Blogi

Olen aina pitänyt jääkiekkoilijoita yhtä älykkäinä kuin torakoita. Mutta!!! Eilenpä istuin erään jopa hieman tunnetun jääkiekkoilijan kanssa samassa pöydässä ja hän musersi kaiken, johon olen uskonut!

Mä nauroin maha vääränä,koska sen jutut oli hauskoja, se tarjos juomat ja olikin oikea herrasmies! Ei tissipersekeskustelua, vaan ihan oikeasti hauskoja juttuja. Siis MITÄ???? Mikään, siis MIKÄÄN ei ole niinkuin ennen!!

Ei ole paluuta siis enää entiseen, vaikka hänen jääkiekkoilija ystävänsä kyllä edelleen vahvisti aikaisempaa käsitystäni universumista, johon jääkiekkoilijat siis sijoittuvat hyvin alkeellisine tarpeineen hierakiassa todella, todella, kauas keskiöstä.

* "hei mitä te tytöt teette juhannuksena?" mennään ahvenanmaalle "ai mitä siäl sit on? siäl saaki sit puhuu ruotsii" jätkähän on ilmiselvä einstein "eiku hei lähtekää poriin rmj:een" ei lähdetä "no oottekste tulos tammerfesteille?" ei olla "siis mähän olen STADISTA, mut siis hei, mul perinteisesti tampereel 4 päivän sviittibileet, siält näkyy niinku koko tampere ja........" ei kuunneltu loppuun. dorka formely noun äs henri loyd matafaka.

Ei varmaan muistu mieleen kaikki, mut pakko kerätä tänne muutama surkea iskulaini ja iskukeskustelu, joihin on tullut tutustuttua. Eräitä onkin jo tullut ilmi tuolla toisessa kirjoituksessa, niitä ei tarvitse toistaa.

1. mies:"arvaa mitä" (jatkaa tarinaansa ennekun ehdin sanoa ettei kiinnosta arvata, ja sitäpaitsi miks kysyy arvaa mitä, jossei anna edes arvata!)

"mul on mun gps:n mukaan tasan kahden kilsan päässä sellasessa hallissa mun vene." ahaa. "siis siäl hallis on vaa ISOJA veneitä." no sepä hianoa sit varmaa. "joo siis mä olen stadista ja mun vene on tääl turussa talvisäilös, se on muute aika iso" just just. "vai siis eksä tykkää veneilystä" no mulle se on ihan sama ku karavaanailu, pienet vessat ja keittiöt. ei vois vähempää kiinnostaa. "ai."

2. ollaan ystävän kanssa syömässä illallista:
mies seisoo ensin minuutin ja tuijottaa, kunnes avaa sanaisen arkkuna: "moi. siis sopiiks et tultais tähän kamun kans istuu?" ei sovi, kiitti vaa. "sattuisko niin et olisitte menos lenny kravitzin keikalle?" no itseasias ollaan menos joo "ai, siis niin mäkin. mis teil on huone?"
öööööööö......kotona on kaksi huonetta ja keittiö. "ai siis te ootte turkulaisia, siis mä olen STADISTA ja mul o huone täällä. mä olin muuten pari vuotta sit kattoo lennyä tallinnassa vittu se oli kova. mä olen menossa mun kaverin kans kattoo sitä tänää, tunneksä hombrea?" en tosiaan. "no tiätsä tommi läntisen" joo " no siis hombre on sen kitaristi, siis boycotin kitaristi!".... "joo siis mä olen stadista, mikä sun nimi on" mä olen anna. "mun nimi on P-E-T-E-R" (tavaa nimensä kuin jälkeenjääneelle idiootille, sillä lausutaanhan se ruotsalaisittaa peetter). aha. mä olen A-N-N-A. "voinks mä istuu tähän" et, ku me viihdytään ihan hyvin kahdestaan kiitti vaan "niin siis joo mä tajuun mut iha hetkeks vaan...." hra istuu pöytään muina maunoina, ystävämme kanssa tuijotetaan seinää, et ei saatana P-E-T-E-R taitaa olla vähän vitun tyhmä.
Hetken istuttuuaan hra nousee ja kysyy "voitasko me tavata tänään myöhemmi" en usko "sul o varmaa poikakaveri" joo on. hra tuijottaa pitkään ja syvällisesti (BUAHAHAHAHA) ja kysyy "mis suunnas on muute jokilaivat?" tuolla.

