Blogi

Eluko päätti syvällisen pohdinnan ja laajan riskikartoituksen tuloksena jättäytyä varhaiseläkkeelle jo tässä vaiheessa työuraa, jottei sitten ikivanhana ja raihnaisena tarvitsisi miettiä mihinkä sitä kaiken sen vapaa-ajan kuluttaisi, kun ei oikein mihinkään jaksaisi. Siinä vaiheessa olisi luonnollisinta palata elämäntyönsä pariin, josta saisi kummasti lisäenergonia jokapäiväiseen elämään.

Kukkein mielessä häivähti ajatus, kuinka toimiva ratkaisu olisikaan, jos hän yksinään pitäisi vähintään pääkaupunkiseudun ruodussa, ja kun Eluko sitten ajallaan, Kukkein räjäytettyä kotitekoisen eläkepomminsa, jatkaisi partiointia vanhuuden voimissaan. Samantien, tai käytännössä ennen ajatuksenviuhahduksen jäsentymissä kaksosten jakomielisyydessä, molemmat tajusivat, ettei partioinnista tulisi paritta mitään. Jos toinen on aivot ja toinen fysiikka, eli tässä tapauksessa lähinnä matkanjärjestäjä ja opas, niin yksin toimimisesta ei voida puhua, jos kuitenkin seisoisi tolpillaan tyhjä katse silmissä ja kuola suusta valuen miettimässä mitä puuttuu. Sitä paitsi edellä mainitun järjestelyn tuloksena vainupoliisit olisivat päätyneet pysyvästi niin eri leveleille, että olisivat enää tuskin koskaan onnistuneet saavuttamaan sitä samaa sekasortoista yhteisymmärrystä, joka heillä nyt oli.

Näin ollen Etelä-Suomen vainupoliisipiirin sääntömäärättömässä kevätkokouksessa päätettiin äänin 6-0, että koko yksikkö siirtyy määräajaksi vainuvuorotteluvapaalle. Vaikkei ajanjakson pituudesta ole pienintäkään käsitystä, niin silti mitä enemmän sitä enemmän ja sehän liittyy suoraan määrään. Kokouksessa olivat omaksi yllätyksekseen kerrankin paikalla kaikki hallituksen jäsenet Eluko ja Kukkei.

Onneksi pienoiset eivät tunne käsitettä pysyvä olotila, joten partiointipiiri tuskin jäänee huolenpidotta. Sattumanvaraisten pistokastarkastusten lisäksi juoksevien asioiden hoitoon toimiston juoksumatolle olisi mahdollista palkata väkevän työhistorian omaava, savannien oma vainuilija – Anita Siviili-intiaani.

Kukkeimatic-navigaatiojärjestelmä - sinulle, joka kaipaat kiertoteitä elämääsi.

Kukkeimatic ohjaa sinut varmasti ja luotettavasti hakoteille. Navigaatiojärjestelmän antamat ohjeet jättävät selkeydessään tilaa tulkinnoille mahdollistaen vapaan ja omatoimisen liikkumisen, eikä sinulla ole koskaan olo, että olisit navigaattorisi orja. Olipa kyseessä sitten visiitti naapurikaupunginosaan tai –mantereelle, päädyt varmasti reiteille, joiden olemassaoloa et tiennyt. Luultavasti reiteistä ei tietäisi edes tielaitos.

Kukkeimaticin laajaan toimintoavaruuteen sisältyy perustoimintojen, eli elehdittyjen äännähdysohjeiden lisäksi mm. selkokieliopastus (”Tonne!”, ”EIIIII!”, ”Miksä tänne ajoit?!”, ”Oho, oikee!”) sekä erityinen jäätötoiminto, jolloin määränpää vaihtelee reitin aikana tai ohjeita ei anneta ajon aikana. Kukkeimatic pitää pyörä- tai kävelyteitä, yksityisalueita, tietöitä ja venereittejä tasa-arvoisina vaihtoehtoina yleisien reittien rinnalla.

