Voi huokaus...

Niin sitä voi taas yhden sivun elämästään kääntää ja siirtyä seuraavalle.

Eniten tässä vaivaa tunne siitä, etten tainnut ihan jokaista riviä päästä lukemaan... En lähellekään. Jotain jäi kuitenkin sanomatta ja aivan liikaa asioita kokematta ja tekemättä.

Lohdutuksena sentään se, etten siihen itse edes pystynyt vaikuttamaan. Paljon minua suuremmat voimat tekivät työtään.

Kiitän kuitenkin rakkaani. Sattui ja sattuu varmaan vielä pitkään, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.

En sekuntiakaan...