Blogi

Mä nuolin näyteikkunaa. Kiljuin, kuolasin, huohotin, lääpin rinssiä ja kierin maassa. Mua vitutti ihan perkeleesti. Aina kun se suuttuu, se kutsuu mua vammaseksi, ja ehdottaa johonki asuntolaan muuttamista. Me oltiin matkalla kaffittelemaan, naureskeltiin, töinittiin toisiamme, pussailtiin ja kinasteltiin, sitte se pöljä sano sen taas, tyyliin "vitun vammanen, sun tarvii muuttaa johonki hoitolaan". Mä sekosin ja aloin kiljumaan, rullasin sen perässä, huusin ja kuolasin. Syljeskelin, nuolin näyteikkunaa, heittelin lumipalloja ja huohotin ku kiimanen vanha mies. Päätin sitte olla vammanen, oikeen kunnolla.

Rinssi häpes. Ihmiset tuijotteli meitä. Kaikki oli jotenki hiljaa ja kauhuissaan. Rinssi oli ihan punanen, vitun vihanen ja hiljaa. Mä toivotin sille hyvät joulut ja kipasin kahvioon, tilasin skaagaoo ja istahdin. Rinssi vaan seiso ja tuijotti mua. Mä epäilen että sillä oli hyvin väkivaltainen olo. Se istahti kupposensa kera ja oli kovin hiljainen, mä höpöttelin kaikkea mahdollista, olin iloinen ja hyvin puhelias. Puolen tunnin juomailun ja pullailun jälkeen se alko vihdoin ja viimein puhumaan. Se pyysi anteeks, hyökkäs mun kimppuun, halipussaili ja rutisteli. Se sano että mä revin sen maanpinnalle. Että mä saan sen ajattelemaan.

Kovin kätevää.

Ensimmäinen muka-riita. Ja ehkä maailman typerimmästa aiheesta. Vitun uskonto. Mun mielestä ihmisillä on oikeus uskoa mihin ne nyt haluaa, ei ole mun asia alkaa arvostelemaan ihmistä joka uskoo luudanvarteen tai vaikka koiranpaskaan. Mä voin sanoa mielipiteeni, mutta mun mielestä se uskoja saa edelleen jatkaa luudanvarren palvontaa, ei se multa ole pois.

Rinssi taas on ihan eri mieltä, mustamaalaa kaikki uskonnot, latelee niitä niin universaaleja mukatotuuksia ja ei kykene hyväksymään mun, tai kenenkään muunkaan mielipiteitä. Sen mielestä kaikki uskonnot on kato niiiiin jumalattoman tyhmiä, ja pahoja, niin pahoja. Ihmiset vaan kärsii uskontojen takia. Mä totesin että mielipidehän tuokin, mutta mä en ole samaa mieltä. Sitten se puupää meni liian pitkälle, se arvosteli mun elämänkatsomusta, mun mielipiteitä, ja sano vielä mua tyhmäksi.

Mä voin olla pöljä, joskus sosiaalisesti rajottunut, ihmeellinen ja voin toistaa asioita. Mä voin olla hämmästyttävän kärkäs ja lapsellinen, mutta tyhmä mä en ole. Mä oon hyvin kirjaviisas, opin helposti, oon aina pärjännyt koulussa helevetin hyvin, saanut hyviä numeroita. Mulla on hyvä muisti, ja mä osaan väitellä ja keskustella asioista. Mä luen paljon, yritän seurailla maailman tapahtumia, olen kiinnostunut politiikasta, tieteen saavutuksista, lääketieteestä noin yleensä, ja edelleen, mä luen paljon. En pidä itseäni nerona, mutta älykkyystestienkin mukaan mä olen lahjakas. En tyhmä, en nero, mutta lahjakas. Älykkyysosamäärä kieppuu siinä 127-133 välillä, ja se on ihan hyvin. Mä teen virheitä, olen ihminen, mutta en vittu vieläkään tyhmä.

