Das wuf.

Nukuin jopa kolme tuntia. Heräsin jotenki vihaselta kuulostavaan ovikellon soittoon. Postimies turhautuneena rimputteli. Sano että mun vanha herra puree pakettia minkä se yritti tunkea postilaatikosta.

Mä juttelin raksun kanssa monta tuntia viime yönä, nukahdin ihan sekasena, naama turvoksissa ja kauhee pääkipu kaverina. Tuntu että mun pää vajos tyynyn sisään, mä olin niin väsynyt etten jaksanut edes oikeen ajatella, mulla oli vaan kylmä ja paha olla. Raksun mielestä tää on outoa. Se halus lähteä mun luokse ja halia mut rikki. Kuulostaa sinänsä mukavalta, mutta mulla ei oo kauhean seurallinen olo just nytten. Enemmänkin mua ahdistaa ihmisten touhotus.

Lähimmät kaverit luulee että mä oon seonnut ihan lopullisesti. Tessy soittelee kokoajan ja kyselee mitä mä teen. Me oltiin iltakävelyllä eilen ja se yritti kauttarantain kysellä mun olotilasta ja mä epäilen että se yritti urkkia josko mulla on jotain itsetuho-systeemi-aikeita?! Haloo, vaikka mä kuinka sekaisin olisin, emmä mikään muovilusikka-ranteenviiltelijä ole. Vaikka mä just nyt en jaksa välittää mistään, ei tää varmaan ikuisesti jatku, jos jatkuu, mä saan varata ajan psykologille tai sitten vaihtoehtoisesti muuttaa jonnekki sekopäähoitolaan.