Ylivainukomisariot Eluko ja Kukkei ylensivät jalkapartio Kukkein ja Elukon liikkuvaan vainupoliisiin. Ensimmäinen tehtävä oli vainuta Etu-Töölön kaduilla, että ihmiset pysyisivät ruodussaan. Katutomu pöllysi, kun Kukkei opetteli ajamaan. Elukon mukaan ajolinjat ovat autoilun perusta, joten Kukkei otti neuvosta isosiskon, ja sen huomasi.
Tehtävienjako oli heti alusta asti kristallinkirkas (jotain selkeää sisarusten elämässä \o/): Eluko oli silmä ja Kukkei oli poljin. Ihan vain siksi, ettei Eluko näe mitään, eikä Kukkei keskity mihinkään.
Seuraavaan tehtävään vedettiin ylle virkapuku, joka vaihtuu mielialan mukaan, ja lähdettiin vainuamaan Tiëstoa. Oleellista keikassa oli kuunnella viidakkopupukorvat höröllä, mitä deejii soittaisi. Asiaan oli määrä puuttua kaikissa tapauksissa ja lopputuloksesta oli raportoitava taustavoimille.
Jostain kumman syystä (Miten olisi kyvyttömyys nähdä ja keskittyä? Ei käy. Miksei? Ei löydy protokollasta.) tiskijaakko pääsi pakenemaan partion käpälistä ja asia päätettiin kuitata ripittäytymällä kirkossa. Tai siis kirkolla. Vainupoliisit olivat tehokkaita ja yhdistivät laajan havainnoinnin ja syntien tunnustamisen kiipeämällä kupolikattoisen kirkon katolle makaamaan ja tuijottamaan tähtiä, joita ei tosin nähnyt pilvisen sään takia. Ei olisi pitänyt nähdä..
Kirkko oli vaikea löytää, joko siksi, että se vaihtoi paikkaa jatkuvasti tai siksi, että Kukkei nautti kaartelusta kaupungin kapeilla kaduilla. Pää ulos ikkunasta ja kieli poskelle! C'mon everybody! Clap ur hands! Kohteen paikallistuttua päästiin harjoittamaan kiipeilytaitoja, hämähäkkimiesominaisuuksia ja rapukävelykykyjä.
Kaiken kaikkiaan vainuaminen onnistui loistavasti koko illan osalta ja sisarukset palkitsivat itsensä suitsukkein ja mirhamein.
Täh?