Mä yritän olla aikuinen. Tai ainakin vähän fiksumpi kuin ennen.
Kouluun, lounaalle, koiran kanssa lenkille, ja sitten äiti tulee kylään.
Mä havahduin aamulla kamalasta painajaisesta ; äiti löysi kaikki mun seksilelut, ja mua hävetti niin maan perkeleesti. Onneks tajusin herätä aikasin, piilottaa kaiken kamalan, ja siivoilla hetken. Pelottavaa.
Mitäs vittua?! Mä oon löytänyt ihan uuden vaihteen itsestäni. Vaihteen nimi on raivo. Heräsin myöhään, ajattelin heilahdella päivän läksyjen ja jäätelön parissa. Ensin kumminkin kauppaan, koira mukaan että se saa kusta 16-litran rakkonsa tyhjäksi. Kaupassa mä huomaan että kaikki ruoka on pakattu viiden kilon pakkauksiin. Missä on sinkku-pakkaukset?! Mä halusin ostaa kanaa, mutta mitä vittua mä teen kahden kilon säkillä pakastettua tipua? Ei ei ei. Kipittelin ympäri kauppaa ja kauhukseni huomasin että lähes kaikki lemppari-naposteltavat pakkaillaan kauheisiin säkkeihin, toki mä voin niitä säkkejäkin ostaa ja jakaa kaiken minipusseihin ja työntää pakkaseen, mutta mun pakastin ei valitettavasti ole supermarketin kokoinen.
Siihen raivoon nyt. Kauppa oli täynnä idiootteja, idiootteja jotka töni toisiaan kärryillä, seiso mun tiellä kokoajan ja hyssytteli kirkuvia pesehedelmiään. Loppujen lopuksi mä sekosin ja karjuin, "move it people!", tönin ihmisiä pois tieltäni ja tein tietä kassoille. Maksoin ja lähdin vihasena kompuroimaan ulos.
Tadaa! Joku alkoholistivittu nyppi MUN karvapalloa. Se oli irrottamassa hihnaa koukusta ja yritti kiskoa angorasikaani mukaansa. Mä sekosin täysin ja heitin alkkista puolen litran maitopurkilla. Ihmiset katteli koko tapahtumasarjaa kauhistuneina, kaikki oli hiljaa. Mä karjuin, tönin sen helvettiin mun koiran vierestä ja uhkasin tehdä itse alkoholistista hyvin halvan nahkatakin.
Kotimatkalla joku hullu kaahari meinas ajaa mun ja rakkisen yli. Mä potkasin autoa, karjuin kuskille ja kipittelin kotiin. Aamun masentuneisuus on vaihtunut raivoon, mukavaan, ihanaan raivoon. En ajattele, en välitä, ei kiinnosta. Mua vaan vituttaa. Mä oon yksin, ja murhanhimoinen. Niin, ja panettais edelleen aika näppärästi.
Panettais, väsyttäis mini-vähän, mut ahdistais ihan niinku eniten.
Therese sai pukea mut ennen ku lähettiin ulkoilemaan. Se valkkas sellaset mini-niru-naru-strinki-kalsarit, mustat stay-upit ja mustan mekon, joka on helvetin lyhyt, ja vielä avokaulanen. Mun mielestä mä näytin ihan huorahtavalta kasslerilta.
Hieno ja hieno, rinkkejä mulle tarjoiltiin, ja persettä nipisteltiin, mutta ei se oikeen ollu sellasta huomiota mitä mä nyt olin hakemassa. Mä halusin tanssimaan, juua liikaa kurkku-vettä ja sitten hakea lohisalaatin kotimatkalla. Jutella Rinssini kera puhelimessa, painua peiton alle hinkuttamaan itteni pyörryksiin, ja sitten nukahtaa väsyneenä mutta sangen tyytyväisenä. Vitut, ilta sujunu ollenkaan niinku oletin. Therese kiskas itteensä pullollisen viiniä, pullollisen viskiä ja kolmisen siiderin muutaman tunnin sisällä. Se oli sarjassamme "hyvin-perseet". Sen puheesta saanut mitään selvää. Se soitti poikkiksensa pestikselle ja kyseli josko sitä kiinnostais viedä Theresen perse-neitsyys (huijari, mä tiedän että sen persettä on porailtu, ja useasti.), se oksensi kengilleen ja heitti tuntematonta miestä sprite-purkilla, kutsui kyseistä miestä vielä gangstaksi ja huuteli "hey niggah". -Söpöä.