"Miksi ajaa suoraan perille, jos on mahdollista hankkia seikkailuja elämään - Kukkeimatic"

Nyt saat mukaan myös Euroopan karttaversion Kukkeimaticiin. Voimme taata, että asennettuasi ohjelman et löydä edes lähikaupasta kotiovellesi alle 8 tunnin.

Raivostuttaa, kun raivostuu menneille tapahtumille ja ihmisille, joille ei mitään voi. Sit saa itkuraivarit ja raivaa kaikki rojut eripuolille kämppää mahdollisimman pitkälle ja nopeasti. Seuraavaksi menee hermot, kun mikään tavara ei ole paikallaan ja joutuu itse siivoamaan omat jälkensä. Viimeistään silloin ärtymys ja kiukku käsikädessä, reippain mielin astelevat yli sen rajan, jolloin silmissä pimenee, korvien juuresta lähtee kohina liikkeelle päälakea kohti ja aivot pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyvät vaivihkaa lomaparatiisiin viheltelemään, "Ei me mihinkään olla tässä menossa. Miten niin? Trallalaalalaala". Aivan sama onko kukaan vastaanottamassa kehittävää palautetta asioista, jotka eivät heitä koske tai ei, sillä ei siitä mölinästä saisi kuitenkaan mitään selvää. Tai vaikka saattaisikin sanan sieltä, toisen täältä ymmärtääkin, niin ei niistä saisi koottua järkevää kokonaisuuttaa kuitenkaan, kun huomio olisi pakotettu kiinnittymään varsin tiukasti kohti lenteleviin vaaseihin ja pyykkipoikiin.

Jälkeen päin ei kannata vaivautua utelemaan syitä yksipuoliselle riitelylle, sillä tapahtumasta ei valitettavasti jää minkäänlaisia muistijälkiä kovalevylle.

Kukkein sana-arkku huutaa tyhjyyttään. Huuto rynnii päin näköä sellaisella volyymillä, että uusia sanoja on mahdoton lappoa arkkuun silmäluomien väistellessä poskien kanssa kilpaa, piiloutuen jopa otsan taa, erimittaisia verbejä, substan..t..sseja ja advokaatteja..adjektotatiivejä..abduktioita. Hankaliointa on väistää pitkiä, sidosteisia ja lauserakenteeltaan selkeitä virkkeitä, jotka osuessaan kietoutuvat sekunnissa uhrin ympärille kuristaen sen hetkessä tajunnan rajamaille. Unhoittaman ei pidä myöskään sivulauseita, noita märkiä kehäpyyheheittiöitä, jotka paiskautuvat päin pläsiä heti kun otollinen hetki koitaa takertuakseen pienillä nipistimillään tiukasti mihin tahansa pölyhiukkasta suurempaan materiaan.

Tehkäätten hyvin ja koettakaa itse sulloa refill-sanoja arkun täytteeksi naama hillitysti peruslukemilla. Lopputuloksena on sataviissataavarmasti käsittämätön hiki, kasvojen uudelleenjärjestely ja sanasekamelska vipeltämässä lattialla sana-arkun ollessa edelleen ylpeästi tyhjä voitonmerkkejä näytellen ja omahyväisesti hekotellen.

Ammotakoon sanasiilo tyhjyttään sitten. Kun Kukkein ainoa fanikin otti ja läksi tulkitsemaan taivaanmerkkejä, niin mitäpä käyttöä kirjainjonoille enää olisikaan. Eluko ja Rattopoika tosin tekevät parhaansa parantaakseen tilannetta fanituskentällä, vaikkei Rattopoika osaa lukea ja Eluko on sekoittanut lukemisen ja paistinpannun merkitykset. Kivoihin ja monitahoisiin ihmispyramideihin he kuitenkin kykenevät.

Aivotoiminta on sähköä. Intterin webbi on sähköä. Sähkö on energiaa. Energia ei katoa. Eli ilman fyysistä olentoakin on mahdollista faneilla.

Ainua pinkki, mistä Kukkei tykkää on Mr.Pink.

