Kuuro ja sokea.

Tää päivä menee ehdottomasti top-vitoseen, jossei jopa top-kolmoseen. Vitun vitun vittu.

Aamuinen paska-juna oli siis kovin myöhässä. Mä ehdin nipin-napin kentälle ja koneeseen. Sitte kaikki kauhee paska alko Oslossa. Mä missasin lentoni. Soitin pomolle ja pyysin niitä buukkaamaan uudet liput. Mä missasin sen seuraavankin lennon. Kyllä. Mä istuin noin 50 metriä kheitiltä ja tottakai mun kassi varastettiin kun mä lepäilin hetken. Paniikissa sitten juoksin ympäri kenttää ja havahduin kamalaan paniikkiin. Se Kathrin jota oltiin kuuluteltu vartin verran, oli minä. Ja kuulutukset oli loppuneet, koneen huminaa ja mua alko itkettämään kovasti.

Mä sain kumminkin kassini takaisin, mitään kauhean tärkeää ei ollut kadonnut, mutta mä olin taas kerran, vain muutaman tunnin sisällä missannut jo toisen lennon. Kylmähiki ja mä mietin miten mä kerron asiasta pomolle. Mun lentoliput ja myöhästely tuli maksamaan sellaset 9000 ekstraa. Kiva.
Loppujenlopuksi sain keinoteltua itteni lennolle, annoin vanhat liput sas-pojalle ja sain uudet käteen, ilmaiseksi. Muutaman tunnin myöhässä, mutta kumminkin matkalla töihin. Thank motherfucking god.

Lennot meni suht' hyvin, tosin ensimmäistä kertaa mun lentohistoriassa alko korvia kirveltämään ja jomottamaan. Johtuu todennäköisesti flunssasta, pää on niin täynnä räkää. Toi viimisin koneilu oli taas tosin hirvittävää, pienkone, tärisevä, iljettävä pienkone. Hrrh.

Lentokentälle, tai no, täällä mitään oikeää kenttää ole, mutta kenkälaatikkoon saapuminen tuntu mukavalta, kunnes mä sain odottaa tunnin taksia. Mun piti olla täällä paikan päällä kl. 13.20, mutta mä saavuin tänne perseeseen kahdeksan pintaan. Vitun hienoa.
Nyt tarttis nousta ylös muutaman tunnin päästä ja lähteä kattelemaan idiootti-potilaan idiootti-naamaa. Ei kiinnosta ei.´

Ainii, mut pysäytettiin tullissa, ihan niinku arvasin. Mun klooni-kikkeli sai aikaan kummastelua ja puoliksi-paheksuvia katseita. Vitun hienoa.