3.naamatuttu mies tulee baaritiskillä viereen, päätän kysästä et voitasko jo sopia et morjestetaa ku nähtävästi aina nähdään paarissa joka vkoloppu "siis tahdoksä mun numeron?" ei, kun mä vaan ehdotin, et joko me voitais alkaa morjestaa, ku aina tääl samas paaris pyöritää, ja joka kerta tunnistetaa toisemme kuitenki. hra ottaa tiskiltä kynän ja taskusta paperin "no annaksä mul sun numeron" no en tosiaan...ku.äh et sä ny tajua... menee minuutti, hra koputtaa olkapäähän kynä kädessä ja paperi toisessa js kysyy täysin närkästyneenä "nii et haluuksä nähdä mut viälä vai ET??" ......=D vai ='(... en osannut päättää.

4. "saanksh mä propsei ku olen thäs khoko illan keshkittyny thuijoottaa vaan shun shilmiä, enkä oo vhilkasshhukkaa shun thissei"

5. "onks kukaan koskaan sanonu et sul o kauniit silmät?" on juu
"no entä et sul o ihanan näköset tissit" .....

... and save the world while waiting.

Jotkut ihmiset näkevät jumalan käden jäljen maailmassa. Jehovien mielestä estetiikka ei olisi mahdollista, jollei Jumala olisi luonut niin kaunista luontoa kuin nyt maanpäältä löytyy.

Toiset näkevät vaarissaan palan neandertaalia ja uskovat evoluutioon.

Jotkut ihmiset näkevät nykyiset lumettomat talvet merkkinä ilmastonlämpeämisestä ja huutavana esimerkkinä länsimaisen ihmisen luontoa tuhoavasta elämäntyylistä.

Jotkut näkevät pääskysessä merkin kesästä, toiset sateen yltyvässä tuulessa.

Jotkut näkevät itsessään vanhempansa. Vaikka luultavasti jokainen teini päättää elämässään ainakin kymmenen kertaa, ettei IKINÄ ala samanlaiseksi kuin vanhempansa, huomaa ihmiset viimeistään itse vanhemmaksi tultuaan, että omien vanhempien tavat ja sanat tulevat ulos kuin itsestään.

Jotkut näkevät bemarin ratin takana omahyväisen kusipään. Toiset näkevät yrittäjässä kultalusikka suussa syntyneen helpon elämän saaneen kusipään.
Toiset arvostavat ahkeruutta ja riskinottoa.

Jotkut näkevät ammattikoulun käyneet huonompina. Toiset taas yliarvostavat korkeakoulun käyneitä teorianikkareita.

Jotkut näkevät epäonnensa syyt itsensä ulkopuolelta johtuviksi, toiset taas syyttävät suotta itseään.

Jotkut näkevät alkoholistissa epäonnistujan, toiset näkevät sairaan.

Jotkut näkevät itsessään voittajan, toiset huono-onnisen tunarin. Jotkut katsovat saaneensa elämään huonot kortit, toiset ymmärtävät, että vain itse voit elämääsi vaikuttaa.

Jotkut kirjoittavat tyhjänpäiväisiä blogeja, ja toiset näkevät itsensä niiden tähtihahmoina.

Oon huomannu, että monet asiat kuullostaa teoriassa paljon ihanimmilta ja romattisemmilta kuin ne sitten toteuttaessa onkaan. Pari esimerkkiä:

*Kuusenhakureissu: ystäväni muutti kaupungilta maalle, ja oli ihan mehuissaan, kuinka ihanaa on jouluna lähteä etsimään joulukuusta metsästä. Kun tähän asti olivat ostaneet kuusensa torilta.

Mun muistot kuusimetsästä on kaikkea muuta ku ihania: Lähdetään koko perhe hevonkuuseen autolla, matka kestää ainakin tunnin ja siinä ajassa tuossa mulle ehti tulla jo takapenkillä paha olo. Lähdettiin rämpimään upottavaan lumihankeen. 5 minuutin kuluttua helvetillinen hiki, toppasaappaat kuitenkin jo likomärät kun lumi on kastavan märkää. Äidille ei kelpaa mikään kuusi, jokainen vastaan tuleva on joko liian korkea, matala, leveä, laiha, tuuhea, toispuoleinen tai vino. Rämmitään koko perheen voimin tuntitolkulla hangessa ettiessä sitä täydellistä kuusta. No kello kolmen jälkeen alkaa hämärä hiipimään metsään. Eväät on syöty ja kaakaot juotu, kauhea kusi hätä. Mut ei näin kylmässä voi mennä kyykkypissalle, ku luntakin on niin paljo et perse jäätyis.