Suutahdin ja lähdin kävelylle. Nyt toi nukkuu, mä ajattelin herättää sen kuiskaamalla. Toistan "113" sen korvanjuuressa niin kauan että se havahtuu unimaailmastaan. 113 on sen älykkyysosamäärä.

Se haluaa muuttaa yhteen. Mun reaktio kysymykseen oli huimaus ja paha olo. Mä oon asunut yksin joulukuusta lähtien. Totta, me ollaan tapailtu palttiarallaa kaheksan kuukautta, mutta emmä taida olla valmis 24/7 yhteiseloon. Se on mun luon viikon tai kaks kerrallaan, ja mä oon sen luona viikon tai kaks kerrallaan, aina muutama päivä vaihtojen välissä, jolloin on aikaa touhuta omia, tavata kavereita ja runkkailla. Mun mielestä meidän systeemi toimii mainiosti.

Emmä tiedä miten mä sivutan asian pahoittamatta toisen mieltä. Mä en vaan ymmärrä miks jo nyt tarttis alkaa keräämään tavaroita ja muuttamaan yhteen. Ei ei ei..

Kauhee panetus, väsymys ja vitutus. Ärsyttävä kombo. Mä päätin viettää tota valentiinoa kumminki jo huomenna, ensin Tukholmassa, ja sitten illalla myöhemmin rinssin kainalossa, Örebroossa. Paras sillee. Muutenki niin kauhee ikävä, pakko päästä rinssin lähelle.

Päädyin muuten loppujenlopuks tilaamaan jopa kolmet lasit. Mun oli pakko saada ne yli-rumat pilottilasit!

Heräsin, säikähdin, meinasin saada sydänkohtauksen. Suutuin, ja tipuin sängystä. Rinssi oli lähettänyt mulle viestiä, "Do you love me?".. Emmä osaa sellasta vielä sanoa. Me ollaan deittailtu vissiin heinäkuusta lähtien, ja tässä joku aika sitten päätettiin että ehkä tää onki sitte jotain, niinku enemmänki. Ollaan ku paita ja persaus, tykätään, suunnitellaan ja touhutaan, mutta emmä osaa sille sanoa että mä rakastan, kun en edes kerran rakasta. Mä en halua sanoa mitään mitä en tarkota. Tykkään, ihan hirvittävästi, olen ihastunut, ja ehkä vähän rakastunut, mutta rakastaa, se on jotenki enemmän. ..Vissii ainaki.

Mie tilasin neljät hyvin epä-eroottiset lasit. Silmälasit siis. Nyt tarttis valita kahet, siis kahet jotka haluan pitää. Tuska ja ahdistus.

Mistä miehet tykkää? Mä oon hermoillut nyt kaks kokonaista päivää, miettinyt että mitä vittua mä ostan kullalle lavvantai-lahjaks, me viettetään das valentiinoa todennäkösesti vasta sunnuntaina. Ohjelmassa on uintia, illallinen ja leffa. Ihan mukavaa.

Kipasin koulun jälkeen kaupugilla ja ostin vähän taravita. Suklaasydämiä, miesten naamanhoitotuotteita, hierontaöljyn, pornoleffan, ja sellasen hurmaavan avaimenperän. Avaimenperä ehkä on tyhmä idea sinänsä, mutta ajttelin laittaa siihen killumaan avaimen mun asuntoon. Ylläri-pylläri. Nyt mua kumminki hermostuttaa, mitäs jos sen mielestä mun lahja on tyhmä? Iskee paniikkos ja ahdistus.

Mä haluan lapsen. Vauvan. Mun on pakko saada. Saatanan hormoonihypähtelyt tekee musta ihan sekopäisen. Mä oon ite tiedostanut että vähän väliä mulle tulee sellanen rakastavainen olo, ja mä haluan persenaaman, mutta yleensä se olo menee ohi ihan hetkessä. Nyt ei mene. Mä haluan vauvan. Itkin eilen kotona koska mulla oli niin kamala olo, mä kun oon kato niin älyttömän lapseton, ja suurella todennäköisyydellä en tuu koskaan persenaamaa saamaan. Järkyttävää tajuta olevansa näinkin naurettava.

