Ei vieläkään unta...

Enpä tosiaan nukkunut sitten viime yönäkään. Mutta tässä ei toisaalta ole yhtään mitään ihmeellistä. Nämä unettomat kaudet ovat jo vuositolkulla olleet osa elämääni. Pahin tapaus oli yksi kolmen viikon jakso kun nukuin/vaivuin horrokseen korkeintaan tunniksi aina silloin tällöin.

Nyt on menossa tällainen duracellpupu vaihe väsymyksestä. Tuntuu, että jaksan mitä vaan. Olen yli-iloinen, ylipirteä ja olen tämänkin päivän touhunnut kaikenlaista. Mutta tiedän, että jos tätä jatkuu vielä pidempään, alan elämään säästöliekillä. Silloin nukahtaa muutamaksi minuutiksi seisaaltaan silmät aukikin melkein mihin vaan päivällä.

Se on fyysisesti pelottava olotila. Olla helvetin väsynyt, eikä silti saa unta illalla. Saa nähdä kauan tämä tällä kertaa kestää. Tähän asti on luonto itse korjannut tilanteen aina jossain vaiheessa yksikertaisesti siten, että kun olen tarpeeksi uupunut, nukun viisitoista tuntia putkeen.

Olen vuosien varrella monta kertaa miettinyt mistä tällainen voi johtua? Mutta en osaa yhdistää sitä mihinkään yhteen asiaan. En ole stressaaja luonteeltani ja vaikka nyt paljon onkin mielessä, en usko tämän siitäkään johtuvan.

Joku minua viisaampi olkoon hyvä ja selittäköön :)