Tiettyyn rajaan asti on helpompaa olla kiltti ja koittaa ottaa muut ihmiset huomioon. Kun kiltteys menee tämän rajan yli, ylläri ylläri, kiltteys sattuu omaan nilkkaan.
Jos vain tietäisi etukäteen, milloin ollaan kulkemassa kiltteyden äärirajoilla. Osaisi kääntyä takaisin jo ennen raja-alueen siintämistä horisontissa. Kykenisi valitsemaan joka kerta oikein, kun kyseessä olisi joko muiden puolesta uhrautuminen oman halunsa kustannuksella tai pyhä hyvän tarkoittaminen. Entäs, jos aina tarkoittaakin vain hyvää? Tahtomatta itse siitä sen enempää ja menettämättä mitään.
Kiltti ja hyvä ihminen mieltyy helposti yksinkertaiseksi ja vietävissä olevaksi. Hänelle pääasia on onnellinen olotila ympärillään. En sanoisi hyvän mielen levittämistä hölmöydeksi. Jos elämässä tyydytystä tuova toiminta perustuu kiltteydelle, tälläinen ihminen on rikas. Senttiäkään rahaa ei tarvitse kulua tarpeensa tyydyttämiseen. En ymmärrä trendiä olla itsekäs ja tarvetta esiintyä koviksena, jotta olisi viisaampi ja parempi muita. Uskon ihmisten hyvyyteen ja ystävällisyyteen. Haluan uskoa siihen.
Siksi petyn usein. Petyn lähimpieni kanssa, petyn lehdessä kerroittuihin ihmisiin. Petyn ympäröivään yhteiskuntaan, joka tahtoo leimata jokaisen ja asetella ihmiset tiettyihin asentoihin juurikin siiheen yhteen koloon, johon yksilö näyttää istuvan. Näyttää.
Niin juuri, menkää ja antakaa jokaiselle rooli suoritettavaksi maailmassanne ja sulkekaa silmänne todelliselta ihmiseltä. Älkää huomatko persoonan muutosta, älkää kuunnelko, kun hän kertoo totuutta itsestään. Pitäytykää tasan omassa harhaluulossanne. Elämä on silloin niin helppoa. Maailma on mustavalkoinen ja asiat on helppo käsitellä, kun ei tarvitse käyttää päätään muodostaakseen oikeaa, monitahoista mielipidettä mistään.
Tai avatkaa mielenne ja antakaa ihmisten tulla luoksenne juuri sellaisina, kuin he ovat. Jakakaa hyvää ympärillenne. Uskaltakaa olla kilttejä.