Meh meh.

Koko eilinen meni maaten. Mä nukuin lattialla, sohvalla, sängyssä ja välillä parvekkeella. Mitenkään huono olo, mutta molin pärkeleen väsynyt. Illalla väsäsin kolme reikää Sandran korviin. Puhelin soi taukoamatta, mutta mua ei todellakaan huvittanut puhua, ei kenenkään kanssa. Sakkoliha lähti lentämään siinä kahden kiepeillä. Onneks. Se pyyteli mun puhelinnumeroa, mutta joo-ei. Emmä halua tavata sitä, en enää koskaan.

Mulla oli muutenkin outo suhde entisten vakipanojen kanssa. Puhuttiin sillon tällön, soiteltiin, viestiteltiin ja tapailtiin suht useasti, mutta jos mä jonku kikkelitelineen kaupungilla näen, en tervehdi. Mulla ei oo mitään kiinnostusta tuntea niitä ihmisiä oikeasti. Mä en halua tietää niiden elämästä liikaa. Mä en halua halua että ne tietää musta kaiken. Mä en halunnut tavata mun luona, ne ei koskaan saaneet tietää missä mä asun. Kaikki ylimääränen informaatio karsiutu pois. Ainoa mitä mä halusin tietää oli missä ne asu, niiden nimet ja millon ne pysty tapaamaan. Tautikysely tietenni, mutta muuten kaikki oli aika "salaista", ei draamaa, ei sohellusta. Hoidot on asia erikseen. Sakkoliha oli hoito. Jos sitäkään. Sen ei tarvi tietää musta yhtään mitään.
-Onneks oon muuttamassa kuukauden päästä. Vakkareiden kanssa seksi oli jotain mainiota, sellasta mitä teki todella mieli, ja mä tiesin aina että se tulis olemaan hyvää. Hoitojen kanssa tyydytetään väliaikaiset halut ja niiden kanssa ei puhuta.

Toi oli kyllä vahinko, jotain mitä ei ihan pitänyt tapahtua. Mä haluan olla Richien kanssa. Lähden huomenna Örebrohon. Se soitti mulle hetki sitten ja sano että on ikävä, niinnon mullakin. Moon siellä todennäköisesti perjantaihin asti. Keskiviikkona ollaan menossa johonkin taidenäyttelyyn ja jälkeenpäin syömään. Omatunnon pitäis vissiin nyt kolkutella.