Kukkei on jo hyvin pitkään, ehkä jopa puoli tuntia, miettinyt nostoväen merkitystä. Armeijathan ovat edelläkävijöitä monessa asiassa ja kehittävät tarpeisiinsa kaikenlaisia vempaimia, jotka sitten vähitellen valuvat tavan- tai vähemmän tavankansalaisten tietoisuuteen ja käytettäväksi. Toisaalta armeija osaa olla vanhakantainenkin ja uriinsa syvälle puolentoista metrin syvyyteen kaivautunut organisaatio, joka varmistaa vaostanousemattomuutensa lastaamalla päälle viisi tonnia rautaa, kahdeksan sillan betonijalkaa, lyijypunnuksia sataviisisataa ja kaninkorvat.

Eniveis, viimein Kukkei tajusi nostoväen peräkammarin perimmäisen nurkan alle sijoitetun ja Adriaanien haudan syvyyksissä lymyävän idean. Nostoväki on siis sitä porukkaa, joka vahtii muiden juhliessa ja on viivana paikalla, kun joku putoaa. Loogista, että armeijalla on oma nostoväkensä. Varmaankin juuri heidän ansiostaan Suomen vähälukuinen sotanorsu onnistui kukistamaan ison ja mahtavan naapurivallan yrityksen iskeä Suomi-neito osaksi haaremiaan. Miten muuten sotilaat olisivat jaksaneet jatkaa, ellei nostoväki olisi ollut palauttamassa pudonneet sotapojat takaisin linjaan?

Onko täyskaato se, kun onnistuu kumoamaan koko pöydällisen tuoppeja kerralla? Ja onko se osakaato, kun vain yksi tuoppi muljahtaa reunan yli pirstaleiksi pihakiveykseen? Rattopoika osaisi ehkä vastata..

Elukoooooo! Apuuuu! Pelottava hirviötappaja vaanii Kukkeita! Iiiks!

Kysymyspatteristo, patteri-sto, patter-isto, Pater Isto.

1. Miksi ___?
2. Ettäkömihinä ___?
3. Minkä takia ___?
4. Öh___?
5. Niinkö ___?
? 6. ___
&. Toistaisitko ___?
8. Aijaa ___?

Jokainen voi sitten tarpeen mukaan täyttää viivakohdat itse valitsemillaan sanoilla. Alkulämmöksi voi kokeilla esimerkiksi sanoja "levari", "kulmakaappi" tai "parasiitti", jonka jälkeen voi suu lämpimänä ja vaahdossa ryhtyä tositoimiin kyselytunnilla. Poskilihasten perusteellinen verruttely ja kattava venyttely edesauttavat sulavan kysymystulvan ja estävät sanoissa kangertelua tai uusien sanojen syntymisen.

Alkulämmön lisäksi on oleellista muistaa, että kysymystelyn ja ruokailun väliin on syytä jättää vähintään kolme tuntia. Tämä syystä-että väärällä hetkellä kehosta poistunut ravintoperäinen ilmakuplahdus saattaa viedä pohjan hyvin valmistellulta utelulta asettaen henkilön naurunalaiseksi.

"Harnge" on loistava esimerkki uudistetusta nykysuomesta, joka on kehittynyt vähitellen sadasosasekunnissa tilanteessa, jossa kysymykseen tuottamiseen ei oltu panostettu. Alkuperäisessä, vanhahtavassa kirjoitus- ja lausumisasussaan kysymys kuuluu "Haluaisitko kenties siirtyä harjoitusalueelle vai rangelle?"

Käsi ylös se, joka on joskus kokenut tupenrapinat tai ollut sillä uhkaamisen kohteena. Sitten, kun on se käpälä ylhäällä, niin voisi samalla, nakkisormiaan tuulessa leyhytellessä, ystävällisesti kertoa minkä tuppi on kyseessä, miksi se rapisee tai sitä rapisutellaan ja minkä takia se on niin vakava paikka? Kyseessä voi tosin olla myös tupee ja sen rapinat, mutta aikojen saatossa ja kielen kehittyessä ”tupeenrapinat” on lyhentynyt helpommin lausuttavaan muotoon ”tupenrapinat”. Koska ilmauksen etymologiasta ei ole varmuutta, jääköön se olettamuksen varaan.

