Blogi

Mä oon totaalisen kyllästynyt ja ahdistunut. Masentaa ja vituttaa. Eilinen oli ihana päivä, aurikoista ja kaunista, ainakin siihen viiteen asti, mä lenkkeilin aika paljon ja samalla toivoin että meidän potilas kuolee. Kotiutuessa keitin kanakeitooa, ja toivoin että potilas kuolee.

Nukuin päiväunet ennen töitä, juuri ennen nukahtamista ehdin toivoa että potilas kuolee. Mulla oli iltavuoro, jonka pitäis loppua kl 24.00, pääsin kotiin kl 04, kotimatkalla toivoin että potilas kuolee yön aikana.

Mä heräsin puhelinsoittoon vähän jälkeen viiden, respiraattori oli seonnut, hätä ja paniikki, ja tottakai mä olen ainoa joka osaa korjata sen paskavehkeen. Töihin juostessa toivoin että potilas olisi kuolisi, ennen kuin mä ehdin perille. Kotimatkalla mua vitutti, ei se paska kuole koskaan. Mä kävelin kotiin, lumisateessa. Itkin, ja toivoin että se potilas kuolee ennen mun seuraavaa iltatuuria.

Vittu! Saatana minkälaisia idiootteja Norja on täynnä. Ensinnäkin mua vituttaa näiden persereikien epärehellisyys ja sulkeutuneisuus. Kaikki uusi on kamalaa, ja kehenkään ei haluta tutustua. Ihmiset valehtelee, puhuu paskaa ja on noin yleensäkin kovin töykeitä toisilleen. Mä oon niin perkeleen kyllästynyt koko saatanan touhuun.

Tänne (töihin) ei saa tulla neekereitä, ei yleensäkään tummaihoisia, ei homoja, ei liian nuoria, ei liian vanhoja, pitäis olla kokenut, mutta silti sopivan ikäinen (n. 30-35), ei sais pyytää liikaa palkkaa, mutta töitä tarttis tehdä vähintäänkin kahden ihmisen edestä, ei saa valittaa eikä kysellä, pitää olla iloinen, mutta mielellään hiljainen.

Ei saa olla liian kiinnostunut työstään, muttei myöskään ignoorailla mitään. Ei saa pitää taukoja, ja auta armias jos menet keittelemään kupillisen kahvia. Paska työntekijä. Ole sosiaalinen ja hauska, mutta vain silloin kuin muille sopii.

Paska potilas. Paska työpaikka, paska kylä, paska kunta, paska maa. Mä haluan kotiin.

Mä en ole ikinä ennen tavannut ihmistä joka saa ihan kaikki ympärillään voimaan huonosti. Ihmistä joka ei näe menneessä, nykyisessä eikä tulevassa mitään hyvää. Ihmistä joka ei arvosta ketään eikä mitään. Se ajaa mut raivon partaalle. Se on rasisti. Se on vanha ja haiseva. Se on ällöttävä. Se ei hymyile, koskaan. Se ei välitä kenestäkään. Se valittaa ja vittuilee, ja saa ihmiset itkemään.

Vitun idiootti-potilas. Mulla on vaan sellanen olo että haluan kotiin. Ei mua kiinnosta istua täällä ja kuunnella joka helvetin päivä valitusta ja idiotiaa. Ei se ihmisraato tajua että mua ei oikeasti kiinnosta. Se yrittää potkia uusia työntekijöitä, se vittuilee niille ja uhkailee niitä. Mä sanoin sille potkivani sen jalat rikki jos se edes yrittäis mua potkia, sen oon kyllä jo aiemminkin sanonut. Vittuilen takaisin, mutta pahemmin, se menee aina ihan hiljaseksi. Se ei ole uhkaillut mua vielä kertaakaan. Mä sanoin sille että me laitetaan hoitoryhmänä suositus lääkärille, sijoituksesta sairaalaan tai hoitokotiin jos se ei ala käyttäytymään kuin ihminen. Saa kattella. Jos tilanne ei kolmen päivän sisällä ole muuttunut, mä hivutaudun kentälle ja lennähdän kotiin. Thats it.

