Blogi

ja fyysisesti 3 kerrosta välissä.

JA VALOT SAMMU!!! Kerpele! Onko täällä joku niin valopää, että automaattisulku päättelee ihmisten tekevän duunia pimeässä?!?! Onneksi joku oli nopea ja sai valot laitettua takaisin päälle. :)

Tuskailen vikat minuutit kolmannessa helvetissä ja tietoisena siitä, että Eluko odottaa maanpäällisessä taivaassa. Olo alkaa ittelläänkin olemaan enkelimäinen. Nyt minuutit, vauhtia!

Elukolla ei ainakaan ole tylsää, kun vein sen juttelemaan alakerran nallelle siihen asti, että pääsen. Nalle on kuulemma ollut yksinäinen. Kerran annoimme sille lakua ja laitoimme sille lapun syliin (josta en muista, mitä siinä lukee), mutta joku ilkiö oli vienyt molemmat pois. Varmaan syönyt nallen lakut sen nenän edessä.. Voin melkein kuulla sen ihmisen omahyväisen mässytyksen.

Tai sitten nalle söi lakut itse ja laittoi lapun postiin. Kenelleköhän? (Olipa vaikea sana... :S )

Elukoli-koli-kolisee! Kukkei-kei-kei-keulii sinne kohta!

Kukkei pyörii ympyrää täysihoitolan eteisessä. "Elukoooooooo!" Sydäntä riipaiseva vaikerrus kaikuu rappukäytävässä. Täysihoitolan väki, eli Eluko, lähti punaisella ratsulla mökille kärsimään hermolevosta. Kukkei jäi yksin. Onneksi kertauksena vielä sadanviidensadannen kerran oli käyty läpi miten musiikki lakkaa, missä ovat pyyhkeet ja kuinka tietokone sammutetaan. Ikäväkseen Kukkei huomasi, ettei ollut halunnut kertausta television käytöstä.. Ja nyt se on myöhäistä.

"Hmmm.. Nappeja.." Kukkei tutkailee neljää kaukosäädintä pöydällä. "Näitähän voisi kokeilla. Onnistuinhan mä PamPoin luonakin avaamaan television niin, että ääni vastasi kuvaa, vaikka kakeja oli vain yksi.." Helpotus kaukoviidakossa oli, kun yksi säätimistä olikin kännykkä. Ei ihme, ettei sillä tapahtunut mitään kotiteatterijärjestelmässä.

Kukkein tapauksessa eroahdistus on valtava. Onneksi potilas unohtaa ongelmansa varsin pian saadessaan havaintopiiriinsä jotain kiinnostavaa. Kuten reikä lattialistassa. Toisaalta, kun kiinnostus uutta asiaa kohtaan lakkaa, alkaa uusi ahdistusvaihe. Noidankehä on valmis. Tähän Kukkei tarvitsee tukihenkilöä, joka hänellä on Eluko, jotta ongelman käsittely jatkuisi edes hieman suoraviivaisemmin kohti ratkaisua. Tosin molemmat ovat ajatuksiltaan hajaantuneita yksilöitä, joten eteneminen ei ole kovin loogista. Tai edes tehokasta.

Elukon täysihoitola on suljettu laitos. Sinne ei saa tuoda ystäviä "rauhalliseen" illanviettoon. Aivan ymmärrettävää, sillä kyseessähän on kuntoutuslaitos. Ovella on verkkokalvotarkistus, jotta sisään pääsevät vain ne, joilla on varaa kustantaa hoitonsa. Eli Kukkei. Joskus on vierailupäiviä, jolloin ulkopuolisetkin saavat tulla. Yleensä vierailuajat ovat lauantaisin tai sunnuntaisin, mutta silloin talon väki, Eluko, on aina paikalla vahtimassa, jotteivät potilaat häiriintyisi.

Elukon tarjoamat hoidot sisältävät myös handsfree-palvelun. Palvelu vapauttaa potilaan käsittelemään ongelmiaan täysivaltaisesti. Siinä on myös se puoli, ettei hukassa oleva raukka hukkaa enempää omaisuuttaan.

Ennen lähtöään henkilökunta, Eluko, varmisti, että asiakkailla on kaikki tarpeellinen saatavillaan ja ettei ruokaa tarvitse. Varuiksi jätettiin kuitenkin vissyä, mustikkakeittoa, banaani ja pastilleja. Näillä luulisi selviävän.

Äärimmäisessä hädässä potilas voi ottaa suoran puheyhteyden tukihenkilöönsä ja jos ongelma ei laukea keskustelemalla, voidaan potilas siirtää rauhoittumaan luonnonhelmaan etäpalvelutaloon.

Teltta hallussa!

Kukkei käy tässä vaiheessa elämäänsä läpi erilaisia hoitomuotoja saadakseen päänsä kasaan. Käytännössä se on täysin mahdotonta, joten luultavasti hän tulee olemaan loppuelämänsä hoitokierteessä.