Isä tekee huomion, että olemme eksyneet. Hämärä vaihtuu pimeäksi, varpaista on tunto hävinnyt jo tunteja sitten, lits läts kuuluu saappaista. Kauhea kusihätä, niin että ottalohkoakin kivistää eikä oikeaa kuusta ole vielä löydetty. Hiki on vaihtunu kylmän ja märän tunteeksi kalsareiden ja toppahaalreiden välille. Paniikkki loistaa vanhempien kasvoilta, kun pimeä alkaa taittua edelleen pimeämmäksi, eikä ketään tiedä missä ollaan.

Vahingossa törmätään aikaisempiin jälkiimme ja lähdetään niitä seuraamaan taskulampun valossa. Kauhea nälkä ja pissahätä. Jalat pitää varmaan amputoida. Eikä oikeaa kuusta ole vieläkään löytynyt. Jälleen tunnin rämmittyämme osumme tielle, jonka varressa auto on. Jee!

Mut ai niin, se kuusi. Eikun eka auton vieressä oleva vino, harva, liian lyhyt ja kaikin muun tavoin epäsopiva kuusi auton katolle ja kohti kotia.
On ne NIIN ihania ne kuusenhaku reissut.

* Polkypyöräretki ahvenanmaalle: nykyinen kumppanini halusi lähteä ahvenanmaalle pyöräilee, koska se olisi tosi ihqua telttailla ja nähdä luontoa ja pyöräillä. Niinku periaatteessa joo mut kokemuksesta karaistuneena mieluummin nykyään surffaan netissä katsellen kuvia ahvenemaasta ja syöden mansikoita ja kuvitellen autenttista tunnelmaa. Sillä, etukäteen valmistellessamme reissua kysyimme Ahvenanmaalta juuri palanneelta äidiltäni onko siellä paljon mäkiä. Mullahan ku oli joku vanha 3-vaihteinen mummonpyörä, jolla olin reissuun lähdössä, niin vastaus kuului "ei siellä mitään mäkiä ole."

Veljelläni oli kahdenhengen teltta, joka päätettiin lainata, koska "kyl me siin ny jotenki mahdutaan nukkumaan."

Mieheni ei myöskään ottanut mukaan makuualustaa, sillä "vitut armeijassakaan sellasia ollu, kyl makuupussi on iha tarpeeks pehmee."

Juu no suunnitelmissa oli sitten lähteä matkaa Kustavista yhteysaluksella. Josta meinasimme tietenkin myöhästyä kun myöhästyimme lossista. Paniiiiiiiiikki iski, mutta ehdittiin. Yhteysalus vei meidät pieneen saareen, jonka läpi meidän piti polkea n 15km päästäksemme toiselle yhteysalukselle. Ja juuri silloin päätti ukkosmyrskypilvi juuttua juuri sen saaren päälle ja sen tunnin kun me poljimme, satoi kuin saavista kaatamalla. Jahka saavuttiin toiselle rannalle, alkoi aurinko paistaa.

No uusi yhteysalus vein meidät Ahvenanan maalle. Perillä sitä 4 km pitkää miltei pystysuoraa mäkeä katsellessani tuli mieleen se äitini lause "ei siellä mitään mäkiä ole", että tosiaan, äiti oli täällä autolla. Eikä tämä mäki todellakaan ollut ainoa eikä viimeinen. Ja tiedättekö mikä niissä mäissä vituttaa eniten? Niiden laelle saa punkea 20 min, ja vihdoin kun alamäki koittaa, sen hurauttaa alas 2 min ja taas koittaa uusi ylämäki. Saatana.

