Blogi

Sanotaan ettei elämää pitäisi elää niin, että katuu tehtyjä asioita. Minä olen eturivissä valmis tunnustamaan, että kadun montaakin tekoani ja päätöstäni. Eikä sellaisia asioita tarvitse etsiä edes kovinkaan kaukaa. Joskus niihin saattaa hukata jopa aika isonkin palan elämäänsä.

Sanotaanhan sitä myös, että virheistä oppii, eli tässä tapauksessa niistä asioista mitä katuu. Katumisessa itsessään ei ole mielestäni mitään väärää, eikä siinä että toivoo tehneensä asioita toisin.

Sen muuttuminen katkeruudeksi on se asia mitä pitää pyrkiä välttämään.

Minäpä tässä totesin hiljaa itsekseni, että parempi kun lakkaa suunnittelemasta elämäänsä. Sillä on niin kerpeleen mielenkiintoinen tapa tehdä sitten kuitenkin loppujen lopuksi just niin kuin haluaa, eikä kuunnella mun suunnitelmiani ollenkaan.

Sitäpaitsi tulin myös siihen lopputulokseen, että onnen tässä elämässä saavuttaa ainoastaan itsekkyydellä, omaan napaan tuijottamalla ja tekemällä asioita vain niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Onni ei ole myöskään kompromisseja ja vähempään tyytymistä. Onni on ehdottomasti itserakkautta ennen kaikkea muuta :)

Ja onni ystävät rakkaat on sitä ettei yksin ollessaan kaipaa mitään eikä ketään muuta!!!

Tosin sen olen huomannut ennenkin, että minä ihmisenä joka pyrin kyynisyyttä välttämään kuin ruttoa, en varmaan ikinä pääse eroon sinisilmäisyydestä ja lapsellisuudesta täysin. Mutta entäs sitten?

Tommy Tabermann on kirjoittanut taas varsin osuvan runon aiheesta:

"
Joilla on sydäntä
vähänkin
särkyvät juuri siitä
ja pelastuvat
Joilta sydän puuttuu
niistä ei jää
jälkeäkään
miten paljon tahansa
tuhoavatkaan
"

Tänään on leffaistuntoilta ja sen jälkeen vaahtokylpy ja kirjan kanssa peiton alle.

Ja taas tehdään lupauksia: Minun ehdoillani ja vain ja ainoastaan minun ehdoillani tästä eteenpäin!