Ensin tuli saattohoito. Saattohoitoa Kukkei on saanut muutaman kerran Elukolta. Saattohoitoa voidaan käyttää esimerkiksi bussipysäkillä ja sunnuntaisin.

Vierotushoidossa Kukkei vierotetaan entisestä elämästä. Hoito kestää aluksi kolme päivää Elukon luona, jonka jälkeen tilanne kartoitetaan uudelleen ja päätetään seuraava hoitomuoto.

Vieroitushoidon yhteydessä käytetään vierihoitoa. Tällöin Kukkei nukkuu Elukon vieressä. Tai valvoo. Mutta vieressä kuitenkin.

Vainuterapiaa voidaan harkita onnistuneen vieroitushoidon jälkeen. Samaan aikaan tukevana hoitomuotona voidaan käyttää ryhmäterapiaa.

Väri- ja hahmoterapiaan siirrytään potilaan psyyken ollessa taas tarpeeksi kasassa. Tähän terapiamuotoon sopii hyvin luonnonläheinen hoitopaikka. Eli metsä tai puisto. Mutta Eluko kuitenkin.

Eluko on Kukkein operaattori. Kukkei on reititin.

Niin puskasta pomppii Elukoita ja Kukkeita jatkuvalla syötöllä. Ei siksi, että niitä olisi monta vaan siksi, että ne ovat sairaan nopeita. Vaikka ajoittain päätökset vievät aikaa..

Nyt puuttuu enää teltta. Sen saisi farkut ostamalla. Vaan ei muista mistä. Varmaan jostain Espoosta. Pelottavaa...

Eniveis, kohta mennään taas kovaa ja korkeella. \o/

Ihmisellä taitaa olla yksi elämä käytettävänään. Ja se pitäisi käyttää hyvin ja niin, ettei jälkeenpäin kaduta, että jätti tekemättä. Eli siis aivan sama, kun ei sitä voi kelailla kuitenkaan jälkeenpäin.

Entäs jos on kolme persoonaa? Onko silloin kolme elämää, yksi kullekin persoonalle? Voiko silloin elää kolmoiselämää? Voiko silloin tehdä ja keritä kolme kertaa enemmän? Olisko silloin kolme kertaa kovempi kisakunto.

Jos yksi tykkää elää vauhdikasta elämää ja matkustella, yksi haluaisi viettää rauhallista kotielämää (Kuka sitä tahtoo? Minä. Et Haluu.) ja kolmas tahtoisi sitten vaikka urheilla, niin pilaako kukin toistensa elämät? Tai onko mahdollista elää vauhtiurheilijan kotielämää? Kylli! Maailman ympäri 80 sekunnissa kotisohvalla.

Tai voisiko kombinaation tuottaa niin, että baareista ja matkoilta kävelisi kotiin ja sitten vain makaisi kotisohvalla? Ensin olisi sitä tapahtumaa ja sitten urheilua ja lopuksi rauhallista - erittäin rauhallista - kotielämää. Tämä olisi täydellinen tila.

Kissaltahan kuluu aina yksi elämä, kun se selviää epäloogisesti vaaratilanteista. Jäisikö sitten kaksi elämää, jos vaikka kotisohvailija kuolisi tylsyyteen? Ja kuka olisi viimeiseksi jäljellä? Voisiko mummolassa kuunnella konemusiikkia ja valvoa öitä tallaten nurmea matalaksi?

Saisiko muistokirjoitukseen laittaa vain "Matkoilla, enkä varmasti palaa"?

Alppariin mä kaipaan niin taas uudelleen...

Jottei väsytystaistelu-uupumus pääsisi iskemään päälle Kukkei, Eluko ja TauTau lähtivät piknikille sunnuntaina. Kohteena ensin kauppa. Kovista yrityksistä huolimatta ostoslista sisälsi vain viinirypäliöitä, vesimeloonia, mehua, limua, vissyä ja pari suolaista piirakkaa. Ei se mitään. Viltit, retkihuovat ja reput kainaloon, huppu päähän, blehat silmille ja reippaasti menoksi. Tai ehkei niin reippaasti, mutta menoksi kuitenkin.

Ilma ei ollut morsian, mutta piknik kasattiin Alpparin nurzille, hieman syrjemmäksi niistä muutamasta muusta turvallisuussyistä. Vaiheilevan (olon) sateen takia perusleiriä siirreltiin muutamaan otteeseen puun alle ja alta pois erinäisen tavaraleviöitymisen saattelemana. Puun alla oli turvallisempaa, vaikkei TauTau sitä ymmärtänyt keskittyessään sbunkkifriikkeilyyn.

Etuvartioston ankka yritti tosissaan vahtia, ettei yksikään lokki tai sinipaitainen mies pääsisi yllättämään. Tavallaan se kuitenkin keskittyi enemmän ruohon ja sille heitettyjen ruokien mutusteluun nokka valk..vihreänä.

