Blogi

Kävin muutaman kilometrin luistelemassa. Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä ole, mutta näkyvyys oli n. 4 m. Oli nimittäin aika pimeää.

En suunnitellut vetäväni kuutamorallia; sattui laskuvirhe. Otin luistimet mukaan kun läksin palauttamaan firman autoa työkeikan jälkeen ja kävi sitten niin, että jumitin työpaikalle "hetkeksi". Ja kas, kun olin lähdössä, oli hämärää ja kun pääsin kotiin, oli pimeämpää.

Oli minulla kengätkin mukana, mutta ei sellaiset, joilla olisi viitsinyt taittaa vajaan 4 km taipaleen. Rohkenin siis pukea rullat alleni ja vedellä tunteella pitkin pyöräteitä. Sen verran olen empiiristä tutkimusta viime aikoina tehnyt, että kävellessä ja pyöräillessä olen havainnut valtaosan kaduista jo harjatun (anekdoottina mainittakoon, että ohitin työtään tekevän harjakoneen kuljettajineen kävelemällä reilu viikko sitten - jouduin pistelemään aika rivakasti, mutta takanakaan en viitsinyt taivaltaa) ja vain parin soratien liittymän kohdalla tiesin olevan irtokiviä ja hiekkaa.

Pääsin kotiin turvallisesti ja ehjin nahoin. Ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) pimeännäköharjoitus.. Mitähän extremeä seuraavaksi kokeilisin?

Tasan neljä viikkoa sitten alkavaa kokeilua jännitäessä ajattelin että olisi hyvä kirjata mietteitä matkan varrelta. Päätin aloittaa elämäni ensimmäisen blogin ja kirjoittaa matalahiilihydraattiseen ruokavalioon ja ketoosiin liittyvistä asioista - ja lopettaa 28. päivään, eli tänään.

Blogi on antanut minulle hurjan paljon enemmän kuin odotin. Olen saanut paljon kannustusta kommentteina, mutta myös pikaviesteinä. Moni on halunnut tietää ruokavaliostani enemmän ja erinomaisia vinkkejäkin olen saanut.
Sähköpostipoika on kantanut laatikkooni terveisiä myös Cityn ulkopuolelta. Olen saanut kivoja ruokaohjeita ja ruokapäiväkirjakin tuli analysoitavaksi (valitettavasti en voinut siihen ryhtyä; huvin ja työn raja menee juuri siinä).

Haluan tässä vaiheessa kiittää teitä kaikkia - sekä julkikommentoijia että pikaviesteilijöitä ja sähköpostittelijoita. Jokaisella viestillänne olette kannustaneet eteenpäin, ajaneet välillä tarkistamaan omaa kantaani ja tuoneet uusia asioita elämääni.

Kiitos teille, ihan kaikille. Jep, sinullekin.

Jossain vaiheessa aloin kirjoittaa blogiin muutakin kuin HH<30g/vrk -juttuja ja ajauduin yhä syvemmälle tähän puuhaan. Nyt kun neljä viikkoa on takana, piti blogiasiakin nostaa uudelleen pöydälle. Punnita ja mitata.

Huomaan kasvattaneeni tänne juuret.. eli jatkoa seuraa ainakin viiden gramman lisäyksellä ja liikuttavilla informaatiopläjäyksillä :).

Aamupäivällä päätin tehdä tänään 50 km pyörälenkin ja tankkailin lounaan jälkeen vähän nestettä ja puin kamat päälle.

Minäkö muka merkkitietoinen?

Alimmaksi Triumphia (parhaat sporttiliivit ikinä) ja Polaria (lähetin), sitten McKinleyn kerrasto ja Craftin väliasu. Päällimmäinen kerros Haglöfsiä. Polar ranteeseen ja menoksi. Tai ei sittenkään..

Lisää hifistelyä

Pihalla muistin, että ostin pyörään viime kesänä uuden langattoman Sigma 1200 matkamittarin. Ei tarvinnut edes kauaa etsiskellä; mittari löytyi keittiön nurkkakaapista pakasterasioiden vierestä (siellähän niitä pyöräilytarvikkeita säilytetään?).