Joka tapauksessa kiinnostaisi tietää miksi tupee rapisee. Mahdollisesti se on täynnä täitä, jotka rakentavat pesää tupeeseen. Rapina voisi syntyä kattavan infrastruktuurin rakennustöistä, aamuruuhkassa töihin rientävien täiden motorisoiduista kulkuvälineistä tahi kiipeilytelineissä telmivistä täipoikasista. Tai näistä kaikista yhtäaikaa. Toisaalta rapina voi johtua myös liiallisesta hiusmuotoilutuotteiden käytöstä, minkä takia tupeeta raivostuksen vallassa puristellessa toisiinsa kiinnittyneiden keinokuituhiuksien rakenteet murenevat ja päästävät hiuksenhienoja sortumisääniä.

Ja miksi tämä kaikki on niin kamalaa, että sitä kannattaisi välttää?

”Hei, mennään tupakalle!” vai ”Hei, mennään, tupakalle!”. Kuka pentele on Tupa-Kalle?

Elukoooo!!!! Apuuu!

Kukkei on tunteilija. Järki meni jaossa Elukolle, ja molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuun. Kukkei on järjetön ja Eluko tuntematon. Pikkulinnut ovat laulaneet, että ihmiset jakautuisivat pääsääntöisesti niihin, jotka toimivat järjen perusteella ja niihin, jotka antavat tunteiden ratkaista. Entäs sitten jakaantuminen napasääntöisesti tai kantapääpääsääntöisesti? Pääolkapääpolvetvarpaatsääntöisesti..? Onko kyseessä henkilö, joka on tunteidensa valtaama, mutta koittaa järjellä osoittaa itselleen asian oikean tolan? Vai oliko tämä skitsofrenian taudinkuva?

Tunteiden hallitsema yksilö elää jatkuvassa affektien kakofoniassa (voidaan ajatella myös väsriskaalana, mikäli asia on tuolloin selkeämmin hahmotettavissa), joka saattaa ilmentyä ulospäin ailahtelevaksi tulkittavana käytöksenä, tilanteen luonteesta riippumattomana itkemisenä tai suhteettomina tunnetilojen osoituksina. Etenkin, jos järki ei millään tavoin ota vastuuta asiasta ja antaa tunteiden lillua kontrolloimattomina. Onhan se tietenkin huomattavasti helpompaa nostaa selkeästi jäsennetyt raajat ilmaan ja pudistaa päätään, kuin koittaa rajoittaa hyppivien, kaivautuvien, lentoon pyrkivien ja sukeltavien tunnetilojen liikkumatilaa.

Sydämen äänet voisi mahdollisesti houkutella ydinjätteen hautauspaikaksi tarkoitettuun kotoisaan koloseen ja haudata säteilyä läpäisemättömän materiaalin alle. Helpottuisiko oleminen silloin? Kuin olisi ryhtynyt itsemurhaan, mutta unohtanut, että ranteiden avaamisen jälkeen olisi tarkoitus kuolla. Jatkaisi eloaan kyvyttömänä tarttumaan mihinkään, koska teräasetta käytellessään olisi kuitenkin katkaissut jänteet käsistään. Siinä sitä sitten läpsyttelisi menemään kärpäslätkäkäsineen. Työpaikan saisi varmasti jostain pohjoisesta henkilökohtaisena paarmantappajana. Miksei, jos palkka olisi hyvä ja edut sen mukaiset. Kylmäksi haukuttaessa voisi korjata harhaluulon mittauttamalla ruumiinlämpönsä.

Entäs ne tunteet sitten siellä pimeässä tilassa, syvällä maan uumenissa? Luultavasti saisivat lisäpontta kolme metriä alempana kuumottavasta sulasta ytimestä ja raaputtelisivat kaikessa rauhassa sikaria poltellen kahvikupposen ja sanomalehden kanssa reitin takaisin pinnalle. Paluu olisi eittämättä räjähtävä. Raketit sinkoilisivat, karnevaalimusiikki soisi ja taivaalta sataisi kimaltelevia paperinpalasia.

