Jävla slyna.

Avioero en ehkä kamalinta mitä mä oon koskaan joutunut käymään läpi. Tiedän että kaikki on ainakin puoliks mun vikaa, ei herra yksin oo kaikkea sotkenut. Harmittaa perkeleesti.

Päivät menee jotenkin sumussa. Mä oksentelen, kynnet murenee, korvissa soi ja vitamiininpuutos on kauhea. Mulla on henkisesti ja fyysisesti huono olo. Mä vedän ihan mitättömistä asioista hernesäkit aivoihin, purskahdan itkuun vähän väliä ja mulla on kokoajan flunssanen olo. Mä juoksen koiran kanssa ulkona, laitan musiikin täysille ja yritän olla ajattelematta. Mä en vaan jaksa. Mä en pysty nukkumaan, ja sitten vihdoin kun nukahdan, nukun 20 tuntia putkeen. Herään siihen että itken. Kaikki mun elämässä menee kauheeta vuoristorataa. Mä rakastan ihan liikaa, haluan kaiken vanhan heti takas, mutta samalla haluun taistella itseni pois tästä kaikesta, mä haluan unohtaa, alottaa alusta, korjata sen mitä musta on jäljellä, ja jotenkin löytää sen oikean minän. Mä en vaan tiedä mitä mun pitäis tehdä.

Se että mä oon korviani myötä ihastunut Richieen, ei todellakaan helpota asioita, se saa mun pään vaan entistäkin enemmän pyörälle. Mä en tiedä mitä mun kuuluu ajatella tai tuntea. Mulla on sitä kauhea ikävä, kokoajan, ja mä haluan vaan olla sen lähellä, mä haluan että se tärisyttää mua, että se huohottaa mun korvaan, että se pitää mua kädestä kun me kävellään metsässä, että se ostaa mulle niitä ihania suklaasydämiä, että se herättää mut puremalla, että se harjaa mun hiuksia kun me katotaan kammottavia kauhuleffoja, ja että se kuiskailee mun korvaan kuinka kauhea ikävä sillä on ollut mua, kuinka söpö mä oon ja kuinka paljon se haluaa mua. Sitä mä haluan, ja sitä mä saan, aina kun lähden Örebrohon.

Sen kanssa mun on hyvä olla, mutta mua pelottaa perkeleesti. Emmä oo oikeasti valmis mihinkään. Tänään mä totesin että en halua mennä enää koskaan naimisiin, en halua asua kenenkään kanssa, ja paras suhde mulla vois todennäköisesti olla, olis aika varmasti itseni kanssa. Irtonumeroita sivulla, tulee huomattavasti halvemmaks, ja saan valkata vaan ne roskat jotka mua sillä hetkellä kiinnostaa. Jotenkin se houkuttelee, mutta samalla mä olisin ehkä oikean ihmisen kanssa valmis laittamaan taas kaiken peliin, itseni, arvokkaimman mitä mulla on. Tällä kertaa vetäisin vaan ihan eri pelisäännöt. Mä en halua tehdä samoja virheitä enää, mä en halua enää koskaan voida näin huonosti. En ole valmis pelaamaan nyt, mut ehkä joskus tulevaisuudessa, ehkä. Toisaalta ajattelen että mä oon vielä ihan kakara, mulla on puolmiljoonaa vuotta aikaa touhuta. Mun tarvii rauhottua ja vaan olla, ja niin mä haluaisinkin. Mutta aina kun mä haluan olla rauhassa, joku läytää mut, joku mahtava.

Mä oon lähdössä taas torstaina Örebrohon. Me mennään illalliselle ravintolaan nimeltä "njuta". Se on aika ihana paikka, ihan uus, mukava, ja hieno. Hyviä viinejä ja mainiota ruokaa. Perjantaina leffaan ja lauantaina ostoksille, pukukoppikivaa ja liikaa vihreää teetä. Koko sunnuntain mä haluan käyttää sen kainalossa, pureskellen sitä. Mä haluan kylpeä miehen tuoksussa ja älyttömän hyvässä olossa, mä unohdan ainakin hetkeksi ja hengitän. Mä huohotan ja sen hiki valuu mun päällä, se saa mun jalat tärisemään.

Hetkittäin tuntuu siltä että kyllä kaikki tulee loppujen lopuksi toimimaan, mutta sitten mä havahdun taas todellisuuteen. Mä täytän marraskuussa 23, mä eroan mun miehestä, ja mä en tiedä mistään mitään. Niin perkeleen sekavaa.

Mulla on ikävä mun elämää, mua ja Richietä.

Kirjoitettaessa soi Patrik Isaksson - Du får göra som du vill