Ihmeellinen mystinen päivä

Sain kilarit tänään töissä...pomolle. Upsis...olin jättänyt lattianhoitokoneeseen vetoalustan alle ja hän siellä kiukkusi...heti tunnustin että minä olin se joka oli sen jättänyt ja siinä vaiheessa kun hän sanoi että on soittanut muutkin katsomaan ja tekee tästä esimerkin ja tämä on saanut hänet raivon valtaan, mä hermostuin että hienoa, nyt mä tiedän sen mutta onhan se tosi järkevää soittaa kaikki paikalle katsomaan...nostin käteni ylös tyyliin "voi luoja mitä vitun draamaa saatana" ja häivyin vihaisesti pois.

Kolleegat olivat sitten katselemassa ja olivat mulle sen jälkeen hyvin ystävällisiä...oikeastaan myötätuntoisia. Alkoi jo vähän itseänikin naurattamaan...pomo on hyvä tyyppi ja henkilökohtaisissa asioissa auttanut mua ihan mielettömän paljon, mutta tuo oli mun ensimmäinen sähköinen kohtaaminen. No, täytyy käydä pyytämässä huomenna anteeksi että olin minäkin aika herkillä...

Ja mun lapset saivat tänään pikkusiskon, sievän pienen tytön. Sain tekstiviestin samalla kun juttelin tämän henkilön kanssa jonka rimakauhuisesti jätin baarissa ihan ympärihumalassa...hieno keskustelu. En oikein muista mitään mitä olin sanonut, mutta todella törpösti...hyvä että voimme olla ystäviä...koska enemmän mä koen että mun oma tämänhetkinen hypomania estää ihmissuhteitten muodostamisen. Tai ei se oikeastaan estä, mutta kaikki tunteet tulevat päälle niin samaan aikaan ettei sitä voi kukaan kestää...tai niin mä luulen, enhän mä mitään mistään tiedäkkään.

Harmi että piti olla tämä hypisvaihe päällä...muuten mulla saattaisi olla vierellä mukava poikakaveri. Mutta surra en nyt osaa...liian levoton olo siihen. No, eiköhän se jossain vaiheessa tule...sitten harmittaa. Ja kunnolla.

Onneksi on nykyisin tuota syojaverkkoa...