Mä oon tuijotellu koira-ilmotuksia koko eilisen päivän. Päätin että jos en persenaamaa saa, hankin pennun, mun vanhus-rakkisen seuraks. Mä olin niin kovin tuohtunut eilen. Kuljeskelin asunnossa, niinku sanoinkin jo, itkin ku heikkopäinen, halusin lapsen, tai pennun, tai vaihtoehtosesti molemmat. Mä olin ihan pakahtumassa.

Kaikista vittumaisinta on kun tää rakkaudenhalu+rakkauden-antamisen-halu vaihtuu ihan karmeaan panetukseen. Taas kerran, vitun hormoonivuoristorata! Täällä mä nyt istun, vittuuntuneena. Ikävöin rinssiä, haluan lapsen, koiran ja kikkeliä. Niin ja tekis mieli jäätelöäkin.

Herää kysymys, millon vitussa tää menee ohi!?!

Noni! Mä menin sitte eilen nukahtamaan, kesken kävelyn. Olin kipittämässä köökkiin, seuraava muistikuva on että makaan ihme-asennossa lattialla, koira vinkuu ja nuolee mun naamaa. Mulla on kuumetta. Mua yskittää ja mun nenukki on tukossa. Nyt aamulla tulin vähän ekstrakipeeks ja aloin oksentelemaan. Tajua miten tää nyt näin nopeasti voi menna. Eilen aamulla oli vaan vähän heikko olo, mä onnistuin käymään koulussa, saattamaan raksun junalle ja tein vihannes-pinaatti-sekoilu-lasagnea iltapäivällä. Mä tykkään lasagnesta, mutta tää oli ensimmäinen kerta kun mä tein sellasta itte. Kaikki kaverit ja raksu sano että valmistus on helppo prosessi... Vitut! Koko kämppä haisee juustolle, mä jouduin käyttämään 42 kattilaa valmistusprosessin aikana, ja mikä parasta, lopputulos oli kamala. Siis lasagnen ulkonäkö, maku oli hyvä, mutta se näytti ihan räjähtäneeltä roskapussilta. Vitutti ihan pikkusen.

Mun mielestä raksun ois pitäny ottaa lisää lomaa. Se heilu mun luona kaks viikkoa, oli poissa kaks päivää tossa välissä ja kipas kavereidensa kanssa risteilyllä, muuten se oli täällä kokoajan. Se oli ehanaa. Me kinastellaan toki välillä, ollaan molemmat niin pärkeleen jääräpäisiä, mutta muuten me sovitaan mainiosti yhteen. Tehtiin kaikkea mukavaa, kipiteltiin koiran kanssa lenkeillä, katottiin miljoona elokuvaa ja halailtiin toisemme roskaksi. Mun uus sänky on pikkusen rikki, ja mie oon sopivasti mustelmilla. -Ärsyttää vaan että mulla on jo nyt ihan kauhea ikävä raksuketta. Oli jo eilen. Mä toooivon että me nähdään viikonloppuna. Muuten lähen itteni kanssa treffeille tukholmaan.

Nyt oksentamaan!

Mä heräsin omaan itkuuni. Aika hirvittävää. Mä osasin kohdistaa kivun munasarjoihin, ja olin hajoamassa sänkyyn, tuntu kun joku ois puukotllu mua, hyvin kuumalla puukolla. Tiedä mikä vika muhun nyt on iskeny, mut kai nuo munasarjat jossain vaiheessa vaan tippuu ulos, eihän niistä nyt tähän mennessä mitään hyötyä ole ollut. Kullan kainalossa kieppunu koko aamun, mikäs siinä, kipulääkkeitä järsiessä.

Ikeaan ensin. Sitten vuorossa Nisses, viimesenä viinailukauppaan ja sitte kavereitten luo illalliselle. Mä ajattelin yrittää olla viksu ja hieno tänään, en aio toheloida.