Nainen vedenjakajalla

Liikemiesmäisen harkitsevan ja naiseudestaan nauttivan naisen ajatuksia.

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2015.

Puheitta paras

Liika puhuminen voi saada asiat solmuun
Liika puhuminen voi saada asiat solmuun

Sanotaan, että puhuminen auttaa. Ei muuten auta, ainakaan aina. Puhuminen voi olla jopa haitaksi.
Olen sairastellut viime aikoina ja joutunut kertomaan asiasta parille henkilölle. Mutta olenkin pitänyt huolta siitä, että olen kertonut vain todella parille ihmiselle, sellaiselle, joiden asiasta kuuluu tietää.
Kokemuksesta tiedän, että asian laajempi kertominen voi aiheuttaa itselleni vain hallaa. Ihmiset tiedustelevat sitten tavan takaa miten nyt voin. Saan selitellä yhtä ja samaa asiaa moneen kertaan. Turhanpäiväiset soitot väsyttävät, kadulla pysäyttelevät naapurit pitkästyttävät, asiaa vatvovat sähköpostit ärsyttävät.
Ei, puhuminen ei siis aina auta vaan pikemminkin aiheuttaa harmia ja uuvuttaa.
Se myös ikään kuin ylläpitää sairautta, mikä ei suinkaan edistä tervehtymistä. Normaali elämänmeno ei tahdo sujua, kun selittelyyn menee turhaa aikaa.
Asiallinen informaatio, jota saan esimerkiksi lääkäriltä tai asiantuntevilta sivustoilta netistä, auttaa kyllä mutta samaa en voi sanoa tuttavien kertomuksista siitä miten joku heidän tuttavan tuttavansa oli kokenut saman sairauden tutkimuksia ja hoitoja.
Minusta ei olisi koskaan mihinkään potilasyhdistykseen, vaikka jotkut niistä avun saavat. En kaipaa vertaisryhmien kuulumisia. Koen niissä tapahtuvan asioiden toistelun samanlaisena sairauden tunnon ylläpitona kuin jatkuvan muunkin oireiden ja hoitojen vatvomisen.
Vähän samaa mieltä oli lääkärini, joka hiljan totesi minulle, että kun hoitojakso on ohi, voin unohtaa sairauden tykkänään ja elää aivan normaalia elämää eli jättää asiasta puhumisenkin taakseni.


Muutos elämänkaareen?

Lapsesta vanhukseksi
Lapsesta vanhukseksi

Ihmisen elämänkaaren suuntaa ei voi muuttaa vai voiko?Kas siinäpä kiinnostava kysymys. Sen on esittänyt Helsingin yliopiston sosiaaligerontologian apulaisprofessori Kathrin Komp. Hän on toimittanut Uumajan yliopiston professori emerita Stina Johansson kanssa elämänkaariteoriaa valaisevan kirjan Population ageing from a lifecourse perspective, jotta väestön vanhenemista ymmärrettäisiin paremmin.
Kirjaa en ole lukenut mutta mieleen tulevat heti tyypilliset pysäyttävät tilanteet kuten yllättävä vakava sairastuminen, läheisen kuolema tai avioero, jotka hyvinkin voivat saada ihmisen tarkastelemaan elämäänsä ja kääntämään suuntaansa. Tosiasiahan on, että muutokset tapahtuvat yleensä vasta kun olemme joutuneet seinää vasten, siiis pakon edessä.
Jos seurauksena ovat vaikka entistä paremmat elämäntavat kuten tupakanpolton tai alkoholin liikakäytön lopettaminen tai laihdutus, mikä ettei elämänkaari saattaisi edetä entistä loivempana eikä enää itsetuhoisen jyrkkänä.
Kompin sanoo, että elämänkaariteorian mukaan ihminen saa hyvissä ajoin ainakin aavistuksen siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
-Mutta jos haluat vaikuttaa vanhuuteesi, toimi, kun olet vielä nuori, Komp neuvoo.
Siis ihan hyvälläkin muutoksia pitäisi saada aikaiseksi, jos niihin tarve on. Mieleeni tulee vaikka työ, johon ihminen ei ole tyytyväinen. Pitäisikö siis uskaltautua uralta ulos ja hakeutua hommiin joista on unelmoinut.
Komp toteaa, että muutoksia voivat saada aikaan myös muut tahot puuttumalla ihmisen elämänmenoon.
Ajattelen vaikka koulukiusattua. Jos opettaja tai koulupsykologi puuttuu tarpeeksi voimakkaasti kiusaamiseen saaden sen loppumaan, koulukiusatusta ei ehkä tulekaan työpaikkakiusattu vaan ”kirous” katkeaa, suunta muuttuu.
Kaikan kaikkiaan naisten esittämä kysymys on hyvä ja pohtimisen arvoinen, ennen kuin siis on liian myöhäistä, elämänkaari umpeutunut.
Sillä italialaisen nobelistin Salvatore Quasimodon sanoin ”jokainen meistä seisoo yksin maan sydämessä auringonsäteen lävistämänä ja yhtäkkiä on ilta”.
Lisätietoja kirjasta: http://www.policypress.co.uk/display.asp?K=9781447310716


Kotitalousvähennys taloyhtiöiden korjauksiin, kiitos!

