Joko asut palvelukorttelissa?

  • samukissa
Kotikorttelissani voin seurata vaikka oravien puuhia.
Kotikorttelissani voin seurata vaikka oravien puuhia.

Palvelukortteli-trendi voi melko hyvin toteutua pääkaupunkiseudulla, sillä täällä asuminen on tiivistä ja väestömäärän vuoksi palveluita on paljon tarjolla. Toisin voi olla joskus maaseudulla, vaikka asukkaat kunnan kulmilta muuttaisivat sen keskustaan.
Palvelukortteli ja ikäystävällinen asuinympäristö ovat termejä jotka tulevat tutuiksi lähivuosina, sillä ne kuuluvat hallituksen asumisen kehittämisohjelmaan. Sen taas on sanellut ikääntyvien nouseva määrä.
Ikääntyvien olisi parasta asua kotonaan ja saada tarvitsemansa palvelut kutakuinkin kotikorttelistaan.
Minun ympäristöni vaikuttaa ikäystävälliseltä joitakin piirteitä kuten jalkakäytävien talvikunnossapitoa ja valaistusta lukuun ottamatta. Enintään kymmenen minuutin kävelymatkan päässä ovat kauppa, posti, erilaiset terapiapalvelut kuten jalkojenhoito- ja hierontapalvelut sekä kampaamo. Pankkikin on mutta sen olen siirtänyt internetiin.
Palvelukorttelini täydentyy kesäisin rantakahvilalla ja –ravintolalla sekä puiston penkeillä, joilla voi nautiskella jäätelöä tai ihailla merta lintuineen ja veneineen. Ei siis valittamista.
Palvelukortteli-ideaan kuitenkin kuuluu, että vanhetessaan ja apua mahdollisesti tarvitessaan ihminen voi vielä siirtyä kotikorttelinsa palvelutaloon, jossa sitten mittavammat palvelut pelaavat. Palvelutalokin on kortteliini valmistumassa.
Palvelukortteli-ideaa voisi kyllä soveltaa jo nuorillekin, jos asunnot olisivat toisenlaisia. Jos huoneistojen seinät olisivat helposti purettavissa ja siirrettävissä aina asukkaiden ikärakenteen mukaan, asunnot voisivat olla pidempi-ikäisiä kuin ne nyt ovat. Nythän tapana on, että perheen kasvaessa pari muuttaa keskustasta esikaupunkiin ja sitten taas lasten lähdettyä kotoa takaisin keskustaan.
Yksi kysymys palvelukorttelin tutuissa ympyröissä pyörimisestä seuraa: tuleeko ihmisen liikuttua tarpeeksi kun kaikki on miltei käden etäisyydellä. Kunnostaan huolehtiminen jää siis itse kunkin palvelukorttelissa asuvan kontolle. Se voi tarkoittaa sitä, että entistä tiukemmin on otettava itseään niskasta kiinni ja komennettava pistämään töppöstä toisen eteen ja liikekannalle.

Tämä blogikirjoitus ei ole kommentoitavissa.