Blogi

Cityn kolumnissa Psyko kerrottiin, että liikunta parantaa aineenvaihduntaa aivoissa ja sitä kautta lisää tehoa muistiin ja oppimiskykyyn..

Entäs jos ikiliikkumisesta huolimatta ei muista mitään ja oppiminen on vaikeaa? Onko syy silloin tutkimuksessa vai itsessä? Pakko olla tutkimuksessa.

Samoin kolumnissa sanottiin, että säännöllisellä treenaamisella voisi vaikuttaa autonomisen hermoston säätelyyn ja tasoittaa hormonitoimintaa. Eikös autonomia tarkoita juuri sitä, että tekee niin kuin tahtoo, eikä ota muilta ohjeita? Eli miksi se hermosto alkaisi sitten yhtäkkiä säännöstelemään toimintaansa kolmannen osapuolen neuvojen mukaan, ellei se vain esitä autonomista? Hermosto onkin niin hermoraunio siitä, ettei se osaa tehdä päätöksiä (mistä johtuu se, ettei aina ole tietoinen siitä, mitä esimerkiksi oikea jalka tekee pöydän alla tai ei vain osaa hallita suutaan ja puhua pälpättää muiden korvat punaisiksi), ja oikeasti vain odottaa, että joku ulkopuolinen tulisi ja ottaisi vallan ohjakset kouriinsa. Kouriinsa siksi, että ne ovat vakuuttavammat kuin kädet. Kaikkein vakuuttamattomimmat (edes Pohjola ei vakuuttaisi) ovat kätöset. Niihin ei kannata ohjasnuoria luovuttaa.

Vastuutonta on myös opettaa, että liikunta vaikuttaisi tasoittavasti hormoneihin. Eikös se ole juurikin siellä urheilukentillä, jossa näkee kiihkeimmät pelivarusteiden viskomiset, agressiivisimmat pelinvartijoille avautumiset ja vähiten lempeät vastustajan silittelyt? Vaikutus ei ole ailahtelua aiheuttava vain agressiivisuuden suhteen, vaan tuntuu ulottuvan myös seksuaalisuuden saralle. Mitä enemmän treenaa, sitä enemmän panettaa. Ja kokoajan. Välillä tekisi mieli tuottaa mielihyvää jopa valotolpalle, jos alla on erittäin hyvä harjoitussuoritus ja kotiin on vielä matkaa.

Se on kyllä totta, mitä kirjoituksen peräkkäin asetellut sanat saivat ymmärtämään, että endorfiinit ja muut liikunnassa liikkeelle lähtevät hormonit tuottavat mielihyvää. Kaikillahan on iloinen mieli, kun lähdetään hyvällä porukalla ulos, miksei hormoneillakin.

Varmasti ko. hormonikaveriposse auttaisi myös masennukseen, mutta missä he ovat juuri silloin, kun sitten oikeasti on masentunut eikä jaksa mitään? Ei edes lähteä ulos etsimään heitä. Kenelle silloin voi soittaa? Lääkärille, joka määrää sellaiset lääkkeet, ettei muuta tunne, kuin ettei tunne mitään.

Kaikki tietävät, että kyyhkyläiset ovat toisiinsa silmittömästi rakastunut pari, joka hyynistelee, katsoo toisiaan kaihoisasti ja lepertelee käsittämättömiä. No, jokainen voi itse päätellä millaisia ovat syyhkyläiset.. xD

Ja Eluko tulee takasin kotiin tämän vuoden keskiviikkona!! Haliiii! Iksu!!

Kukkei on tähän asti ajellut luu ulkona luukuttaen kesäsoundeja, mutta nyt on pakko käsittää, että talvi on tullut jo ajat sitten ja laittaa kesärengastettu menopeli talliin. Pahus. Tai siis ainakin uskotella, että saa sen pidettyä siellä koko talven.

Kun on tottunut karjumaan kaikille vatipäille liikenteessä ilman, että he kuulevat mitään, on kohtuullisen vaikeaa muistaa sitä jalkautuessaan liikenteeseen. Muutama (lähes jokainen) samaan aikaan liikehtijä koki herättävän kiro- ja haukkumasanaryöpyn osuttuaan Kukkein tielle töpeksimään työmatkalla. Väistivätpähän vikkelään alta pois ja Kukkei pääsi suu vaahdossa porskuttamaan etiäpäin.

Ainoa, kuka ei häiritse Kukkeita päämäärättömällä liikehdinnällään jalkaisin, on Eluko. Ensinnäkin Eluko liikkuu käsittämättömän nopeasti tai ei liiku lainkaan ja kolmanneksi Kukkei liikkuu yleensä sanattomasta sopimuksesta samaan suuntaan Elukon kanssa, jos he liikkuvat samoilla kaduilla. Toinen, jonka liikehdintä ei haittaa Kukkeita on Kukkein rattopoika, joka ei yksinkertaisesti liiku jalan.

Autoilijat ovat siitä helpompia kanssamatkustajia, että niistä tietää suurin piirtein joka kerta mihin suuntaan ne ovat menossa (paitsi liikenneympyrässä, jossa selviää kenellä on osamaksuautostaan maksamatta se viimeinen erä, jolla saa VILKUT autoonsa). Kävelijöistä ei voi ennalta sanoa menevätkö ne suoraan, kääntyvät tai kävelevät syliin. Siksipä esitän vaatimuksen jalankulkijoiden suuntavilkun käyttöpakosta. Itse asiassa en edes esitä vaan pakotan. Pakotan ainakin jokaisen käyttämään jonkinnäköistä merkinantovälinettä, joka
A)ei osaa katsoa eteensä,
B)vaihtaa yllättäen ohituspuolta annettuaan ensin ymmärtää käyttävänsä juurikin sitä toisen käden puolta,
C)vaanii kulman takana hyökätäkseen syliin tai
D)haluaa minun kenkiini ja koettaa suoriutua siitä kävelemällä päälleni.

Kaksi ensimmäistä ryhmää talttuvat oikein valituilla ja kovaan ääneen kerrotuilla laatusanoilla, kaksi jäljempää ryhmää puolestaan vaativat lähempää fyysistä kouluttamista, kunhan ensin selviää pakokauhusta, adrenaliiniryöpyn jälkitilasta ja saa sydämen sykkimään taas luonnonmukaisessa rytmissä. Riippuen siitä, kuinka nopealla toimii sinä aamuna, avautumisen kohteeksi joutuu joko asianosainen tai –osaton. Se taas sitten on muiden ongelma, miten asiaan suhtautuu, sillä Kukkeilla ei ole ongelmaa asiasta. Tärkeintä on osata ilmaista itseään.

Mutta jotta siis ettei koko Helsingin aamuruuhkailijoiden tarvitsisi käydä läpi hyökyaallon lailla Kukkeista poispäin leviävää herätysaaltoa, olisi ehdottomasti parempi, että jalankulkijat kävisivät jalankulkukoulun ennen kuin saisivat luvan liikkua valvomattomasti liikenteessä. Tällä tavoin varmistettaisiin, että kaikki osaisivat kertoa kehonkielellä mihin suuntaan, kuinka lujaa ja miksi ovat liikkumassa.