Ei taitaisi olla vaivan väärti haudata tunteitaan.

Mielenkiintoista huomata olevansa jonkin asian tekemisessä niin kiinni, ettei yksinkertaisesti kykene lopettamaan, vaikka talot sortuisivat ympärillä ja kuusitoista merirapua tanssisi polkkaa käpyjen kanssa. Ja vaikka havaitsee oman tilansa, ei kykene pystymään mihinkään muuhun.

Tai pystyy. Pystyy keskustelemaan ja kuuntelemaan, kunhan tekemistä ei lopeta. Se ei ole edes pienin mahdollisuuksien meren hippunen. Lopettaminen-sanaa ei yksinkertaisesti siinä tilassa ole.

Vaikka olisi varsin tietoinen pakollisista muista teoista hyvinkin lyhyen matkan päässä lähitulevaisuuden nurkan takana, ja vaikka kuinka rempoisi ja riuhtoisi itseään hartioista ja käsistä, sitoisi hinausliinan keskivartalon ympärille ja toisen pään kiinni panssarisisuun ja samanaikaisesti kampeaisi jalkapohjiaan sorkkaraudalla irti maasta, niin käynnissä olevaa tointa, kuten esimerkiksi helmien siirtelyä ja tutkiskelua, ei yksinkertaisesti voi jättää kesken.

Lopulta huomaa päivän menneen ja mahdollisesti yöperhostenkin menneen nukkumaan.

Jos helmet eivät ole silloin järjestyksessä tai jokaista sivua tarkasteltu halutulla pieteetillä, voi ehkä havahtua ja herätä transsista. Tässä vaiheessa on ehdottoman tärkeää poistua hitaasti ja panikoimatta takavasemmalle katsomatta olkansa yli. Sillä jos helmimerestä pöydällä joku peijakas juuri onnistuu kurottamaan jäsenensä ilmaan ja liike rekisteröityy selkänsä etupuolelle tuijottajan verkkokalvolle, on uusi kierre valmis.

Kukkei vihaa tällä hetkellä lähes kaikkea. Ja kaikkia. Erityisen voimakkaan vihan kohteeksi joutuvat kevään tulo ja töissä olo. Varsinkin, kun molemmat oleentuvat samaan aikaan.

Kolmantena ärsykynnyksen reippaasti ylittävänä asiana on puhelimet, jotka eivät vastaa itsekseen.

Kevät pitäisi kieltää lailla ja rangaistukseksi ruoskia. Ihan ei ole suunnitteluvaiheessa mietitty loppuun asti, mitä saadaan aikaiseksi kevään sijoittamisella kalenteriin. Vaikka kyseinen vuodenaika selkeästi kuuluu riskikartan kärkisijoille, niin "Eikun tottakai me otetaan se mukaan tähän juttuun, ni on sitten vaihtelua vuodessa. Äläkä sä Jaatilainen mäkätä - ei se nyt oikeesti oo niin paha juttu." Niii, et silleen. Jos Jaatilainen kerran tiesi, mitä on odotettavissa, ni miksi he*******ä (hepeneissä?) anto periksi? Mitä väliä sillä on, jos toinen on kovaäänisempi? Ei se nyt ihan joka kerta oo oikeessa. MOT. Tässä vaiheessa ei auta mutista partaansa, et mitä mä sanoin, tää oli nähtävissä tai ottaisitko rusinoita, jos ei kerpele ole mitään sanonu, saanu ketään näkemään tai vaikka oliskin ollut niitä rusinoita.

Mulla on Elukolle pieni lahja perjantai-illaksi, ellei joku ole sitä tuhonnut, kun viimeksi näin ylläripyllärin se jonkun käsissä.

Jutun jekkuna on se, että Kukkeita riepoo ihan v****** (veneitä?).