Blogi

Takana on 14 vuorokautta alle 30 g hiilihyraatteja / vrk ruokavaliolla ja edessä toinen mokoma. Olen hämmästyttänyt itseäni kerta toisensa jälkeen näiden kahden viikon aikana - viimeksi eilen salilla käydessä.

Elämää mittanauhan mitalla

Tässäpä tuloksia. Ensimmäinen numero kertoo tilanteen verrattuna viimeviikkoiseen ja toinen projektin alusta, eli paljonko senttejä on ko. mittauspaikasta yhteensä häipynyt 14 vrk aikana.

kaula .... .... - 1,0 ... - 1,0
olkav. .... .... - 1,8 ... - 1,8
selkä .... .... - 2,0 ... - 5,0
rin.I .... .... - 0,0 ... - 4,0
rin.II .... .... - 2,5 ... - 5,5
vyöt. .... .... - 2,0 ... - 6,5
vatsa .... .... - 1,0 ... - 3,0
lant. .... .... - 1,0 ... - 4,0
reisi .... .... - 0,0 ... - 2,5
polvi .... .... - 0,0 ... - 1,3
pohje .... .... - 0,2 ... - 1,4

Mittojen tulkintaohjetta:
Olkav. mitta otetaan olkavarren puolivälistä, paksuimmalta kohdalta. Selkä mitataan kainaloiden alta, Rin. I rintojen korkeimmalta kohdalta ja rin. II heti rintojen alta. Vyöt. on vyötärön kapein kohta (tavallisesti n. 2 cm navan yläpuolella), vatsa mitataan vatsakummun korkeimmalta kohdalta ja lant. mitta tulee pakaran korkeimmalle kohdalle.

(edit: jos joku tietää keinon siistiin taulukkomuotoiseen esitykseen, niin olen oikein kiitollinen tiedosta =D)

Fiilikset

No, ne on ainakin korkealla. Tampereella tehdyn InBody -mittauksen jälkeen näen itseni realistisemmin kuin aiemmin. Oma kehonkuva ei aina ole ihan sitä, mitä se oikeasti on. Vaikka kuinka mittailin mittanauhalla kadonneita senttejä, kokeilin salaperäisesti kutistuneita vaatteitta ja huomasin niiden taas sujahtavan helpommin päälle, näkyi peilissä edelleen se sama, liian pehmeä kroppa. Vaan eipä enää.

Kumarran tieteellisen tarkoille faktoille, A4-arkille.

Harmittaa kun "ennen" -kuvat jäivät ottamatta. Kaiken muun alkuinnostuksessa tein, mutta ne pari valokuvaa olisi pitänyt räpsiä. Onneksi jotain tuoreempia otoksia löytyy, jotta voin myöhemmin vähän vertailla.

Kohti tavoitteita

Ykköstavoitteena projektissa on kokeilla miten oma kehoni toimii matalahiilihydraattisen ruokavalion aikana.
.. Luulin, että itsekurini ei riitä edes ensimmäisen viikon loppuun. Väärin. Tässä mennään, eikä tunnu ollenkaan pahalta.
.. Luulin, että vatsa menee jumiin hirmuisesta proteiinimäärästä ja kuidun puutteesta. Väärin taas. Vatsa tuntuu voivan paremmin kuin koskaan.
.. Luulin, että ensimmäisten rasvasolujen kutistuessa häipyvät tissit. Väärin (onneksi). Näistä vähistä ei mielellään luovu, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että saan pitää muutakin kuin ne nännit =).
.. Luulin, että en "voi" elää ilman aamupuuroa ja ruista. Väärässä vieläkin. Kun kroppa saa riittävästi energiaa, on ollut yllättävän helppoa kieltäytyä.

Kakkostavoitteena on saada lihaksiin hieman erottuvuutta muutaman kilon painonpudotuksella, nimenomaan kehon rasvamäärää pienentämällä.
Eilen salilla käydessä huomasin, että kakkostavoite alkaa hiljalleen toteutua. Treenipaidan alla pömpöttää jo enemmän suora vatsalihas kuin läskimaha ja hartialihakset alkavat erottua.