No ekalla telttailualueella oli ihan kivaa, PAITSI ne yleiset suihkut ja vessat. Saksalaiset turistit oli vetäny sellaset bratwurstit, että kaikki vessat ihan tukossa ja se paskan haju oli ihan sietämätön. Ja ekana yönä sitte huomattii, ettei se mun 190cm pitkä ukkoni sinne telttaan mahtunu pitkällee. No hän päätti sitte nukkua niin, et jalat menee oviaukosta. Arvatkaa vaan satoko yöllä? Joka vitun yö mä herään siihen, et ukko huutaa "saatana huomenna lähdetää kotii, mulla on jalat iha märät ja makuupussiki vaa litisee". Ja jos tää kohtaus meni ohi, seuraavaks mää heräsin siihe, että nukuin vitun kylmällä ja kovalla maalla, kun ukko oli "vähän lainannut" mun makuualustaa unissaan (tai niin se ainakin väitti) törkkäämällä mut siitä maalle ja vallaten sen patjan itelleen.

Ja tämä show muuten toistu joka yö.

No meidän päivän polkupyöräily matka oli sellanen 30km. Mä ajattelin että sillai rauhas fillaroidaan ku ei siihe ny menis ku 3 h ja nautittais nähtävyyksistä kuten Kastelholman linnasta. Siis mä ajattelin. Mies ei.
Kastelholman linnan pihalla se viihty ehkä vartin, ku ois jo pitäny jatkaa matkaa ku oli johonki niin kiire (haloo me ollaan lomalla). Lisäks välimatkat poljettii niin kovin ku päästiin, eikä mitään pysähdytty katsomaan. Esimerkiksi yhdessä poukamassa oli tosi iso parvi joutsenia, ja mä sanoin et, "kato kulta ku tuol on noi pal joutsenia" niin hän vastas "niit ny o joka vitun järvessä." Tosi romanttista. Ja täysillä ohi.

Eikä niillä leiriytymisalueil ollut todellakaan mitään tekemistä, ennekuin päästiin Maarianhaminaan. Et meni tosiaan vähän ohi se, et miks äiäl oli nii kauhee kiire ja paniikki sinne leirintäalueen puhisemaan stressaantuneena ku " ei o mitää tekemist, mitä sit tehtäis".

Et se siitä rentouttavasta ja romanttisesta leireilystä.

Juu no täs oli vaan pari esimerkkiä, muistan et kerran näitä kelatessani keksin montaki esimerkkiä, joissa todellisuus ei tosiaan vastaa mielikuvaa. Jos nämät mieleeni muistuvat, jatkan niistä sitten ensikerralla.

No niin.

Kuten sanottua mun bestis alko tossa parisen kuukautta sitte sinkuks. Ja mähän elän täysillä omaa sinkkuuttani sen kautta, aivan niinku vanhemmat voi elää omia jäkis/jalkapallounelmiaan lapsensa kautta raahaamalla niitä väkisin harkkoihin ja antamalla vitun hyviä neuvoja ja kyselemällä tyhmiä.

No siis samalla tavalla mä varmaan yllytän kaveriani surman suuhun, kun se on vaan niin hauskaa sitte jälkikäteen niitä ihmetellä. Ja mehän jaksetaan uhrata aikaamme pohtimalla näitä elintärkeitä kysymyskiä. Tai siis ainakin niihin kysymyksiin liittyy elin...

Noh tässä eräänä viikonloppuna mun kamu siis pääsi sen i-luokitukse saaneen herrasmiehen punkkaa jo toistamiseen, ja nyt ei ollut edes superkänni esteenä seksille. Juu.

Muita esteitä tosin sitte ilmaantu ja roppakaupalla. Jeppellähän siis on iso, mutta ilmeisesti se on lintsannut kaikki bilsan tunnit, koska sillä ei mitä ilmeisimmikään ole mitään tietoa mitä sillä isolla pitäis tehdä.

Tissien leipomisen miehet ilmeisesti oppivat jo taaperona, sillä se onnistuu mitä surkeimmaltakin urpolta, vaikka tuskin he pysähtyvät miettimään hetkeksikään, miltä se runttaaminen naisesta tuntuu.

Mutta muuten. Mitä löytyy tissien yläpuolelta, siitä tällä komistuksella ei siis ollut hajuakaan. Kieli ja huulet on tehty suutelemiseen, ei kuolan valuttamiseen juuri ku sähelletään esileikkiä.

Ja se mitä löyty tissien alta oli herralle kuulemmä täysin musta aukko, tai pikemminkin karvainen bermudan kolmio. Eli ei mitään tietoa, miten näillä seksin kannalta tärkeiden alueiden kanssa tulisi toimia.

