Nainen vedenjakajalla

Liikemiesmäisen harkitsevan ja naiseudestaan nauttivan naisen ajatuksia.

Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2013.

Paineita  1

tunisialaista ruokaa, lounas ystävän luona
tunisialaista ruokaa, lounas ystävän luona

Joidenkin ammattien edustajille juhlapyhät voivat olla paljon stressaavampia kuin muille. Yksi tällaisen ammatin edustaja on tuttavapiirissäni. Ei, ei hän ole myyjä eikä taxikuski eikä poliisi, jotka kaikki saavat varmasti osansa hermostuneista juhliin valmistautuvista ja juhlivista kansalaisista.
Tuttavani on kotitalousopettaja. Eli hänen kuuluu virkansa puolesta tietää kaikki mahdolliset kokkaamisen, paistamisen ja leipomisen niksit ja osata ja haluta loihtia juhlapöytiin paremmat herkut kuin muut.
Hänen sukulaisensa, ystävänsä ja työtoverinsa, ketkä nyt heille pistäytyvätkään, olettavat ilman muuta että heillä pöytä on koreana aivan erityiseen malliin. Ja kokoontumisetkin järjestetään mieluusti tämän henkilön kodissa, koska hänen nyt kerran on niin helppo valmistaa pyöräyttää milloin mitäkin tarjottavaa.
Tuttavani on tästä muiden ihmisten itsestään selvästä ” kohteliaisuudesta” joskus aivan voipunut ja tympääntynyt mutta ei saa ihmisille sanotuksi, että hän ihan mieluusti istuisi itsekin joskus valmiiseen pöytään ja söisi muiden valmistamia herkkuja.
Olen ymmärtänyt, että tämä muiden ihmisten nihkeys valmistaa hänelle herkkuja on osin arkuutta. He pelkäävät etteivät osaa saada aikaiseksi tarpeeksi hyvää tarjottavaa. Olen itsestänikin huomannut, kuinka mietin tarjottavaa tälle henkilölle ihan eri lailla kuin muille tutuille. Ostan hänelle tarjoamista mielellään valmiina, en esimerkiksi leivo itse.
No mitä tästä opin? Olen oppinut sen, että en pyydä lähisukulaistani, joka on toiminut ravintolapäällikkönä, miettimään minun juhliini tarjottavaa. En halua käyttää häntä hyväksi, en saada kiristelemään hampaita minun vuokseni kuten tuttavani tekee omien sukulaistensa vuoksi.


Mainio joululahja  1

Kakkukuvan puutteessa laitan näytille lahjaksi saamiani tunisialaisia leivoksia, nam :)
Kakkukuvan puutteessa laitan näytille lahjaksi saamiani tunisialaisia leivoksia, nam :)

Parilla naistuttavallani on joululahjan antamisessa homma hanskassa mitä suurimmassa määrin. Joulu joululta he ovat ilahduttaneet minua yhä uudestaan.
Lahja on ihan säällisen hintainen, sitä uskaltaa niin muodoin toivoakin tietäen ettei se antajaa perikatoon vie.
Lahja on myös vain hitusen työläs mutta antajan kannalta ihan käypänen.
Lahja myös pitää pintansa ja nautittavuutensa vuodesta toiseen. Ei siihen kyllästy.
Lahjaa odotan ihan yhtä innokkaasti kuin muinoin Liisa-nukelleni uusia vaatteita, joita äiti sille ompeli aina jouluksi.
Lahja on englantilainen joulukakku.
Kälyni, hyvä leipoja, alkoi leipoa sellaista minulle aina jouluksi samalla kun leipoi englantilaisen kakun perheelleenkin. Helposti siinä valmistui kaksi samalla.
Minä säästyin, kiireinen kun tuolloin olin, itse turhalta leipomiselta.
Kun käly sitten muutti toiselle paikkakunnalle minulta meinasi joulun alla mennä sormi suuhun. Pitääkö ruveta opettelemaan englantilaisen kakun leipomista vai kuinka, pähkäilin.
No ei, keksin, että myyjäisistä sellaisen voisin löytää. Samalla saisin hankittua ehkä muitakin lahjoja.
Niinpä parina vuonna hankin pakastimeen hyvissä ajoin ennen pyhiä myyjäisistä kakun.
Vaan kun olin surkutellut tätä kälyn pois muuttoa eräälle ystävättärelleni niin hänpä keksi ruveta leipomaan näitä kakkuja itselleen ja minulle joululahjaksi. Ja niin on kakkuasia taas reilassa. Aattona viimeksi popsin lahjakakkua ja osa on pakkasessa odottamassa uutta nautiskelua.