Ilta ei mennyt ihan nappiin. Mua vitutti ja paleli. Kaiken lisäksi mun nuppiin iski nyt kotiutuessa aika karu totuus. Mä asun yksin, mä oon eronnut. Toki mulla on Rinssini, mutta se ei asu lähellä, mä en näe sitä niin usein kun haluan. Mä olen yksinäinen, mua panettaa helvetisti, ja mä olen todennäköisesti syönyt noin kaksi kiloa viinirypäleitä. Ei nukuta tarpeeksi, ahdistaa vaan. Ensimmäistä kertaa mulla on sellanen jakso meneillään että en todellakaan halua tapailla/käyttää mulkkuja, mulle riittää mun Rinssi, se tyydyttää niin mun henkiset, kuin fyysisetkin tarpeeni. Mutta vituttaa, just nyt mä tarttisin kiehnausta, läheisyyttä ja rankkaa painia, ja se pöljä ei asu mun lähellä. Mä saan taas odottaa melkeen viikon ennen kuin näen sen. Tuun taas hinkuttamaan sormeni verille. Pattereita kuluu miljoona ja tulen todennäköisesti kärsimään nestehukkaa. Sen vika.
Kylvin liukuvoiteessa ja jossain ihme öljyssä. Rinssi teki mulle hianon kylvyn torstai-iltana. Kynttilöitä, viiniä, tuoksuöljyjä ja jalkahierontaa. Mun piti laskeutua sillee sirosti sinne veteen (ettei mun valasruho nostattais hyökyaaltoja, ja sitte lopulta mä istuisin tyhjässä ammeessa). Vitut, kompastuin mun uuteen pinkkiin kylppärin mattoon, kompuroin ammeeseen, tiputin yhden kynttilän ja purkillisen liukkaria samalla sinne veteen. Moon niin eroottinen pakkaus.
Maailman kiireisin viikko. Muutto.
Alotin maanantaina, raahattiin kaikki tavarat rekkaan ja rekasta uuteen asuntoon. Lähettiin kauhealla vauhdilla Västeråsiin ja ostettiin mulle sänky, pöytä ja tuolit (keittiöön), pari taulua ja lamppuja.
Ensimmäinen yö asunnossa oli kamala. Mun stressi ja hermostuneisuus laukes kauheena pääkipuna. Mikään lääke auttanu, en nukkunu kunnolla, heräilin vähän väliä, juoksin vessaan ja oksentelin. Mä epäilin saaneeni aivokasvaimen. Epäilin myös joutuneeni rikoksen uhriksi. Ajattelin että jos joku on raiskannu mun aivot korvan kautta, kun mä reissailin höyhensaarilla. Vitutti kun heräsin aamulla, ei ollu todellakaan mitenkään levännyt olo. Puhelin-asentaja soitteli ovikelloa ja mä en tiennyt missä mä olin.
Keskiviikkona lähdin Örebroohon, hyppäsin junaan ja virnuilin koko matkan. Mulla oli niin kova ikävä Rinssiäni. Tultiin keskiviikko-iltana mun luo, ruvettiin värkkäämään mun uuden töllön ja kotiteatterihommien kera. Kauheeta hommaa. Mä sain vartin jälkeen kohtauksen ja halusin lähettää kaiken takas netonnettiin, miljoona johtoa, satatuhatta nappulaa ja pattereita koko maailma täynnä. Da-zamnit!
Rinssike lähti tänään kotia kohti, se on ollut mun lähellä keskiviikosta lähtien, saanut mut huutamaan liian monta kertaa (mun lukaalissa kaikuu), purrut mun korvat punasiks, se on harjannu mun hiuksia ja sanonu ällöttävän söpöjä juttuja, läpsiny mun persauksen ihan punaseks, halannu mua vähintäänkin kokoajan, tuijotellu mun kun nukun, silittäny mun poskia, ja kertonu mulle kuinka söpö mä sen mielestä olen. Mä en halunnut että se lähtee, mä haluan olla sen lähellä miljoona vuotta, mä haluan että se käyttää mua, mä haluan kuulua vaan sille. Ällöttävää. Mä en ollenkaan tiedä mitä mulle on tapahtumassa. Rinssikin naureskeli, sano että mä oon kun kissanpoikanen nykyään, haluan olla lähellä, lämpimässä, kokoajan kiinni, leikkiä, pureskella ja nauttia, mä haluan että se koskee mua kokoajan.
Mä tuijottelen mun lähes täydellistä asuntoa, lasken mustelmia ja hymyilen. Kuuntelen musiikkia ja harkitsen vakavasti itteni panemista. Sangen mainio olotila.
