Mijau.

Mies joka käyttää naisten alusvaatteita ja aikuisten vaippoja. Aika mielenkiintonen tyyppi sinänsä. Juttelin sen kanssa varmaan pari tuntia. -Tuurasin taas Tessya linjalla. Eilinen ilta meni näppärästi.

Tää päivä oli aivan hirveä. Mulla on niin kauhea olo että hajoan.
Kaikki alko ihmeellisesti, mä en saanu nukuttua yöllä, pari tuntia unta ja sitte kaupungille, työnvälitykseen, ne halus jotain selvitystä mun touhuista. Totesin että mun asiat kuuluu vaan mulle. Töitä teen, niiden apua en tarvitse. Niiden ei tarvi soitella mulle.
Väsyneenä parturoitsijalle. Mä halusin vaaleita ja vähän tummempia raitoja, nyt mä oon iiiiiiihan blondi, se veti vaan jotain saatanan super-hyper-ultra-vaaleita raitoja koko nupin täyteen. Mä en jaksanut alkaa tappelemaan. Maksoin vain osan oikeasta hinnasta, kiroilin ja lähdin kotiin. Nukkumaan hetkeksi.

Viiden paikkeilla mun piti keinua apteekkiin hakemaan yskänlääkettä, mun lekuri oli lähettänyt reseptin suoraan apoteekkiin kun soitin sille. Matkalla muren luokse kaaduin naamalleni ja koko saatanan pullo hajos tuhanteen osaan. Mä kipitin äidin luo ja itkin tunnin, mä oon vaan niin väsynyt. Mulla on niin saatanan hyödytön ja naurettavan kamala olo.
Uudestaan apteekkiin, kaaduin taas, mutta uusi pullo säilyi ehjänä. Molemmalla kerralla ku toheloin, onnistun saamaan polviin kauheat haavat, mustelmia ja ruhjeita, mutta housut vaan säily ehjinä.. My magic pants.

Richie lähetti mulle viestin.. "Makin pancakes for the retards, but I would rather be makin em for my favorite retard, you." Sangen suloista, ja vähän ällöttävää. Mä oon pakannut nyt, ja odotan huomista. Viis yli kolme mä oon sen sylissä, se halaa mua, nuuhkii mun hiuksia ja sanoo että sillä on ollut ikävä. Se kantaa mun laukut, juttelee Ossin kanssa, kattelee mua sangen irstaasti ja mä punastun. Mä imeskelen sitä kotimatkalla, me pysähdytään taas jonnekin ja juostaan metsään, mä en jaksa odottaa, mä haluan sitä. Se ottaa mut just oikein, puree mua oikeista kohdista ja saa mut kehräämään. Mulla on ikävä sitä, ja varsinkin hyvää oloa joka muhun iskee kun oon sen lähellä. Jotenkin mä kuitenkin tiedän että se on vain hetkittäistä, eikä se tuu olemaan mitään pysyvää. Mä en osaa rentoutua oikeasti ja vaan ottaa päivät sellasina kun ne tulee. Viimeaikoina mä oon muutenkin alkanut miettimään mun suhdetta miehiin, ja sitä miks kaikki menee aina päin fidukkaa. Mä taidan yksinkertaisesti tykätä enemmän tytöistä. Mulla on parempi olo tyttöjen seurassa, ja mä osaan olla enemmän oma itseni. Kosketus ei oo ällöttävää, ja läheisyys tuntuu vaan hyvältä. En voi sanoa nyt että tykkään huomattavasti enemmän naisista, ja että haluan olla vaan naisten kanssa. Sangen yksilöllistähän se on, riippuu persoonasta, ei siitä mitä jalkojen välistä löytyy.. Mutta just tällä hetkellä on sellanen olo että tulevaisuudessa olis kiva heilahdella jonku söpön tytön kanssa. Ehkä.
Mä jotenkin epäilen että Richie on ohimenevä räjähdys joka saa mut sulamaan hetkittäin. Sitten se taas jatkaa matkaansa, mä en oo valmis niihin kompromisseihin joita se multa odottaa.

Ahdistaa silti, tää koko aviero-homma ottaa nyt yli. Mä en tiedä mitä mä haluan, enkä tiedä miten jaksan. Mä itken kokoajan, ja koko illan oon oksennellut verta. Mua pyörryttää ja vituttaa. Mä en jaksais itkeä, mutten uskonut että tää tulis tekemään niin vitun kipeää. Ihan kun musta revittäis joku tärkeä osa helvettiin, ja mikä pahinta, mä en voi tehdä asialle enää mitään, mun on vaan kärsittävä.

Kirjoitettaessa soi Koiran kuorsaus...