Otteita yöllisestä kirjeenvaihdosta...

Hmm. Tuo kun sanoin kurkistuksien syvälle toisen sieluun olevan joskus pelottavia. Viittasin ehkä virhearviointeihin enemmän. Siihen että joskus se mitä sieltä odottaa löytävänsä, onkin jotain ihan muuta kuin mitä loppujen lopuksi löytää. Tai jopa siihen, että toinen on muka avannut kaikki ovet ja ikkunat toisen penkoa ja tutustua, mutta piilottanut todellisen minänsä. Joten ehkä se mikä siinä on pelottavaa, on se oma haavoittuvuus arvioidessaan jonkun toisen ihmisen aivan väärin. Se että luulee nähneensä jonnekin syvälle ja huomaakin että on vain raapaissut toisen pintaa. Samalla kun on ehkä kuitenkin päästänyt sen toisen tutkimaan itsensä ihan pohjamutia myöten. Ja sen pohjalta ja niiden harhaluulojen vallassa kun on lähtenyt sitten toimimaan, löytääkin itsensä jostain keskeltä pöpelikköä aivan hukassa....
"

"
..Tuo virhemarginaalin olemassaolo on pelottavaa. Itsensä satuttamisen mahdollisuus on joka kerta pelottavaa. Ja kaikista eniten minä aina pelkään sitä, että minulle valehdellaan. Sitä en osaa käsitellä ollenkaan..."