Fillari eteisaulaan ja asennuspuuhiin. Kaikki meni muuten ihan putkeen, mutta kun mittariin piti asettaa rengaskoko, huomasin että käyttöohjeesta puuttui tuo tarvittava tieto - ja vähän muutakin. Netissä (www.sigmasport.com) oli onneksi koko manuaali pdf-tiedostona, joten apu löytyi pian ja asennus tuli valmiiksi.

O'ou

Matkaan pääsin noin tunnin aikataulusta myöhässä, mutta se ei menoa haitannut. Sää oli mainio, ainoastaan kylmä viima vähän vastusti. Olin suunnitellut (mittasin netissä kartalta sopivan lenkin) kiertäväni kaupunkia sopivalla etäisyydellä, mutta sain jostain päähäni heittää vanhan, tutun Tuomiojan lenkin. Hyvällä vauhdilla (osin myös mukavassa juttuseurassa puhelimen välityksellä) etenin 2/3 aikomastani 50 km lenkistä, kun takakumi tyhjeni. Siis räjähti. Ja "korpiosuudella" tietysti.

Ei niin pahaa..

Otin puheyhteyden ystävälle, jonka luona olin menossa käymään lenkin päätteeksi. Kerroin että treffit siirtyvät nyt hamaan tulevaisuuteen ja selostin onnettomuuteni. Ystävä kysyi, että miten aion sieltä korvesta kotiin suoriutua ja sanoin käveleväni. "No et kyllä. Soitan sulle kohta.". Meni ehkä minuutti (jona aikana taluttelin pyörää takaisinpäin ja mietin sopivaa paikkaa, jonne jätän sen odottamaan että haen myöhemmin) ja ystäväni soitti takaisin. "Pojat tulee hakemaan sut tänne ihan pian. Laitan kahvin tulemaan."

Näen punaista..

Jatkoin kävellen (pyöräntalutusnopeuteni uudella mittarilla mitattuna on 6,5-6,7 km/h) vajaan kilometrin, kun näin vastaan tulevan poliisiajoneuvon, joka hidasti vauhtia ja näytti hälyvaloilla pysähtymismerkkiä. Ensihämmästykseltäni tajusin, että X oli siis ollut työvuorossa. Hetki hymylle ja hersyvälle huumorille, pyörä maijan perään ja matkaan.

Kiitos. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Poliisista oli konkreettista apua.

Tänään päättyy neljän viikon henkilökohtainen testi. Kokeilin miltä tuntuu ruokavalio, jossa hiilihydraattien määrä rajoitetaan 30 g vuorokaudessa.

Lähtötilanne

Olen perusruokailussa pyrkinyt kutakuinkin ravitsemussuosituksen mukaiseen aterioiden rakentamiseen. Ruokavaliossani on aina ollut paljon viljaa ja olen valinnut mahdollisimman käsittelemättömiä tuotteita. Pastaa ja valkoista leipää olen vältellyt jo jonkin aikaa, sillä olen huomannut, että vehnä ei sovi minulle. Hiivan olen myös karsinut minimiin jo aiemmin. Vaikeinta on ollut maidosta luopuminen. Olen aiemmin käyttänyt päivittäin n. 1-1,5 l rasvatonta maitoa kaakaona ja nauttinut piiiitkiä café latteja.

Ravitsemussuosituksen mukaan energiansaannin pitäisi jakautua seuraavasti:
- hiilihydraatti 50-60 E% (ravintokuitua 25-35 g)
- proteiini 10-20 E%
- rasva 25-35 E%

Herkuttelu on painottunut hiilihydraatteihin. Etusijalla herkuissa ovat irtokarkit ja jäätelö, mutta aivan yhtä helposti olen niellyt keksejä ja muita "turhia kaloreita". Suklaata en koskaan ole himoinnut, vaikka tarjottaessa olen sitä syönyt ja jouluna olen saattanut tuhota konvehtirasian ja toisenkin.

Ruokavalio viimeisen neljän viikon aikana

Hiilihydraattien myötä vähensin myös energiansaantia. Söin ensimmäisen viikon aikana n. 1000 kcal / vrk ja nostin sitä hiljalleen nykyiseen 1500 - 1600 kcal, joka on lähellä perusaineenvaihduntaani. Parina fyysisesti todella rankkana päivänä olen syönyt lähes 2000 kcal.

