Nainen vedenjakajalla

Liikemiesmäisen harkitsevan ja naiseudestaan nauttivan naisen ajatuksia.

Näytetään kirjoitukset toukokuulta 2016.

Tarinoiden voima

Tässä satamassa, Ateenan Piraeuksessa, on paljon ihmisiä, eritoten meren takaa tulleita, joilla on tarinansa kerrottavanaan.
Tässä satamassa, Ateenan Piraeuksessa, on paljon ihmisiä, eritoten meren takaa tulleita, joilla on tarinansa kerrottavanaan.

Kuulin todistusta tarinoiden voimasta viimeksi tänä aamuna. Näyttelijä kertoi päässeensä alkoholiongelmastaan vertaistuen avulla. Toiset samaa ongelmaa poteneet olivat siis jakaneet kokemustaan, kertoneet tarinaansa.
Tarinat ovatkin valttia tänä aikana, ovatpa ne tosia tai eivät. Itse olen mieltänytkin tarinat aina kyseenalaisina: koskaan ei voi tietää mikä niissä pitää paikkansa ja mikä ei.
Olisikohan käsitykselläni jotain tekemistä sen kanssa, että suvussani isän puolelta oli muinoin tunnettu tarinankertoja. Hän oli iäkäs nainen, jonka tupaan kyläläiset kokoontuivat talvi-iltoina päreen valossa kuulemaan kertomuksia. Oletan hänen keksineen niitä omasta päästään.
Journalismin tutkijatkin ovat heränneet pohtimaan tarinoiden merkitystä. Tampereen yliopisto tiedotti Long Play journalistien symposiumista otsikolla ”Miksi fiiliksistä on tullut uutisia? Tarinat, self-help ja kansan ääni mediassa”
Kertomuksentutkijoilla saattaisi tiedotteen mukaan olla tähän vastaus.
-Kognitiotieteistä ja arkikeskustelujen tutkimuksesta vaikutteita saaneen määritelmän mukaan kertomus ei välttämättä olekaan sarja tapahtumia – syitä ja seurauksia – vaan ensisijaisesti kuvaus siitä, miltä tuntuu olla henkilö x jossakin tilanteessa. Samaisessa tutkimustraditiossa on jo pitkään ajateltu, että kertomusmuoto on yksi perustavimpia tapojamme järjestää ja tulkita maailmaa ja itseämme.
Viimeksi mainittua juuri todisti aamu-tv:ssä esiintynyt näyttelijäkin.
Minä olen oppinut, että jos haluan saada sanomani jollekin vastahakoiselle henkilölle perille, paras tapa on kertoa omaa kokemustani, siis pätkä tarinaani, eli minä-muodossa. Fiksu kuuntelija siitä sitten oivaltaa ottaa onkeensa. Ja jos ei ota, ei ole valmis vielä hyväksymään ehdotusta joka tarinaan kätkeytyy.
Joka tapauksessa ”sinun pitäisi” –neuvon välttäminen antaa ylpeällekin neuvottavalle mahdollisuuden omia ohje itselleen ikään kuin se olisi hänen oma oivalluksensa.


Suuna päänä aamu-tv:ssä

Tämä taideteos voisi hyvin kuvastaa keskusteluohjelmia, joissa puhutaan toisten päälle.
Tämä taideteos voisi hyvin kuvastaa keskusteluohjelmia, joissa puhutaan toisten päälle.

Yle unohti tehtäväänsä ja toimintaansa pohtivassa ohjelmassa erään tärkeän ulottuvuuden: ohjelmissa esiintyvät henkilöt.
Eritoten erilaiset keskusteluohjelmat kuitenkin rakentuvat paljolti juuri esiintyjien varaan.
Olen seurannut esimerkiksi aamu-tv:n urheilu, talous- yms. keskusteluja. Niiden muutamat vakiovieraat saavat ohjelmien tason madaltumaan.
Tarkoitan näillä vakiovierailla heitä jotka ovat suuna päänä halliten narsistisesti ohjelmia.
Usein nämä henkilöt jo kiiruhtavat aloittamaan keskustelun heti kun juontaja on aiheen valinnut. Ja sitten he pyrkivät hallitsemaan juttelua suuna päänä puhuen pitkään ja toisten päälle ja alleviivaavalla äänenpainolla.
Tällaisia ovat tällä haavaa Kai Kunnas, joka tehostaa itseään vielä koomisilla lapuilla, Ulpu Iivari, Mari Rantasila, Janne Saarikivi .
Keskusteluissa kuulija kuitenkin haluaisi kuulla kaikkien mielipiteitä, sillä siitähän keskusteluohjelmissa pitäisi olla kyse.
Koomista on lisäksi se, että Iivari lienee viestinnän ammattilainen ja Kunnas Ylen toimittaja, joten viestimisen tulisi olla hanskassa. Vaan ei ole.
Ikävä on Kalle Isokalliota, joka oli Jälkiviisaissa. Hän odotti puheenvuoroaan ja kun sen sai sanoi painavimmat ja asiallisimmat kommentit.
Ylen ohjelmapohdintaa kartoitettaessa esille nousi myös muiden kuin yleläisten mielipiteiden esille tuominen. Miksi ihmeessä siis Ylen urheilutoimittajat kansoittavat aamu-tv:tä?
Paljon ulkomailla olevana seuraan BBC:n ja CNN:n ohjelmia ja niiden toimittajien työskentelyä. He osaavat keskeyttää suuna päänä puhujat. Nämä eivät pääse hallitsemaan ohjelmien kulkua kuten Ylessä on asian laita. Ylen juontajat eivät ole useinkaan tilanteiden tasalla.