Noh ei saanu kamu seksiä, kun kaikki kiinnostus häipy herran kädettömyyteen. Ja siis kuitenkin kyseessä ihan aikuinen herra, ei mikään keskenkasvunen kolli.

No juu, pointti siis tässä hommassahan on se, että kaikki ne kimpaantuneet tyypit, jotka mulle sätissä tulee loukkaantuneina huutamaan " pitäs tollasen huoran saada joskus kunnon munaa", niin voi nyt vähän lohduttautua tämän tekstin tarkoituksella, joka siis kuuluu:
koolla on väliä, muttei sekään välttämättä aina auta.

Elikkäs paljon parempaa jälkeä voi saada sillä, että on käynyt bilsan tunnilla, ehkä omannut jonkun söpistyttiksen lukioaikoihin, jonka kanssa on kaikki nolot äänet ja asennot testattu niin monta kertaa, että tajuaa vähän siitä mitä kaikkea seksiin kuuluu ja mistä toinen saattaisi jopa nauttia.

Eli ny kaiki p-i -luokan pojat (joilla on siis etulyöntiasema kokonsa puolesta tyydyttää nainen), seksikirja käteen tai kvg.

Me ollaan bestiksen kanssa tässä kelattu, millasta olis olla pienipippelinen mies. Ei kovinkaan hääviä.

Itsellekkin on joskus ammoisina sinkkuaikoina käyny niin, että sänkyyn on eksyny niin onneton värkki, että peli piti puhaltaa jo siinä vaiheessa poikki, koska "hei nyt tuli pahaolo, tää huone alko pyörii."

Jos sama kävis nyt, saattais olla, ettei pokka vieläkää kestäis kertoo poikarukalle totuutta:"hei iha kiva sä oot mut tosta sun pikkurillivekottimesta ei vaan ole mihinkää. ei mitään hlökoht, älä vedä herneit, mut se o ny moikka!"

Bestis oli iha fiiliksis yhdest urheilijapojast, ja kauan ne leikkiki kissaa ja hiirtä. Kunnes vihdoin parinvuoden säädön jälkee menivät yhteiseen punkkaan tutkimaan ihmisen anatomiaa. Ei ollu paljo tutkimista, ainakaan miehen puolella. Niin oli onneton, ettei voinut edes olla varma harrastettiinko sitä seksiä vai ei. Ja tämä tarina siis päättyi niin, että vaikka miehessä ulkoisesti MUUTEN oli kaikki kohdallaan, häipy kaverini koko kiinnostus vaan ja ainoastaan siksi, ettei seksi tuntunu miltään.

Tästäpä pääseekin siis aiheeseen, millainen sielunelämä pienipippelisillä pojilla oikein on? Voisinpa suoraan väittää, että mies, jos epäilet että sulla on pieni pippeli, olet luultavasti oikeassa.

Nainen ei sitä ikinä sano sulle suoraan, koska on jotenkin meidän selkärangassa se, että se loukkaisi sinua niin pahasti, ettet siitä toipuisi. Jos sulla on tyytyväinen tyttöystävä, siihen löytyy syyksi joku näistä kolmesta: joko a) tyttösi ei ole koskaan saanut kunnon munaa, ja luulee että seksin pitääkin olla sellasta ei tunnu missään tyylistä äheltämistä
b) tyttösi ei vaan kehtaa sanoa sinulle mitään
c) tyttösi on pissis ja sulla hieno auto.

Jos olet kuullut lauseen "koolla ei ole väliä", siihenkään ei kannata tuudittautua. Kyllä sillä on. Ja aina! Tekniikkaa auttaa vaan sitten viimeistelyssä.

No me ollaan kamun kans sit jotenki päädytty luokittelee pippelien kokoja:
p=pieni pp=pienen pieni ppp=pienen pienen pieni, kun kerran pohdittiin miten sen kauniisti sanoisi.

Eli tätäkin poikarukkaa jota ystäväni kerran kokeilei, kutsutaan etuliitteellä pp. Noh. Vappuna mä sain kamulta ihq viestin: "niin mikä on sitten p-luokituksen vastakohta ;D??"

No se on i= iso ii=ison iso tai iii=ison ison iso.
Me alettiin sit pähkäilee et jos janan toisessa päässä piilee ppp ja toisessa iii, ovat iii luokituksen pippelit (tai hehtomunat) huomattavasti harvinaisempia kuin ppp:t tai pp:t. Eli sinä pienimunainen mies, älä vaivu synkkyyteen, vaan luultavasti kuulut siihen suurempaan vähemmistöön. Pienempi vähemmistö on siis ii:t ja iii:t.