Ystävä kävi kuulostelemassa etelän tuulet ja piti keksiä tarjottavaa.. Tai oikeastaan se meni niin, että kello sanoi "lounasaika" enkä kehdannut vain itselleni kattaa. Pyöräytin sitten seuraavanlaisen setin:

mitä-kaapista-löytyy-hh<30g/vrk-salaatti

Isolle lautaselle peti jäävuorisalaatista ja pedille 125 g (siis kahteen annokseen) mozzarellaa viipaleina viuhkaksi asetellen. Mozzarellaviipaleiden päälle nostelin mausteöljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja. Viereen 5-6 kylmäsavulohiruusua ja pari kananmunalohkoa. Seuraavan sektorin rakensin öljyyn säilötystä tonnikalasta ja tuorekurkusta. Lopuksi nostelin salaatin päälle pari ISOA valkosipulimarinoitua oliivia ja muutaman basilikanlehden. Oman salaatin glaseerasin vielä tomaatin mausteöljyllä ja pirskotin molempiin vähän balsamicoa.

Ystävä katseli hommaa hetken - varsinkin siinä vaiheessa, kun autuaana nuolin öljyisen lusikan puhtaaksi.

Oli muuten hyvää.

Täällä paistaa aurinko ja minua nukuttaa. Valinnan vaikeus.. pienet nokoset vois tehdä nyt terää - iltaan on aikaa monta tuntia.

Kotimatkalle piti lähteä moneen otteeseen muuttuneiden matkasuunnitelmien mukaan tänä aamuna, mutta työ kutsui, joten hyppäsin yöjunaan.

Tuliaiset

Kävin Tampereella kahdessa kehoanalyysissä ja olen aika helkkarin tyytyväinen 20 tuhannen euron laitteen tekemään arvioon siitä, mitä nahkani pitää allaan. Valitettavasti tuo aanelonen ei ole tässä käsillä, jotta voisin hehkuttaa detaljeilla, mutta viimeistään huomenna..

Jatkot

Tänään elämä palaa uomiinsa omassa keittiössä ja rakentelen vähän ravinto-ohjelmaa tulevalle viikolle. Kaksi viikkoa tulee täyteen ja täytyy sanoa, että viime päivien messuhulabaloo oli oikein tervetullutta vaihtelua ja sain vahvistusta itsekurilleni.

Vaikka kolme päivää olen ollut jaloillani, kaipaan liikuntaa. Illemmalla kävelen salille treenaamaan ja lenkitän itseni takaisin pitkän kaavan mukaan. Aerobinen liikunta on ollut hyvä apu projektissa ja yritän jatkossakin pitää kiinni arkiaktiivisuudesta (kävellen olisit jo perillä) ja 3-4 pidemmästä lenkistä viikoittain.

Siinä missä Tampereen Gymtec on liikunnan alan ammattilaisten oma tapahtuma, niin Helsingin Fillari-Kunto-Retki 2007 on koko kansan ilottelu.

Vierailin viimeksi mainitussa tapahtumassa lauantaina muutaman tunnin ajan ja olin oikein tyytyväinen tarjontaan. Tapasin lisää mielenkiintoisia ihmisiä ja sain paljon uutta ajateltavaa - ja söin oikein hyvin :).

Messukeskuksessa oli myös viiniexpo, mutta sinne en uskaltanut lähteä vaikka mieli kovin teki - johonkin on raja vedettävä.

Perjantain messupäivä oli todella mielenkiintoinen. Iltapäivän istuin tutustumassa uusiin yhteistyökumppaneihin ja neuvottelemassa tulevaisuuden kuvioista. Täältä tullaan elämä!

Minäkö nopea?

Päätimme lähteä kotimatkalle tasan klo 16:00 kun messut sulkeutuivat. Kello oli 15:55 ja olin juuri lähettänyt viestin ystävälle Helsinkiin että kotimatka alkaa just kohta, kun messuilla töissä ollut tuttava kysyi että enkö lähtisi jatkamaan Kunto&Fillari&Retki -tapahtumaan Helsinkiin. Millisekunnissa tein päätöksen ja ilmoitin matkaseuralleni, että saavat palata minua kevyemmällä autolla pohjoiseen.

Kättä päälle

Helsingissä suihku ja menoksi. Ilta jatkui kevennettyjen neuvottelujen merkeissä aina aamun tunneille saakka. Ruokahoukutuksia ei tullut, mutta keskustelujen kuluessa kului myös pari lasia punaviiniä ja suullisen sopimuksen sinetiksi oli "pakko" kilistää Hennessy XO:lla.

Ei ole mun juttu tämä keskellä yötä herääminen - etenkin kun unille menin pari tuntia aiemmin.