Kotitalousvähennystä parvekeremppoihin?
Kotitalousvähennystä parvekeremppoihin?

Kiinteistöliitto ajaa hyvää asiaa. Se ehdottaa kotitalousvähennyksen ulottamista asunto-osakeyhtiöiden tilaamiin korjauksiin.
Perusteena se mainitsee korjaamisen tukien vakauttamisen ja hallinnollisesti kevyen toteuttamisen.
Kannatan liiton ehdotusta.
Huoneiston sisäpuoliset korjaukset ovat yleensä omistajan vastuulla ja huoneistojen ulkopuoliset tilat yhtiön vastuulla. Mutta mielenkiintoinen välimaasto on parveke.
Juridisesti se kuuluu taloyhtiön hoitovastuulle mutta käytännössä monissa taloissa huolto on tuupattu osakkaalle.
Niinpä ei tuntuisi kaukaa haetulta saada hyödyntää kotitalousvähennystä vaikka parvekkeen korjauksiin ja huoltoon.
Esimerkiksi lattiarallien lakkaus tai maalaus, samoin puisen katon maalaus, ja parvekekaiteiden kunnostus voisivat hyvin olla kotitalousvähennyksen piirissä. Niitä saattavat näet osakkaat itse joutua hoitamaan ja korjaamaan.
Iäkkäät yksin asuvat vanhat rouvat eivät lattiaralleja edes yksin pysty nostamaan vaan tarvitsevat apuvoimia. Ja nehän maksavat. Siis luontevaa olisi hyödyntää kotitalousvähennystäkin.
Kunpa valtiovalta vihdoin lotkauttaisi korviaan tälle Kiinteistöliiton hyvälle ehdotukselle.


Hakusessa kokonaisnäkemys

Mitä ravintoaineita tänään saisi olla ? :)
Mitä ravintoaineita tänään saisi olla ? :)

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Eli sehän tarkoittaa, ettei yksittäisille asioille tule panna liikaa painoa.
Aika lailla monet ihmiset ovatkin jo oppineet ottamaan iisisti esimerkiksi yksittäisten ravintoaineiden, kuten vaikka hiilihydraattien, merkityksen alleviivaamisen. Yhtenä päivänä niiden tärkeyttä korostetaan ylivertaisesti, toisena päivänä tärkeys on hiipunut normaalin oloiseksi.
Viimeksi nyt pääsiäisen eli kananmunasesongin kynnyksellä tuli uutta tietoa kolesterolista. Minä muistan tähdennetyn, että kananmunia sopisi syödä vain kaksi viikossa, sillä keltuaisessa on paljon kolesterolia.
Vaan annas olla. Rravitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen Kuopion yliopistosta sai tutkimustulokseksi seuraavaa: Tyypin 2 diabeteksen riski oli 37 prosenttia pienempi noin neljä kananmunaa viikossa syövillä miehillä verrattuna niihin, jotka söivät noin yhden kananmunan viikossa. Yhteys säilyi, vaikka huomioon otettiin mahdollisia sekoittavia tekijöitä.
Virtanen toteaakin, että kananmuna sisältää kolesterolin lisäksi monia terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan tai matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä.
-Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että elintarvikkeen terveysvaikutuksia on vaikea ennustaa pelkästään yksittäisen ravintoaineen, kuten kolesterolin, perusteella. Ravitsemustutkimuksissa ollaankin viime vuosina siirrytty enemmän elintarvikkeiden ja erilaisten ruokavaliokokonaisuuksien terveysvaikutusten tutkimiseen yksittäisten ravintoaineiden sijaan, hän toteaa.
Tämä lähestymistapa palvelee kuluttajia paljon paremmin kuin yksittäisten ravintoaineiden tarkastelu.
Sama kokonaisnäkemys pitäisi ottaa huomioon terveydenhuollossakin. Yhden taudin tehokas hoito voi aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, toisia tauteja, ylenpalttisia pillereitä.
Viimeksi luin, kuinka esimerkiksi syövän sädehoito saattaa aiheuttaa viiveellä sydän- ja verisuonitauteja..
Hoitojen hyödyt ja haitat olisi aina punnittava.
Tällainen avoin kertominen myös palvelee hyvin potilaiden itsemääräämisoikeutta, joka ei välttämättä aina toteudu kuten sen pitäisi. Kuitenkin potilaan elämästä on kyse.
Jonkin sairauden standardimaisen hoitopaketin tarjoaminen kaikille yksilöllisiä eroja huomioon ottamatta on potilaiden itsemääräämisoikeuden aliarvioimista.
Lääkärienhän tulisi kertoa aina hoitovaihtoehdot ja antaa oma suosituksensa ja potilaan tulisi sitten saada itse päättää kaiken informaation saatuaan, mikä hänelle on parasta.
Minä tein kerran näin ja olen tyytyväinen. Kirurgi ehdotti minulle kauan sitten rannekanavaoireyhtymäni hoidoksi leikkausta. En suostunut. Etsin itse toisen vaihtoehdon. Fysioterapeuttini on pitänyt ranteeni kunnossa. Kuten näette. niillä ranteilla kirjoitan edelleenkin.