Syrän

  • -Maru-

Seitsemännen auringon aamuna
Alla näiden lukemattomien halojen
Takana taivaita hipovien talojen
Meri nousee edessämme
Meitä sitoo sanomaton lupaus
Josta me puhutaan vain vaieten

Kuinka kauan sä annat noiden aamujen sulle koittaa?
Ja kuinka kauan ennen kuin annat oikean elämän voittaa?

Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles
On kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Hautaat mustat sydämet
Syvälle mieleen

Mut sä oot mitä oot
Et sille mitään voi ellet tee elämällesi jotain
Ettei tarvii huutaa yksinään et
"Missä rakkaus?"

Ovat niityt vehreämmät siellä
Missä käsi kädessä taas kuljetaan
Hopeisen pellon reunalla
Silmämme jo suljetaan

Kuinka kauan sä aiot omaa elämääsi estää
Ja kuinka kauan sä aiot ilman oikeaa rakkautta kestää?

Anna mun mennä
Älä päästä irti
Ota musta kiinni
Älä koske minuun
Anna mun mennä
Älä päästä irti
Älä koske minuun
Ota mut syliisi

Tämä blogikirjoitus ei ole kommentoitavissa.