Matkaeväät

Aamukahvi kotosalla ja matkaan klo 05:00. Evääksi vesipullo ja raejuusto-pähkinä-mantelisekoitusta, jonka lusikoin kuuden maissa.

Kokkolan ABC:llä pysähdyttiin aamiaiselle. Lautaselle salaattia, paprikaa (+ oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa), munakokkelia, kalkkunaleikettä, juustoa ja nakkeja (tarkistin hh:t keittiöltä). Tuntui aika hassulta, kun kanssamatkustavat uroot söivät kaurapuuroa ja karjalanpiirakoita.. Mutta uskallan suositella ABC:n aamiaispöytää muillekin aamumatkaajille.

Lounas

Piti syödä messuilla ihan "oikein", mutta oleellinen palaveri siirtyi/venyi ja jouduin kyttäämään tärkeän yhteistyökumppanin vapautumista. Kun sitten vihdoin homma tuli selväksi, huomasin että lounasaika oli ohi ja olin slaminkin kadottanut (takuutylsistyminen siinä odotellessa; mutta missä ihmeen välissä?), joten siirsin kuvittelemaani nälkää vuohenjuustosalaatilla.

Kahvia meni päivän mittaan varmaan litra?

Päivällinen

Viininä oli joku valpolicella, jonka nimen kirjoitin muistiin.. mutta minne?

Menu

Valkosipulietanat (ja leipä, jonka jätin syömättä)
Gorgonzolahärkää, punaviinikastiketta (ja parilaperunoita, jotka vaihdoin kasviksiin)
Tiramisu (jota kuolasin, melkein nuolaisin)

Huomasin juuri, että olisin voinut pitää 1/3 projektibileet ja tuon huomion myötä vajaa 2/3 tuntuu oikeasti aika vähältä.

Tottumustako vai jotain muuta?

Viime päivinä ei ole ollut nälkä. Olen joutunut tuon tuostakin muistuttamaan itseäni syömisestä. Tulostin parin tulevan päivän ateriat etten unohtaisi mitään. Kyse ei ole siitä, ettenkö muistaisi mitä pitää syödä, vaan siitä, että nälkää ei ole ja itse ruokailu unohtuu.

Söin eilen iltapalaksi n. 250 g ruokaa ja join 4 dl nestettä. Edellisestä pääpiirteissään saman ateriakoon ruokailusta oli n. 3 h. Jouduin taistelmeaan itseni kanssa että sain kaiken alas; vatsa oli niiiin täysi.

Koettelemus

Huomenna ja ylihuomenna testataan sitten miten itsekuri kestää notkuvien herkkupöytien äärellä. Aamuviideltä on startti kohti Tamperetta ja Sportec & Gymtec -messuja.

Pakkaaminen on vielä kesken, mutta reppuun lensi ensin treenikamat ja nyt mietin että pitäisi kai ottaa jotain päivällissettiäkin mukaan. Jakku on selästä väljä ja saappaiden vetoketju liukuu kevyesti pohkeen yli. Kiva =)

Ystävät ovat upea asia. Vaikka yhteydenpito joskus katkeaa pidemmäksikin aikaa, ovat ne aidot ihmiset oven takana silloin kun niitä eniten tarvitset.

Lenkkiterapeutti

Kävellessä saa usein korvienvälin järjestettyä kokolailla komeaan malliin. Toisinaan myllerrys vaatii kuitenkin ääneen pohdintaa ja jos pyöräteitä tarpoo yksinään jupisten, kiirii maine kovaa ja kauas.

Kävin kävelemässä pitkänpuoleisen palauttavan lenkin hyvän ystävän patistamana. Reilun tunnin aikana sain purettua mieltäni ja vastapalveluksena toimin ystävälle olkapäänä. Viimeisten kilometrien aikana jaksoimme jo jopa nauraa. Paistaa se päivä risukasaankin =).

Lohta ja seitä

Laitoin uunissa pari lohifilettä. Toiseen tein poikittaisviiltoja, jotka täytin sinihomejuustolla. Toinen file pääsi kanneksi seifileille. Sein ja lohen väliin lastasin aimo annoksen mozzarellaa ja maustoin tillillä, suolalla, mustapippurilla sitruunanmehualla. On pariksi päiväksi kalaa salaattiin ja wokkivihannesten seuraksi.. Tai saa nähdä. Toisesta lohifileestä olen syönyt jo lähes puolet :).

