Blogi

Käsi ylös se, joka on joskus kokenut tupenrapinat tai ollut sillä uhkaamisen kohteena. Sitten, kun on se käpälä ylhäällä, niin voisi samalla, nakkisormiaan tuulessa leyhytellessä, ystävällisesti kertoa minkä tuppi on kyseessä, miksi se rapisee tai sitä rapisutellaan ja minkä takia se on niin vakava paikka? Kyseessä voi tosin olla myös tupee ja sen rapinat, mutta aikojen saatossa ja kielen kehittyessä ”tupeenrapinat” on lyhentynyt helpommin lausuttavaan muotoon ”tupenrapinat”. Koska ilmauksen etymologiasta ei ole varmuutta, jääköön se olettamuksen varaan.

Joka tapauksessa kiinnostaisi tietää miksi tupee rapisee. Mahdollisesti se on täynnä täitä, jotka rakentavat pesää tupeeseen. Rapina voisi syntyä kattavan infrastruktuurin rakennustöistä, aamuruuhkassa töihin rientävien täiden motorisoiduista kulkuvälineistä tahi kiipeilytelineissä telmivistä täipoikasista. Tai näistä kaikista yhtäaikaa. Toisaalta rapina voi johtua myös liiallisesta hiusmuotoilutuotteiden käytöstä, minkä takia tupeeta raivostuksen vallassa puristellessa toisiinsa kiinnittyneiden keinokuituhiuksien rakenteet murenevat ja päästävät hiuksenhienoja sortumisääniä.

Ja miksi tämä kaikki on niin kamalaa, että sitä kannattaisi välttää?

”Hei, mennään tupakalle!” vai ”Hei, mennään, tupakalle!”. Kuka pentele on Tupa-Kalle?

Elukoooo!!!! Apuuu!

Kukkei on tunteilija. Järki meni jaossa Elukolle, ja molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuun. Kukkei on järjetön ja Eluko tuntematon. Pikkulinnut ovat laulaneet, että ihmiset jakautuisivat pääsääntöisesti niihin, jotka toimivat järjen perusteella ja niihin, jotka antavat tunteiden ratkaista. Entäs sitten jakaantuminen napasääntöisesti tai kantapääpääsääntöisesti? Pääolkapääpolvetvarpaatsääntöisesti..? Onko kyseessä henkilö, joka on tunteidensa valtaama, mutta koittaa järjellä osoittaa itselleen asian oikean tolan? Vai oliko tämä skitsofrenian taudinkuva?

Tunteiden hallitsema yksilö elää jatkuvassa affektien kakofoniassa (voidaan ajatella myös väsriskaalana, mikäli asia on tuolloin selkeämmin hahmotettavissa), joka saattaa ilmentyä ulospäin ailahtelevaksi tulkittavana käytöksenä, tilanteen luonteesta riippumattomana itkemisenä tai suhteettomina tunnetilojen osoituksina. Etenkin, jos järki ei millään tavoin ota vastuuta asiasta ja antaa tunteiden lillua kontrolloimattomina. Onhan se tietenkin huomattavasti helpompaa nostaa selkeästi jäsennetyt raajat ilmaan ja pudistaa päätään, kuin koittaa rajoittaa hyppivien, kaivautuvien, lentoon pyrkivien ja sukeltavien tunnetilojen liikkumatilaa.

Sydämen äänet voisi mahdollisesti houkutella ydinjätteen hautauspaikaksi tarkoitettuun kotoisaan koloseen ja haudata säteilyä läpäisemättömän materiaalin alle. Helpottuisiko oleminen silloin? Kuin olisi ryhtynyt itsemurhaan, mutta unohtanut, että ranteiden avaamisen jälkeen olisi tarkoitus kuolla. Jatkaisi eloaan kyvyttömänä tarttumaan mihinkään, koska teräasetta käytellessään olisi kuitenkin katkaissut jänteet käsistään. Siinä sitä sitten läpsyttelisi menemään kärpäslätkäkäsineen. Työpaikan saisi varmasti jostain pohjoisesta henkilökohtaisena paarmantappajana. Miksei, jos palkka olisi hyvä ja edut sen mukaiset. Kylmäksi haukuttaessa voisi korjata harhaluulon mittauttamalla ruumiinlämpönsä.

Entäs ne tunteet sitten siellä pimeässä tilassa, syvällä maan uumenissa? Luultavasti saisivat lisäpontta kolme metriä alempana kuumottavasta sulasta ytimestä ja raaputtelisivat kaikessa rauhassa sikaria poltellen kahvikupposen ja sanomalehden kanssa reitin takaisin pinnalle. Paluu olisi eittämättä räjähtävä. Raketit sinkoilisivat, karnevaalimusiikki soisi ja taivaalta sataisi kimaltelevia paperinpalasia.

Ei taitaisi olla vaivan väärti haudata tunteitaan.