No mutta jottei miehet nyt säntää viivottimen kanssa pähkäilemään vessaan kokoluokitustaan, sanottakoon se, että janan keskiosa on yleensä toimivin ja haluttavin. Eli p:n ja i:n väliin mahtuu monta sopivaa.

Lopuksi on vielä todettava se, että kyllähän miehetkin puhuu naisten kuppikoosta (vaikka harvat niistä tajuaa mitä ne tarkottaa), niin eikös tämä ole vain tasa-arvoista alkaa lajittelemaan miehet kokoluokkiin?

Harmi vaan ja epäreilua sinänsä, että naisten kuppikoosta pystyy jo jotain päättelemään vaateetkin päällä. Miehinen yllätys tai pettymys selviää vasta silloin, kun yleensä kaikki on jo liian myöhäistä.

Ja AINIIN!

Me ollan myös pähkäilty tieteellisen formulan alkeet, joilla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus ratkaista pippelin koko jo etukäteen!

Sillä olemme tulleet tarkkojen empiiristen tutkimusten valossa siihen tulokseen, että pippelin koko korreloi suoraan nenän koon, kengänkoon ja henkilön koko pituuden kanssa. Esim. edellä mainutti urheilija oli n. 170cm pitkä, kengän koko 40 ja nenä oli...noh pieni. Vastaavasti jos uros omaa kookkaan tuulenhalkojan, kengänkoko vähintää 45 ja pituus 185 ja ylöspäin, alkaa olla pisteet melko korkeella.

Ihan vielä ei olla päästy siitä yhteiymmärrykseen, miten tämä kaava vielä saadaan toimintakuntoiseksi. Siitä saa huolehtia matemaattisesti lahjakas ystäväni. Mutta, naiset! Miettikää mikä mahdollisuus olisi, mitata miehen nenän ulottuvuudet, katsastaa kengän koko ja kysäistä pituus ja voila, baarimikko voi sinulle laskea sen koon sinulle kaavallamme! Ei tarvitse kahta kertaa miettiä, että kannattaako raahautua hitaita tanssimaan vai ei!

Patentti on siis varattu meille ja tulevat rahavirrat voitte suunnata Maltan tilillemme!

Kaks perinteistä tunnetta, joita mä en vaan kertakaikkiaan osaa.

Mun miäs o alkanu mustasukkailee kaiken maan ihmeellisist asioista iha yhtäkkiä. Mä olen ihan puul päähä lyöty (noin niinku kuvainnollisesti sanottuna), et mistä ny tuulee. Sain siihen sellasen analyysin, et koska hra ei o yhtä valmis sitoutuu ku mä ni pelkää menettävänsä mut. Ok kuullostaa ehkä jotenki järkeenkäyvältä, et on peloissaa menettää muttei kuitenka valmis sit sitoutuu lopullisesti. Ja et tää kaikki purkautuu sit mustasukkailuna.

Mä kun en ole koskaan tuntenu mustasukkasuutta. Ihan käsisydämellä voin sanoa. Ja ehkä se on sitä kautta mulle sellane juttu, jota en ymmärrä ja jolla voi mut tosiaan karkottaa. Mähän olin kihloissakin joskus, ja se jeppe vieraannutti mut totaalisesti itestää olemalla niin mustasukkane, et koitti pitää mut erossa kaikesta sosiaalisesta, jollei käteni ollu hänen kädessää.

Toivottavasti mun tämän hetkinen elämänkumppani ei tee mulle samaa. Kun se vituttaa nii älyttömästi, et joku tahtoo omistaa mut. Kun mä tahtoisin olla ihan omasta tahdosta vaan yhdessä, en pakosta, sairaudesta tai riippuvuudesta.