Joulun lumo  3

portti menneeseen
portti menneeseen

Tuskin on sattuma, että tänä aikana meitä koukuttavat sellaiset tv-sarjat, joissa tapahtumat sijoittuvat menneeseen aikaan ja miljööseen. Näinhän on asian laita esimerkiksi Downton Abbeyssa, Sydämen asialla-sarjassa ja Naisten paratiisissa.
Tällaiset sarjat, jotka ovat ihan hyvin tehtyjäkin, sallivat meille hetken hengähdyksen aika kovasta maailmanmenosta. Mehän valitsemme tv-ohjelmat tietoisesti, joten ne tulevat johonkin tarpeeseen.
Näissä sarjoissa ja niitä katsellessa hektinen kiire väistyy, ihmissuhteissa viipyillään, miljöö on vähemmän tekninen ja mutkattomampi kuin omamme. Näitä sarjoja katsellessa lepäämme hetken. Luvallisesti.
Joulun yksi viehätys piilee samanlaisessa tunnelmassa ja joskus miljöössäkin kuin näissä menneen ajan tv-sarjoissa. Jouluna kiire väistyy, ihmiset istuvat päivällispöydissä pitkään ja keskustelevat kauan ja hartaasti edes kerran vuodessa. Ja laiskakin saa olla. Menneen maailman lumo laskeutuu maan päälle hetkeksi.
Kävin hiljan Helsingin ortodoksisella hautausmaalla ja aistin siellä samantapaista, sanoisinko, tsehovilaista atmosfääriä. Se juontui jo kauniista kappelista ja muistomerkeistäkin. Mennyt maailma pois nukkuneine ihmisineen oli kaunis. Kuvani pienestä kappelista on ihastuttanut monia enkä ihmettele. Siitä huokuu tietty levollisuus ja iäisyys.
Joulun rauhaa!


Värillä on väliä.  1

Minkä värisessä haluaisit asua?
Minkä värisessä haluaisit asua?

Ajoin eilen Mechelininkadun uusien pastellien kerrostalojen ohi. Niiden väri kiinnitti huomioni. Ja nimenomaan vierekkäin nämä vaniljan, lilan, lehmuksenvihreän, vaaleanpunaisen ja kellertävän väriset talot olivat hauskan värisiä.
Joskin valkoinen on lempivärini ja tykkään asua valkoisessa talossa, niin kieltämättä tällaiset katukuvaan ilmestyvät uudenväriset talot viehättävät silmää.
Samoin oli laita uusien Eiran talojen. Niiden voimakkaan väriset seinien osat piristävät.
Mechelininkadun uudet talot muistuttavat väritykseltään muuten Eiran vanhoja pastelleja villoja. Huvilakadun varrella esimerkiksi olen ihastellut näitä sävyjä talojen koristeellisuuden lisäksi.
Ymmärtääkseni tällaiset talojen värit toimivat myös ihan käytännöllisellä tasolla. Ne ovat kunkin talon tunnusmerkkejä.
Voisin hyvin kuvitella opastavani vierasta, että hän tunnistaa talon sitten vaikka lilasta väristä tai Eirassa talon seinän voimakkaasta sinisestä osasta.
Kun pääosin kustannussyistä kaikenlainen vanhanaikainen kaunis turha koristelu taloistamme nykyisin uupuu, värit sitten pelastavat osin rakennusten ulkonäköä.


Faktat kiinnostavat, eritoten nuoria aikuisia  1

Täälläkin tehdään tiedettä
Täälläkin tehdään tiedettä

Seitsemän kymmenestä suomalaisesta on kiinnostunut tieteen kehityksestä ja saavutuksista. Olemme siis kiinnostuneita faktoista. Niitähän tiede tuottaa.
Tämän mukavan tiedon paljastaa Tiedebarometri 2013.
Se myös kertoo, että tämä kiinnnostuneiden joukko on kasvanut kahdeksan prosenttia sitten vuoden 2010. Tämäkin on hyvä. ”Sinisilmäisten” määrä siis vähenee.
Kaikkein kiinnostuneimpia tieteen saavutuksista ovat 26-35-vuotiaat suomalaiset
Niin kauan kuin minä muistan kiinnostuksen kohteista ykkösen paikalla on ollut lääketiede. Ja niin on nytkin.
Meitä kiinnostavat ihan ymmärrettävästi lääketieteen saavutukset, kuten uudet hoitomuodot ja lääkkeet. Ja oma näppituntumani on myös se, että uutuudet otetaan meillä käyttöön järkevästi, ei heti suin päin, kun jossain maailmalla hyvä tulos hoidosta on saatu. Ei, meillä seurataan asiaa jonkin aikaa ennen käytäntöön soveltamista.
Oma käsitykseni on myös, että tieteen tuloksista kertovista tietolähteistä internetiä me suomalaiset osaamme käyttää järkevästi. Huuhaa-tulokset tai esimerkiksi lääkeyritysten ylioptimistiset ja mainostavat sivustot esimerkiksi lääkkeiden kehityksen saralta eivät ihan helposti ota tuulta täällä vaan asialliset, lääkärien lanseeraamat sivustot ovat suosituimpia.
Kakkosena kiinnostuksen kohteista ovat ympäristöalan tieteiden tulokset. Niitä seurataan tiiviisti.
Ja tietty entisen Nokialandian kansalaiset ovat kiinnostuneita tietotekniikan saavutuksista.