Koska kalorimäärä on vaihdellut noin paljon, ei hiilihydraattien määrää ole järkevää edes prosenttilukuina ilmaista. Jos hiilareista on tullut tuo n. 120 kcal, niin loput (jopa 1880 kcal) on suurinpiirtein P50/R50, eli puhdasta proteiinia parhaimpina päivinä 235 g ja rasvaa 100 g.

Kokonaisfiilis

On aika helvetin hieno. Olen löytänyt sisäisen itsekurini ja oppinut paljon siitä miten kehoni ja mieleni toimivat yhdessä. Tärkeintä on ehkä ollut se, että tiedän tulevani toimeen ilman aiempia herkkuja (irtokarkit). Totaalikieltäytyminen on mun juttu!
Neljän viikon aikana ei kertaakaan ole tehnyt mieli ostaa tai syödä karkkia. Maraboun 86% Premium Dark suklaata on kaapissa koko ajan, mutta en laske sitä varsinaisesti karkiksi, sillä sen maku ja rakenne ei millään tavalla korvaa esim. salmiakkia tai viinikumeja.

Pettymysten vaikea viikko

Viime lauantaina alkoi omituinen yleisturvotus, jonka ensin pistin kiinalaisessa ravintolassa syödyn lounaan piikkiin. Sunnuntaina vaaka näytti yli 2 kg enemmän kuin lauantaiaamuna ja sittemmin totesin, että kyse ei olekaan kiinalaisesta turvotuksesta, vaan jostain ihan muusta. Torstaiaamuna turvotus oli poissa ja paino sama kuin lauantaina. Perjantaina tulin kipeäksi. En ole koskaan aiemmin syönyt särkylääkettä PMS-kipuihin, mutta nyt oli pakko, jotta pystyin olemaan töissä. Kivut menivät menojaan, mutta kuukautisia ei kuulu.

Pettymyksekseni paino ei ole viikossa laskenut grammaakaan, vaikka tällä energiamäärällä ja liikunnalla olisi pitänyt jotain tapahtua. Olen purkanut negatiivisiä fiiliksiäni pitkiin puheluihin henkilökohtaisen valmentajani ja hyvän ystäväni kanssa, joka on kärsinyt samoista oireista. Tulimme yhdessä siihen loppupäätelmään, että odotellaan rauhassa.

Miksi olen pettynyt? Kerroinhan projektin alkaessa, että tavoitteeni on testata miten oma kroppa toimii HH<30g/vrk ruokavaliolla ja toisekseen halusin lihaksiin erottuvuutta. Ja nyt tuskailen painon kanssa! Kyse on juuri siitä lihaserottuvuudesta. Kun kehossa on liikaa nestettä ei lihas erotu kauniisti. Olen vakuuttunut siitä, että kun pääsen kk-kierron paremmalle puolelle, alkaa taas tapahtua. Laskelmieni mukaan (kuluvan kierron ensimmäinen päivä oli 8.3.) siihen menee vielä noin viikko.

Jatkosuunnitelma

Huomenna alkaa testin kakkosvaihe, eli hiilihydraattien maltillinen lisääminen ruokavalioon. Ensi viikolla syön n. 35 g hiilihydraatteja vuorokaudessa ja jatkossa lisään hiilareita 5 g / viikko, kunnes saavutan n. 70 g pävittäisen hiilihydraattitason (eli 8 vk ajan + 5 g HH / vk).

Lisään hiilihydraatit ensisijaisesti lisäämällä ruokavaliooni kotimaisia marjoja, joita olen kaivannut ja joiden imeytyvän HH:n taso on 3,5-8,4 g / 100 g (ruusunmarjassa 16 g). Jatkossa syön enemmän myös hedelmiä, joista korkean HH-pitoisuuden vuoksi kiellettyjen listalle jäävät mm. ananas, aprikoosi, banaani ja kirsikka.

Viimeistään neljän viikon kuluttua pitäisi ketoosin loppua ja toukokuun lopulla aloitan projektin kolmosvaiheen, eli ylläpidon, mutta siitä sitten lähempänä enemmän.

Tulokset

Tiedän, että moni odottaa strategisia mittoja, numerotietoja. Mittaan itseni viimeistään huomenna ja päivitän tulossivun silloin. Nyt alan valmistautua siihen, että vien Inseran n. 50 km sunnuntaiajelulle.