Kateus on sit toine juttu. Kun mä harrastin ratsastusta, mun kisakumppaneitte varallisuus oli sitä luokkaa, et ei ollu vaan yks tai kaks kertaa, ku oisin voinu olla niille kateellinen. Niiden hevosista, autoista, vaatteista ihan mistä vaan. Mut ei. Mä ajoin yksis kisois mein Mersun 508D vuosimallia -79 (googlaa jollet tiädä mikä kauhistus) heppakärry peräs (sekin vanha lastulevypaska) yksiin kisoihin sellasen helvetinmoisen hevosauton viereen. Sieltä isäntä morjesti, ja mä takasi. Siinä sitte purettii hevonen pois kärrystä ja kamoja alettii raahaa tallii. Ihmeteltii sit hoitajan kans et mikä vittu tääl surisee, ni naapuri auton erillinen puolperävaunuhan se siinä levitti sähkösesti sivuistaan sellasia erkkereitä, et elintila kaksinkertasu siellä asunto-osassa. Ja satelliitti antenni nousi katosta ja alko pyörii katolla.

Me oltii et just just, pakkohan sitä oli sit itekki hifistellä. Ja menin vääntää mein rautahenkarista väsättyä radion antennia vähä parempaan asentoon.

No joo tää oli vaan yks esimerkki. Kait se on luonne- ja kasvatuskysymys nääki. Mut kasvatettiin uskomaan itteeni, ja pirullisen itsetuntoinen olenkin. Sori vaan. Luulenpa kuitenkin et mun elämä on silti helpompaa ku niillä, jotka koko ajan kyseenalaistaa omia mahdollisuuksiaan ja vahtii puolisoitaan ku haukkaa. Itsetunnostahan se mustasukkaisuushan on kiinni kait?

Mä kun olen sitä mieltä, et jos mut lempataa ni kyl mä varmaan kelpaa ja et puoliso siinä enemmän menettäs kun mä. Älkää ny ymmärtäkö ihan vääri. Toki mäkin menettäisin helvetisti, mut kaipa se o joku itsetunnon defenssi, et kuitenkin katson olevani hyvä saalis.

No joo. Mun päässä on pari päivää pyöriny teemoja varsinki tästä mustasukkaisuudesta ni oli pakko purkaa.

Turha kait sitä on kieltää, et mä olen flirttaileva luonne. Kovasti pojat kiinnostaa ja niitä on niin mukava kiusata.

Mä olin yhden mun kaverin kanssa baarissa, ja sen käytös sai mut miettimään. .. Mä en osais ikinä elämässäni kuvitella, että se flirttailis muiden poikien kanssa nyt kun se seurustelee. Se ei IKINÄ IKINÄ pettäis miestään, vaikka sillä olis paska suhde. Eikä tekis mitään muutenkaan moraalisesti epäilyttävää.

Mun bestis on kans flirttaileva ihq naine. Alettiin sit yhdessä miettii, et mikä meitä vaivaa. Molemmat eletäään suhteissa, eikä vakavasti otettuna vieraat miehet kiinnosta. Silti flirttailu on ihan vitun jees. Mikä meitä vaivaa? Kun me ollaan oltu ilta baarissa, ei kumpikaan ole rekisteröinyt AINUTTAKAAN naista, josta vois puhua, et näiks sä sen, et sil oli sellaset ja sellaset vaateet. Ehei.

Mutta miehistä... Vaatetus ei pistä silmään välttis, paitsi jos se on erityisen hyvä tai huono. Mutta muuten kyllä miehet rekisteröidään. Siällä oli se ja se sen kanssa. Nii ja näiks sä sit se yks partaheepo ja HAHAHAHAHA. Ilta voi olla superhauska vain, jos on liikenteessä ollut kriteerit täyttäviä miehiä, silmäpelin tai tuijotuksen kohteena. Jos illasta tulee legendaarinen, on törmätty kahteen tanssivaan mieheen, jotka uskaltaa ja osaa tanssia all night long.

Ihan ku olis niinku kirjailtu meidän geeneihin se, että miehet jää mieleen ja niitä toljotetaan sitten oikein kunnolla. Ollaan muutenkin ihan luolanaistentasoa. Rafael Nadal tyyliset hauikset ( ok, niitä ei usein nää, no sanotaan sitte yleisurheilija hauikset), saavat nupin aivan sekasi. Puhumattakaan jos ruumiinrakenne vastaa muutenkin vaatimuksia.

Liian lihaksikas viestii taas jotenki älyn puutteesta, joten ne dissataan jo seulavaiheessa. Kun ulkoisesti sopivat on seulottu, ängetään niiden seuraan, kysymättä lupaa. Jos läppä lentää, pisteet nousee. Joskus jääkiekkoilijat hämää, näyttää hyvältä ulospäin mutta kun ne avaa suunsa....tai kävelee. Nou tänks.

