikutussuhde, jonka perustana on hypnoosiin alistuvan ihmisen luottamus, kunnioitus ja halukkuus yhteistyöhön hypnotisoijansa kanssa. Ilman luottamusta hypnotisointi ja edelleen ihmisten suggerointi ei voisi olla mahdollista.

Luottamus, kunnioitus ja yhteistyöhalukkuus juurrutetaan kansalaisiin jo lapsina. Varhaisessa vaiheessa synnytetty luottamus valtioon säilyy läpi elämän. Tämän luottamuksen varassa ihmiset toimivat juuri kuten heidän halutaan toimivan.

Suggestio on suostutteleva ehdotus, vakuutus tai väite, joka ei joudu mielen kriittisen pohdinnan kohteeksi vaan hyväksytään sellaisenaan. Velkaperusteinen rahajärjestelmämme perustuu juuri tällaiseen kyseenalaistamattomaan suggestioon. Samaan sarjaan menevät myös ikuisesti kiihtyvän talouskasvun ideologia ja pankkijärjestelmän oikeutus. Näitä käytännön tosiasioita ei tarvitse perustella kansalle, vaan ne tulee ottaa annettuina. Koska raha-, pankki- ja talousjärjestelmämme ovat keskeinen osa valtioinstituutiota, eivätkä sellaisenaan kestä kriittistä pohdiskelua, kaikki ne yksinkertaisesti ohitetaan valtakunnan median uutisoinnissa. Siksi systeemikriisi kantautuu kansalaisten korviin aina epäsuorasti.

Kaikki olemme nähneet televisiossa, kuinka hypnotisoitu ihminen voidaan suggeroida pitämään sipulia omenana ja syömään siten raa´an sipulin suurella ruokahalulla. Asiat, jotka suggeroiduista ihmisistä saattavat vaikuttaa täysin loogisilta ja järkeviltä, näyttäytyvät reaalimaailmassa elävän ihmisen silmin hullunkurisilta ja suorastaan järjettömiltä.

Kuinka sitten herätä tästä kollektiivisen massahypnoosin tilasta? Sillä hetkellä kun ihminen kyseenalaistaa oman valvetilansa, hän on ottanut ensimmäisen askeleen kohti heräämistä. Instituutioiden olemassaolo on riippuvainen kansalaisten halusta tulla hallituksi. Vasta kun instituutio kyseenalaistetaan, voi sen ylläpitämä lumous alkaa murentua ja ihmisen heräämisprosessi käynnistyä.

Sairaassa yhteiskunnassa yksilön rohkeus ei ilmene valtavirran myötäilemisenä. Todellinen rohkeus on ihmiskunnan ajattomien totuuksien rauhanomaista mutta äänekästä puolustamista ajan hengestä, aatesuuntauksista tai ideologioista riippumatta. Ilman ymmärrystä ikuisista ja ajattomista totuuksista, ihminen ei voi suojella itseään ajautumasta vääristyneiden arvojärjestelmien vaikutusten alaisuuteen. Sen sijaan ajattoman totuuden ytimen oivaltanut ihminen on kaikkina aikoina immuuni kaikille kieroutuneille ajan hengen ilmiöille, eikä hän tarvitse matkallaan muuta opastajaa, gurua tai johdattajaa kuin sisältään löytyvän omatuntonsa.

Järki ilman sielua seilaa tuuliajolla kuin laiva ilman kompassia. Valitettavasti ihmisten keinotekoiset ja korruptoituneet uskonto-instituutiot ovat valjastaneet tämän ihmisen luontaisen pyrkimyksen kohti ajatonta viisautta omien valtamekanismiensa alaisuuteen ja hyväksikäyttäneet tätä taipumusta armottomasti.

Kaikki ihmisten luomat instituutiot ovat syntyhetkestään alkaen läpikorruptoituneita ja siksi kaikkiin instituutioihin tulee suhtautua lähtökohtaisen epäilevästi.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 49. Ikuisen kiihtyvän kasvun paradoksi.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/49-ikuisen-kiihtyvan-kasvun-paradoksi.html

[LAINAUS]sunnuntaina 21. maaliskuuta 2010
49. Ikuisen kiihtyvän kasvun paradoksi

Kun maailmantalous kasvaa kolmena peräkkäisenä vuonna tasaisessa sarjassa vaikkapa 1%, 1% ja 1%, siitä syntyvä graafinen esitys ei ole kulmakertoimeton suora viiva, kuten mediassa usein annetaan ymmärtää. Sen sijaan kiipeämme yhä vain korkeammalle jo vuosisatoja eksponentiaalisesti kasvaneella käyrällä. Samalla tavoin myös inflaatio kasvaa kiihtyvästi, joten rahan arvo on alati kiihtyvässä syöksyssä.

Talouskasvun, kulutuksen ja inflaation kuvaaminen tasaisena on median luoma keino, jolla ylläpidetään mielikuvaa vakaudesta, vaikka talousjärjestelmämme on todellisuudessa kaikkea muuta kuin vakaa. Todellisuuden esittäminen totuudenmukaisesti eksponentiaalisena, kiihtyvästi kasvavana käyränä, voisi näyttää yleisön silmiin liian hurjalta. Se voisi aiheuttaa laajaa järjestelmän kestävyyden kyseenalaistamista, niin kuin ehdottomasti tulisikin tapahtua.

"Ihmiskunnan suurin vajavaisuus on kykenemättömyytemme ymmärtää eksponentiaalinen funktio."

-- Albert A. Bartlett, fyysikko --

Nykyisenkaltainen talousjärjestelmämme vaatii ikuista, alati lakkaamatonta kasvua pysyäkseen hengissä. Ikuinen kasvu ei kuitenkaan voi olla mahdollista rajallisten resurssien maailmassa. Asiasta ei synny edes keskustelua tiedemaailmassa - niin itsestään selvästä asiasta on kyse. Silti mikään ei muutu, sillä se mitä lopulta vaadittaisiin, olisi koko raha- ja talousjärjestelmän kyseenalaistaminen. Tätä pidetään yleisesti kuitenkin täysin mahdottomana ajatuksena. Valitettavasti se on lopulta kuitenkin ainoa todellinen vaihtoehto, mikäli tavoitteenamme on aidosti kestävä ja elinkelpoinen ympäristö, sekä kestävälle pohjalle rakennettu ihmiskunnan hyvinvointi. Kaikki muu kuin tasapaino on utopiaa.

"Hänen, joka väittää eksponentiaalisen kasvun voivan olla ikuista rajallisessa maailmassa, täytyy olla joko hullu tai ekonomisti"

-- Kenneth Boulding, ekonomi -- [/LAINAUS]