Tunnelmia

Vaikka elämä välillä riepottaa kovastikin, on fyysisesti hyvä olla. Paitsi että korvat soi. Tinnitusta on ollut aiemminkin (pari haulikon laukausta korvan juuressa ja muutama typerä konserttielämys), mutta nyt korvissa kuuluu tasainen vinkuna. Piipaaminen voi kuulemma johtua alhaisesta verensokerista. Täytyy selvittää asiaa.

Huomenna on pitkä, repaleinen työpäivä. Järki komentaa unille, mutta ei väsytä. Olen huomannut, että nukun entistä sikeämmin ja unen tarve on jonkin verran vähentynyt. Rytmissä on kyllä viilaamista. Ehkä teen parannuksen huomenna?

Kahdeksan vuorokautta takana ja tuloksia tässä:

Kehoanalyysiä

BMI - 1,5 yksikköä
Rasvaprosentti - 1,0 %
Rasvamassa - 1,5 kg

Mittanauhamittoja

selkä - 3,0 cm
rinnan päältä - 4,0 cm
rinnan alta - 3,0 cm
vyötärö - 4,5 cm
vatsa - 2,0 cm
lantio/peba - 3,0 cm
reisi - 2,5 cm
polvi - 1,3 cm
pohje - 1,2 cm

What a feeling!

Juhlan kunniaksi lorautin aamukahviin reilusti kuohukermaa.

Tulokset todella yllättivät. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Tiedän, että vastaaviin saavutuksiin en enää seuraavilla viikoilla yllä, mutta fiilis on aivan mahtava!

Eilen illalla tapasin ihmisen, jonka näin viimeksi tasan viikko sitten. Hän kysyi että mitä minulle on tapahtunut kun kutistun silmissä.

Paino on toki pudonnut, mutta itse pidän tärkeämpänä tuota rasvaprosenttia. Harmittaa, ettei käytössä ole parempaa mittausvälinettä. Pihdit löytyy, mutta ei henkilöä joka osaisi niitä käyttää. No, suunnan näen tuosta kahvamittaristakin. Ja senteistä.
Selkämittoihin (selkä, rinnan päältä, rinnan alta) olen todella tyytyväinen. Olen kuin kameli. Kannan vararavinnon selässä, joka on heikko kohtani.

Näillä eväillä hymyillen eteenpäin!

.. tuli kiireisempi kuin olin ajatellut. Miten yksi tapahtuma voikin vaikuttaa niin paljon tehtyihin, lukkoon lyötyihin suunnitelmiin?

Energiaa ja lisää verensokerin mittausta
Kiireen vuoksi ruokailut menivät höpsis. Söin kyllä, mutta ateriavälit venyivät liian pitkiksi.

Lounaan söin töissä. Eväänä oli runsaassa öljyssä wokattuja (pääasiassa vihreitä) vihanneksia, sieniä ja hillottuja valkosipulinkynsiä (meidän äiti tekee..), kuusi kalkkunanakkia ja kananmuna. Siinä aterioidessani juttelin työpaikalla kerran viikossa käyvän terveydenhoitajan kanssa verensokerista ja päätettiin, että tarkistetaan aterian jälkeen missä mennään.

Söin, join ja jatkoin töitä n. 30 min., jonka jälkeen leppäkerttu sormesta, viiden sekunnin odottelu . . . . . tulos 4,6 mmol/l. Mittaus uusittiin 1,5 h ateriasta ja tulos oli 4,2 mmol/l.
"Koska vointisi on oikein hyvä, ei toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä", kertoi terkkari. Tässä vaiheessa paljastin noudattavani HH<30g/vrk dieettiä. "Aha." Siinä kaikki! Totesi vaan lähtiessään, että koska toimin näin hyvin näin alhaisilla sokereilla, on henkilökohtainen alhaisen verensokerin rajani oletettavasti noin 2 mmol/l.

(Damn! Unohdin pyytää sen mittarin lainaan. Mutta rasvaprosenttimittari odottaa vaa'an vieressä aamua.)

Tässäpä herkkuresepti:

100 g Raejuustoa
10 g Kuorittuja manteleita
20 g Maapähkinöitä
rkl Sokeriruokokuitua (Fibrex)
rkl Kuohukermaa
ripaus Makeutusainetta

E 311 kcal, P 30 %, R 62 %, HH 8 %

Liikuttu on

Yhteensä 1,5 h kävelyä sauvoilla ja ilman, 45 min. kevyttä keppijumppaa ja venyttelyt. Kaloreita paloi n. 1000.