No vittu maitoa.

Peenistä silimään. Vasen silmä kyllä punottaa ikävästi. Hienoa miten me aina onnistutaan.
Mä oon sangen eroottisen näkönen. Syklooppari.

Mietin tota masennus-juttua enemmän ja tekasin jonkun netin masennustestin. Sain ihan huipputulokset, mun pitäis mukamasti olla vakavasti masentunut. Lekuri kyseli sellasta tosiaan vaan parin minuutin juttelun jälkeen, ihmtteli ku oon jotenki niin kalpea, tylsistyneen, väsyneen ja ärsyyntyneen näkönen. Kyseli kaikkea ja lopuks kauttarantain tiedusteli onko mulla mitään itsetuhoiluideoita. Idiootti. Jos olisi, niin varmaan mä niistä sille kertoisin. Kyllä mä oon sen verran tuolla koulussa heilahdellut, että tajuan mistä asioista Roottilassa voi joutua pakkohoitoon tai kauhiaan seurantaan. Ei kiitos.

Läheiset on ihmetelleet mikä mua vaivaa, saatan suuttua siitä että joku kysyy haluanko juoda vettä ruoan kanssa. Kyllä niiden pitäis tietää että mä juon maitoa. Heitän tavarat ja painun helvettiin ovet paukkuen. Tuntuu etten jaksa olla itteni kanssa, mutta kumminkin jaksan. Mieliala menee sellasta hurmaavaa vuoristorataa. Missään mitään järkeä. Kello kolme päivällä ihan ilonen, puol viideltä vituttaa, kuudelta panettaa, seittämältä ahdistaa ja yheksältä oon taas ilonen. Fi-hitja.

Voiko ihminen ihan oikeasti olla masentunut ollenkaan tiedostamattaan sitä? Siis kun kyllä mä kumminkin nauran, teen jotain asioita, matkailen ja yritän pitää hauskaa. Hymyilen, ja yritän joskus olla positiivinenkin. Ei mulla oo sellanen olo että oon "oikeasti" masentunut. Vähän sellanen piiitkä alakulovaihe vaan meneillään. Kaikki vituttaa ja ärsyttää. Räjähdän ihan pikkuasioista ja saatan saada itkukohtauksen yhtäkkiä.

Asiasta pärsiöön. Mä oon päätymässä tohon C-op harjottelupaikkaan. Luulen todella että se olis mielenkiintoisin. Leikkaukset ja niihin liittyvä hoito on kumminki kiinnostavaa ja haastavaa hommaa.

Saa kattoa saisinko huomenna peenistä oikeaan silmään. En olis niin toispuoleisen näkönen.