Luksusleffateattereita?  1

Taideteos portugalilaisessa kauppakeskuksessa
Taideteos portugalilaisessa kauppakeskuksessa

Palvelut korostuvat kauppakeskuksissa. Jo vain: tulevaisuuden kauppakeskukset panostavat entistä enemmän palveluihin. Näin luin tänään ennusteista.
Tietty tavaroita myydään ja ostetaan kuten ennenkin mutta palvelujen tuottajat valtaavat alaa yhä enemmän. Voipa käydä niinkin, että kauppias ei enää hanki kaikkia myymiään tavaroita ja tuotteita vaan alkaa valmistaa niitä itse.
Tästä tulee ensimmäisenä mieleen paistopiste, joka jo monessa kaupassa on. Ja oma kauppani on alkanut perjantaisin myydä ulko-ovensa pielessä vuoroviikoin loimulohta ja grillimakkaraa.
Mutta siis, kauppakeskuksiin, joista ihmiset hakevat enenevästi elämyksiä, tulee myös ihan uudenlaisia palveluita. Joissakin on jo ollut kylpylä ja kuntosali ja kolikoilla toimivia hierontatuoleja sekä ostoksissa uupuneille hiljaisuuden tiloja, joista tietty tunnetuin on Kampin kappeli.
Mutta kulttuuriväkikin haluaa osingoille. Suunnitelmissa on teatteritilojen rakentaminen kauppakeskukseen.
Portugalissa viime talvena kuvasin taidenäyttelyn töitä, jotka oli ripustettu erään kauppakeskuksen seinille. Idea oli mielestäni oikein kiva. Tällaisena taloudellisesti niukkana aikana varmasti moni taiteilija tuumaisi samoin: olisi kiva saada töitään näytille sinne missä kansaa kulkee. Eihän tiedä, vaikka joku innostuisi ostamaan.
Luulenpa, että menisin myös luksusleffateatteriin, jos sellainen johonkin kauppakeskukseemme rakennettaisiin. Uteliaana katselin youtubesta muutamaa sellaista huomattuani että Pariisiin sellaisia on perustettu.
Niissä tuolit jo ovat elämys sinänsä: ne saa haluamaansa asentoon ja ne ovat ystävälliset selälle. Kuhunkin tuoliin kuuluu pieni sivupöytä, jolle voi kerätä herkkuja ennen näytöksen alkua tai sitten pyytää tarjoilijaa tuomaan. Herkut olivat gourmettasoisia, eivät siis vain popcornia tai hampurilaista.
Laajakangas oli tietty viimeisen päälle.


Arkkitehtuurimme markkinointi ei toimi  1

oopperatalon sisäänkäynti
oopperatalon sisäänkäynti

Etsin Suomen kansallisoopperan taloa esittelevää videota youtubesta viikonvaihteessa, kun oopperatalo täytti 20 vuotta. Hain videota oopperataloa kuvaavilla hakusanoilla. Turhaan. Sellaista videota ei tullut myöskään esille arkkitehti Eero Hyvämäen nimen perusteella. Kuitenkin oopperatalo on yksi Suomen kauneimpia rakennuksia.
Meillä olisi hyvinkin esittely- ja markkinointikelpoista nykyarkkitehtuuria paljon mutta siitä ei kovin paljoa maailmalla tiedetä. Arkkitehtuuri kuitenkin voisi olla yksi oiva vientituote.
Vain Alvar Aallon arkkitehtuuria esitteleviä videoita youtubesta löytyy kiitettävästi. Mutta poissaolollaan loistavat sitten monet hyvää työtä tehneet nykyarkkitehdit rakennuksineen.. Esimerkiksi Ilmari Lahdelman Kotkan merimuseo , Helin % co :n eduskuntatalon uusin rakennus, Musiikkitalo, Dipoli, Espoon Tapiolan kulttuuritalo, Kampin kauppakeskus asuintaloineen, Merikannonranta koko kortteleineen, Forecan sininen toimistotalo jne,jne. tarvitsisivat kunnollisia arkkitehtuurivideoita.
Tarkoitan siis videoita, jotka olisi kuvannut arkkitehtuuria ymmärtävä henkilö, ei kuvaaja, joka taltioi esimerkiksi kuoroja tai bändejä ja vilauttaa siinä ohessa jotain kulmaa tai yksityiskohtaa talosta.
Minä olisin monesti tarvinnut näitä videoita, koska olisin halunnut esitellä arkkitehtuuriamme ympäri maailmaa oleville facebookystävilleni, jotka ovat pääosin arkkitehteja, designareita ja taiteilijoita sekä valokuvaajia.
Esimerkiksi tanskalaisesta nykyarkkitehtuurista löytyy paljon ja hyviä videoita. Niitä ovat teettäneet niin rakennusten tilaajat kuten kulttuurikeskukset että arkkitehtitoimistot itse.
Ja videot ovat myös englanninkielisiä kuten kuuluukin.
Jos nyt joku lukija tietää meikäläisiä hyviä arkkitehtuurivideoita, pyydän vinkkaamaan minulle. Ja tarkoitan siis ARKKITEHTUURIvideoita. joissa arkkitehtuuri on pääosassa.