Niin eli mikä meitä vaivaa? Ei voi olla normaalia, että baari-illan onnistuminen korreloi miesten tason kanssa. Varsinkaan kun molemmat ollaan varattuja ja talsitaan aina yksin kotio valomerkin jälkeen. Usein se on jopa tehty selväksi jo alkuillasta, et me vaan annetaan ymmärtää muttei tod ymmärretä antaa.

Mä sanoin ensin, että tästä meidän yhteisestä "ei-flirttailevasta" ystävästä vaan puuttuu sellanen flirttigeeni. Mutta mun harhaluuloa korjattiin. Siis mehän tässä ollaan vajavaisia, ja meiltä puuttuu se monogamiaa ihannoiva geeni. Me ollaan luolanaisia, ja ollaan vaa kiinnostuttu lisääntymään urosten kanssa, joilla mahdollisesti olisi vahvemmat ja paremmat geenit.

Evoluutio rules, in Börs. All night long. Viva Charles Darwin!

Mä en ihan tajuu ku city lehdestä eile enne nukahtamistani vilkasin jotai juttua jostai feminististä. Niin että hän sentää käyttää korkokenkiä vaikka onki feministi! Ja jo otsikossa viitattiin jotain rintaliivien polttamiseen tai polttamatta jättämiseen... en muista. Mut kuitenki.

Siis mähän olen sovinisti. Olen siitä 100 varma, et naiset ei kuulu inttiin. Meillä on prems ja postms ja varsinaiset menkat, eli käytännössä kuukaudesta 2 vkoa pilalla! Miten sillo voisi luottaa siihen, että nainen toimii järkevästi aseen kanssa puoleen kuukauteen kuukaudesta?

Vaikka mun hormonitasot ei välttis heilahtele kuukaudessa niin, et ahmisin kilon suklaata yhdes viikossa, kiukuttelisin imurin päällä tippalinssissä tai muutenkaan kovinkaan huomattavasti, myös tälläisiä tapauksia on olemassa. Ja niille sitten annettais ase. Joo eihän niissä kait mtn "kovia" piipussa ole, mutta eniveis, kait niillä päähän kosauttaessa sais ainaki tajun kankaalle...

Ja olen myös sitä mieltä, et miesten kanssa on noin niinku yleisellä tasolla helpompi tulla toimeen. Jotenki naiset o sellasia juoruilijoita, et pää hajois jos joutuis kampaamoon töihi tms. Naiset o kateellisia, eivätkä ne o ikinä itteensä tyytyväisiä. On liian laiha tai liian paksu, lyhyt tai pitkä. Ihan sama mkn ei kelpaa. Miehet vetää useimmiten tyylillä " jos ei kelpaa näin ni ei sitte".

Ja se et rintsikat ja korkkarit olis jotenki niinku miehille alistumista??? EHEI tytöt. Jos miehen mieltä tahtoo veivata omaan suuntaansa, niin nämähän on juuri ne välineet! Seksikkyys ja sen "viaton" hyväksikäyttö on mitä parhain väline saada tahtonsa läpi miehisessä maailmassa. Vähän silmäpeliä ja kaunis hymy, ni taattu on palvelukset. Ja mielen kääntäminen. Laitoinpa autokoulun inssiinkin niin lyhyen hameen ku löysin kaapista. En tiedä auttoko, mut läpi pääsin heittämällä!

Naisen seksikkyys on jotain sellasta, mihin miehet lankee. Aina.
Miksei sitä voi käyttää hyväkseen? Siis sehän on nimenomaan miehen älykkyyden alentuman hyväksikäyttöä, joka mun mielestä lähinnä alentaa heidän arvoaan, ei naisten.

Ainut asia missä voin sanoa olevani feministien kanssa samaa mieltä, on palkkaerojen poistaminen. Työ on samanarvoista, tekee sitä sitten mies tai nainen. Ja naisethan sai papukaijamerkin juuri tehdystä tutkimuksesta, jossa todettiin, että naisten johtamat firmat tuotti paremmin ku miesten. Hyvä naiset!

Mutta voisinpa lyödä vetoa, ettei nämä johtajanaiset muistuta unkarilaisia kuulantyöntäjiä... Eli korkkarit ja seksikkyys kunniaan!