Jos poppoo päästiin yllättämään, suojautumiskeinona oli asettua kilpikonnapuolustukseen ja nato-asentoon. Korkea kilpikonnapuolustus ei saanut arvostusta.

Sade ei ottanut opikseen eikä Espoon mies/naisvahvistukset ikinä pääseet kolmikon turvaksi, oli pakko luovuttaa vallattu alue lokeille ja sinipaitaisille miehille ja siirtyä Espooseen.

\o/ Kukkei ja Eluko on niin parhaita hotellinpitäjiä! Yhdellä hotellilla kynittiin Espoolaiset varattomiksi. Me ollaan niin...sekai ;D

Heräsin ennen aikojani. Pitäisi varmaan perustaa uskonlahko, joka kieltäisi heräämisen herätyskellolla. Saisi herätä vain, kun ei enää nukuta. Eli vasta, kun heräisi uskoon. Ja viikonloppuisin ei saisi tehdä työtä.

Ihana Elis... Eluko tuli aamukahville, jota ei voinut juoda, ja toi töihin. Kukkei koitti ajaa mahdollisimman monen toisen autoilijan alle ja pyöräilijän kylkeen, muttei onnistunut tänä aamuna edes siinä. Kahden sentin korkuiseen katkiveykseen kyllä onnistui kolauttamaan lujaa. Tai sitten Elukolla ja Kukkeilla kolahti yhtäaikaa takautuvasti.

Duuniin ja pakkoaamupalaa. Käsi täristen juustoa leivälle, jota ei tee mieli, mutta pitää syödä jaksaakseen. Tai siis ei tarvitsisi..

Poistuessani ruokalasta kulman takaa tuli sinipaitainen mies! :O Pieni paniikki, kun hän tervehti.. Sadasosasekunnissa kävin läpi paniikin, pakokauhun ja tulevan tuskaisen loppuelämäni. Nyt ne on mut kiinni saanu! Mutta sinipaitainen mies olikin työkaveri.

Pakkopullaleipä työpisteelle homehtumaan ja vettä taukohuoneesta. Herään todellisuuteen, kun joku tulee huoneeseen sanoen "Mä seuraan sua, ihihihih!" Taas pieni pakokauhu ja poistumisteiden kartotus. Kyseessä oli toinen työkaveri, joka oli myös ollut ruokalassa hetkeä aikaisemmin.

Huppu päähän ja pakoon työtodellisuutta. Miksi pitää olla työkavereita?

Mikäköhän silmässä on, kun se on kipiä, turvoksissa ja punatäpläinen? Kuulin juttuja viikonloppuna, että kaikki tiehyet päässä ovat yhteydessä toisiinsa. Johtuisiko siitä?

Hali Eluko! Ja Ella! Ja TauTau! Ihan parasta :) Pelastetaan taas Vantaan puolihullut 18-vuotiaat tamppaamasta heinikkoa...

Aamu, kahvia, ei kiirettä. Unisena tietokoneelle etsimään uutta elämää, kun edellinen elämä ei anna itsestään kuulua. (Taidan olla hieman kärsimätön.) Eli duunii, duunii, uutta duunii. Suffeliolotila.

Oon näköjään kirjottanut ylös päivämääriä, joilla on joku merkitys, mutten sitten millään muista mikä.. Pakosti mun kirjottamia, koska käsiala on tuttu ja muistan kirjottaneeni ne. Tekstikin soljuu iloisen epäloogisesti paperilla noudattaen tuttua kaavaa oikealta vasemmalle. Vaan kun tietäisi miksi olen ne merkinnyt.. Onkohan mulla jossain joku toinen muistiinpano, josta selviää näiden tarkoitus..?

Tai sitten on taas käynyt niin, että olen toiminut tiedostamatta sitä itse. Vähän niin kuin Elukon kulmakarvojen kanssa. Illalla ne ovat tallessa, mutta aamulla niitä ei ole. En muista tehneeni asialle mitään, mutta eipä ole ketään muutakaan kuka olisi riehunut pinsettien kanssa. Toisaalta Elukokaan ei muista nukkuneensa, joten voi olla, että hän on itse käynyt taistoon ylimääräisiä naamakarvoja vastaan. Se ei kyllä vaikuta todelliselta.

Mistä tietää, milloin on todellisuudessa ja milloin ei? Tänä aamunakin kesti kauan tajuta miksi nousin ylös, mikä päivä, mitä tapahtuu..

Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa jokin muistilappu ja liimata se otsaa, jotta muistaisi, mitä on tehnyt. Eli ei muistaisi.

Suomalaiset on varmasti siksi niin alakuloisia, kun ne saavat koteihinsa jatkuvasti laskuja. Jos mulla olisi firma, niin se lähettäisi asiakkailleen tasan pelkästään nousuja. Voisivatpahan iloisemmin :) "Hei, kulta. Taas tuli uusi nousu!"