Suuren juhlan aikaan
Jo on mennyt mennyt vuosi,
Menköhön tämäki vuosi
Muien vuosien mukahan,
Muien päivien perästä!
Laulelkame, soitelkame,
Tehkäme iloinen ilta!
Kanteletar I:111
Illalla oli halloweenbileet, eli suomalaisittan vietimme mukavalla porukalla sadonkorjuun ja karjavuoden vaihtumisen juhlaa, kekriä.
Suomessa ja muuallakin on aiemmin vietetty 25.10.-6.11. tai 1.-12.11. jakoaikaa ja kekri on muinaisista ajoista pitäen ollut jakoajan päättävä ilon ja yltäkylläiyyden juhla. Jakoaikaan sijoittunut tai sen aloittanut marrasyö on päättänyt entisen ja aloittanut tulevan (vanhan kalenterin mukainen uudenvuoden vietto). Marrasyönä on tehty ennustuksia tulevan vuoden varalle; on esimerkiksi käyty kuuntelemassa ikkunoiden alla ja siitä, mitä silloin on kuultu, on päätelty avio-onni (paperiseinäisissä kerrostaloissa tämä ennustaminen onnistuu vaivattomasti ihan sisätiloissa).
.. ja sitten juhlimaan!
"Yx, kax, kolm, neljä, ann ilonen olla,
kosk suru tulee, ann hänen mennä
Ei aina kekriä kestä,
Ei aina tupia pestä,
Ei aina höyky,
Ei aina möyky,
Ei aina wiina flaskusa löyky;
Kosk juomme hywä oltta,
niin mahdam tupakkaa polttaa;
isken siis walkiat taulaan,
ja wirwoitan kaulaan,
ja wihdoin iloisest laulan."
Vanhan tavan mukaan elossa olevien ihmisten oli lupa olla köyrinä liikkeessä jos he pukeutuivat salaperäisiksi köyriolennoiksi ja joutuivat kekritulien hiipuessa aikanaan kotiin - viimeinen ei saanut olla! Oman juhlamme kekrittäret, köyrihönttämöt ja köyripukit olivat löytäneet ylleen huikaisevan upeita asuja. Juhlaan osallistuivat mm. Cher, gynegologian kirurgi, Pahatar, Syöjätär, hippi, intiaani, mestaaja, nunna ja koko Draculan suku. Oman asuvalintani tein minuutissa löydettyäni lounastauolla kirpparilla haahuillessa mustan, nahkaisen puolikorsetin. Samassa muistin, että kotona on jo saappaat, minisalsahame, valkoinen sifonkiröyhelöpaita ja verkkosukkahousut. Ostin vielä (aina niin tarpeellisen) pääkallohuivin ja päädyin merirosvottareksi.
Juhlasta vielä sen verran, että juoma ei loppunut kesken ja ruokaa jäi, kuten kunnon köyrissä kuuluu. Vanhan perinteen mukaan kaikki on syötävä, mitään ei saa heittää pois, eli tänään pitää tuhota noin 15 kg pasta-kinkkusalaattia, pino viljatuotteita ja monta, monta litraa boolia!
Dagen efter.. vai mikä se nyt olikaan?
Kekrin jälkeinen päivä on Sielujenpäiwä, jolloin perimätiedon mukaan lämmitetään sauna sekä tehdään vihdat ja valmistetaan kylpyvesi niille pyhille miehille, joiden uskotaan tulevan kylpemään. Sielujenpäiwänä juodaan reippaasti, kierrellään taloissa ja uhkaillaan uunien ja liesien purkamisilla, ellei viinaa anneta.
PS. Seuraava lainaus ei millään tavalla liity kekriperinteisiin, mutta jotenkin sopii tunnelmaan: People say that what we're all seeking is the meaning of life. I think that what we're really seeking is the experience of being alive. - Rudyard Kipling
