Sexmissbrukare. Boo-Yah!

Se on jännittävää. Vähän kivuliasta (jos se tehdään oikein), kummallista, ja niin vitun kiihottavaa. Mä en osaa lopettaa.

Mä voisin harrastaa sitä loputtomiin. Mun mielestä se on yksinkertaisesti maailman mukavin harrastus. Se on rentouttavaa, sen aikana mä en ajattele ollenkaan. Mä oon vaan tyhjä. Ainoa päämäärä on orgasmi, kaikki muu maailmassa häviää. Mä pyrin vaan yhteen asiaan. Mua ei harmita, mua ei pelota, mä en ajattele tulevaa enkä mennyttä, mä en tunne itseäni huonoksi.

No. Mä alotin hoidon tasan kaks viikkoa sitten. Kerran viikossa psykologille, ja kerran viikossa sellasiin ryhmä-tapaamisiin (sounds kinky). Keskustellaan kaikesta mahdollisesta. Mä en oo ennen edes ajatellut että mun käytös saattaisi olla jotenkin sairasta. Mä en yksinkertaisesti tiedä mikä on normaalia.

Mä haluan. Haluan kun oon vihanen, haluan kun oon surullinen. Haluan kun oon stressaantunut, haluan kun oon ilonen. Mun psykologi sanoi että yritän epätoivoisesti välttää kaikkia tunteita, en halua ajatella, haluan unohtaa, haluan olla turta. Mä en halua vaan kerran päivässä. Kahdeksan, tai yhdeksän, tai enemmän. Mun täytyy saada. Seksi on mun huume.

Mä luulin silti tosiaan että se on normaalia. Kun herrani tapasin, ajattelin vaan että mahtavaa, se on yhtä "innokas" kuin minäkin, se haluaa mua kokoajan, sillekään ei riitä mikään. Mä luulin että se on osa sitä ensihuumaa, se, että ei tehdä muuta kun sänkyjumpataan, juostaan alasti ympäri kämppää ja painitaan niin perkeleesti kun vaan kroppa kestää. Se on vissiin tavallista, mutta sen kuuluu laantua. Mä vaan haluan lisää. Mikään ei tunnu riittävän. Mun rajat, jotka ennen oli niin selkeät, hämärtyy, monet asiat on nykyään vaan mielenkiintoisia, eikä ollenkaan sairaita niinkuin ennen.

Yksi nainen mun ryhmässä sanoi että se on harrastanut seksiä 9 eri miehen kanssa viikon aikana, psykologi järkyttyi ja alko analysoimaan koko hommaa. Mä istuin hiljaa ja kummastelin mitä ihmeellistä siinä nyt on. Neiti on ainakin saanut kikkeliä. Mun maailma on kummallinen, ja arvot todennäköisesti aika sekaisin. Kun mä herään, ajattelen seksiä, kun mä laitan ruokaa, mietin kuinka mukavaa olis painia, kun mä oon ostoksilla, tuijottelen miehiä ja ajattelen "millanen toi mahtais olla sängyssä". Kai se sitten on sairasta.

Mä sain tehdä sellasen typerän testin mun psykologin ja lääkärin kanssa. Mun lääkäri sai 3 pistettä, psykologi yhden, ja minä 43. Maksimi oli 45. Mun käytös on kuulemma itsetuhoista ja mun täytyy saada apua. Näinkään mä en oo asiaa ennen nähnyt. Mun mielestä mä oon kumminkin suht' tavallinen, vähän kummallinen, suorasanainen ja ehkä pikkusen liian kiltti. Ihmisten on helppo käyttää mua.

Kaikista ärsyttävintä on että löydän seuraa mistä vaan, ja milloin vaan. Hautajaisistakin. Omasta mielestäni oon edelleen armoton läski, ruma ja kummallinen, mutta silti herrashenkilöitä juoksee mun perässä kokoajan (ruotsalaiset on ehkä epätoivoisia), tai sitten ihmiset näkee musta että mua panettaa, ja perkeleesti. Mä en halua mitään ihmeellisempiä suhteita, mä haluan orgasmeja. Läheisyys ällöttää, mutta seksi on mukavaa. Mä haluan olla itsenäinen ja vapaa, mutta kumminkin jonkun kanssa, mutta se joku ei saa olla kiinni mussa, ja tietenkin mä haluan olla muidenkin kun vaan sen yhden kanssa. Kaikki on vaan sekavaa.
Mun ja herran hajoava avioliitto on todennäköisesti suureksi osaksi mun syytä. Mä oon liikaa. Liian nuori, liian villi, liian tyhmä, liian kaikkea. Harmittaa. Se mies ansaitsee jotain parempaa, jonkun joka rakastaa sitä niin paljon, että unohtaa muut.

Ah, unohdin.
http://web4health.info/sv/answers/add-sex-what.htm

Kirjoitettaessa soi Weezer ~ Everybody Get Dangerous.