Runosuolesta

Nukuin huonosti viime yön kun kissa huusi...halusi päästä ulos. Aika itsepintainen tapaus, mutta mitä hellyyttävin. Vaikka ei antanutkaan mun nukkua...

Mutta tosiaan tämä vuorokausi on ollut sellainen että ne ajatukset mitkä mussa on nukkuneet tuolla sisuksissa ja olen tiennyt niiden olemassaolon, niin nyt olen antanut niiden pulpahdella pintaan. Vähän on pitänyt itseensä mennä ja peiliin katsoa...mutta tekee hyvää. Armoakin vois itselleen antaa joskus.

Flunssainen tyttö tuossa vierelle tuhisee...taidan mennä siihen viereen ja hiipiä unten maille itsekin.

Mä olen aika herkkä tyttö kaikkien niiden rempseyksien alla...jotenkin vähän suojaton olo.

Nyt on sunnuntai. Tapasin yhden jonka tapasin perjantaina, ja oli ihan leppoisaa...no, tarviiko sanoa ääneen? *virn*

Kuitenkin oli ihaninta nauraa ja maata toisen kainalossa ihan hiljaa. Se ei voi olla väärin, mikä tuntuu ihan helvetin luontevalta.

Nyt olis perjantai. Tapasin tänään yhden exän, oli ihan leppoisa keskustelu =)

Mutta mitenkään mihinkään liittymättä, olen jotenkin vähän surullinen. Vaikka mulla on maailman parhaimmat lapset ja mahtavia ihmisiä ympärillä, sama alakulo vaan jatkuu, ei ollut ihan päivän juttu. En oikein osaa nimetä mistä se johtuu enkä osaa sitä edes ystäville purkaa...enkä mä jaksa valittaakaan...se tuntuisi hölmöltä kun muilla on aivan oikeita suruja.

Mulla vain nimeämätön tunne.

...alakuloinen olo. Mutta minut tuntien, tämä on huomenna jo ehkä ohi...

...mitä mä haluan. Mä haluan vähän omituisen miehen joka olisi rönsyilevä ja huumorintajuinen kuten minäkin...joka haluaa lapsen ja on siihen valmis. Mä haluaisin että siinä suhteessa olisi inspiraatiota puolin ja toisin, luovien ihmisten liitto.

Olen mä yrittänyt sopeutua niihin jotka eivät ihan halua samaa...mutta ei se suhde sitten toimi...mulla on oikeus haluta itselleni tärkeitä asioita enkä jaksa kermankuorijoita.

Mutta nyt olen innostunut yhdestä ihmisestä joka vastaa sitä mun ihannekuvaa päässä...päivä kerrallaan.

Mitä se tarkoittaa jos ihmiset sanovat että sulla on hyvä sydän?

...syntyjä syviä, olen kuitenkin jollain tavalla aika onnellinen ihminen. Tänään linja-autossa yritin palauttaa mieleen ikäviä muistoja niiltä vuosilta kun en voinut kovin hyvin...enkä saanut. Masentua en enää voisi, niin että se olisi pysyvä tila. Mä nään onnistumista ja valoa...saan lisäksi paljon positiivista virtaa mun lapsista jotka ovat sellaisia aitoja ja lämpimiä.

Ei mua se haittaa ettei vieressä ole sitä Elämän Miestä...jotenkin sellainen tunne että hyvää on tulossa, mutta nyt tarvitsen aikaa itselleni ja lapsilleni.

Pienestä flunssasta huolimatta töitten jälkeen kävin kaupungilla...tapasin ohimennen sattumalta myös erään exän johon mulla oli vuonna 2002 myrskyisä suhde...tämä Ilkka käveli vastaan ilmeisesti tyttöystävänsä kanssa ja mietin sitä, miten silloin niin läheiseltä tuntuva tuntuu nyt hyvää päivää-tuttu. Rakkaus on katoavaista...se oli hyvä tse toteamus tavallaan lohdutti sillä vieläkin on hetkiä jolloin pienen ohikiitävän hetken ahdistaa se kun viimeksi olin niin sydänjuuriani myöten rakastunut ja huonosti kävi. Toinen ei tuntenutkaan samoin.

Mutta olinkin rakastunut siihen kuvaan minkä hän antoi...ehkä joskus löydän sellaisen joka on joka ei anna kuvaa, vaan on sitä mitä on. Ja sanoo mitä tuntee, eikä sitä mitä olettaa mun haluavan kuulla.

"Mä en vielä tunne sua, tai ole tavannut...mutta kovasti haluaisin lempiä sun kanssa, etenkin kun kerroit omaavasi käyrän peniksen".

...jaksanut kirjoitella blogiin. Muuten kaikki hyvin, mitä nyt nälkäinen emätin päästelee valitusvirsiä. Nunnaluostariin se pitäis viedä, niin oppisi olemaan hiljaa.

Ellen mä sitten alkaisi lesboilemaan niiden Jeesuksen morsianten kanssa. Sekin olisi mahdollista.