Oh, and an a more positive note; Raksu on maailman ihanin poikaystävä, ainakin juuri nyt. Se soitti eilen ja kysy josko mä yleensäkään viihdyn Ruotsissa. Mietin hetken ja totesin että ainakin paremmin kuin Suomessa, mutta emmä tiedä, harvemmin tunnen kuuluvani tai sopivani minnekään.
Keskusteltiin vähän ja mä en nyt oo ihan varma, mutta voi hyvinkin olla että raksu kyseli josko mä haluisin lähteä vaikka Australiaan, Uuteen-Seelantiin tai Canadaan, ainakin vuodeks tai pariks, tai pidemmäks aikaa jos kaikki viisumiasiat menee läpi ja myö viihytään. :D!!!!!!!!!!!! Damn :D!!!!!!

Mä en oo silti ihan varma tästä. Mutta olis se upeaa.. Mulla on kumminki kauhia ikävä karvalakki-maahan. Ja Australia niin ja Uusi-Seelanti on aina kiinnostanut.. Ah.
Mä olin aivohalvauksen partaalla eilen, olin tehnyt lähes 18 tuntia töitä, väsytti ihan vähän... Ajattelin varmistus-soittaa tänään raksulle, kysyä että oliko tuo ihan totta vai nöinkö mie unta.

-Vitun homopäivä. Mä istun sohvalla, sanomalehtien ja muovipussien päällä. Vitun pillu ja vitun munasarjat. Vittu.

-Vitun idiootit jotka päästetään oikeaan maailmaan. Mua hämmästyttää kovin, vittu edelleen, mistä näitä idiootteja sikiää. Tänne korpeen lähetetään kooooko vitun ajan uusia vitun työntekijöitä jotka ei vittu osaa mitään. Mä oon aina ne vitun ensimmäiset päivät hyvin positiivinen ja vitun mukava, mä opastan, yritän auttaa ja kertoa, selostaa ja avittaa. Laitan ne kulkemaan muidenkin työntekijöiden perässä, että ne saa nähdä niin paljon kun mahdollista. Ei ne vittu silti osaa mitään.

-Vitun kylmyys, täällä on miinusta, ja tuulee helvetisti.

-Vitun poikaystävä. Se soitti eilen ja sano lähtevänsä ulkoilemaan viikonloppuna. Mä sanoin että muhun iski aivan kamala pääkipu. Se nauroi. Mua vitutti. Mä sanoin sille että se on ainoa ihminen maailmassa joka tarvitsee kolme puhelinta. Yhden kun se on selvinpäin, yhden kun se on humalassa (sillä voi soittaa vaan yks-yks-kakkoseen), yhden kun se on krapulassa(sillä voi soittaa vaan johonki kriisipäivystykseen ja lähi-pizzeriaan). Mä toivotin onnea puhelimen ja mahdollisesti yhden kiveksen hukkaamiseen. Se nauroi ja sano että musta pitäis tulla standup-koomikko. Mä sanoin että en voi, kun oon liian lihava. Se nauro lisää. Vitun homo.

-Vittu tässä kylässä on paska kauppa. Ne ei edes myy bambua.

-Matkalla tänne vitun pohjosiin mä ehdin olemaan humalassa, krapulassa ja tänään muistin joutuneeni tullmiesten pilkan kohteeksi. Oslossa mut ohjattiin jonnekki röntgen-huoneeseen, mun tavarat skannattiin, kroppa käytiin läpi ja mun matkatavaroille naurettiin. Mulle naurettiin. Mä en humalaltani hiffannu mistä oli kyse. Nyt tajuan. Mun matkalaukussa oli kauhea kahden kilon pussi sellasia perkeleen paksuja porkkanoita. Niin. Just. -Mut niinku sanoin, täällä kaupassa ei myydä vittu mitään järkeviä eineksiä niinku.

-Mun kohtua vihloo. Se vitun möykky ei voi rauhottua hetkekskään.

-Mä suunnittelen vittu-lomaa Turkkusse. Plussavittu.