Kuinka kovan tuomion raiskauksesta voi saada? Norjassa? Mä oon ollut erossa raksusta taas kerran melkein kaksi viikkoa. Vaikka mä viihdyn korvessa, ja töissä menee mainiosti, mä epäilen kuolevani läheisyyden ja kikkelin-puutteeseen. Mä haluan vaan lähelle, halata, pussata, ja maata sen kainalossa. Tuntea sen mun päällä, sisällä, takanakin menee, ja mahdollisesti myös alla. Mä haluan nukkua sen vieressa ja nuuhkia sen niskaa. Mun on pakko saada purra sen alahuulta, ja mä haluan silitellä sen hiuksia. Mun mielestä raksu vois ihan oikeasti pakata kamppeensa ja tulla tänne. Mä kuihdun ja kuolen muuten. En nyt ajatellut ketään ihmistä alkaa raiskaamaan, mut jos nyt edes vaikka jonku sohvan, tai mahdollisesti pöydän laittais limaseks.
Bergen oli täys persereikä. Mä aloin sekoamaan siellä oikein kunnolla, ja olen nyt näin jälkeenpäin päättänyt vältteleväni koko kaupunkia, ainakin 50 vuotta etiäppäin. Aika ironista silti, mun mielestä Bergenissä ei tapahtunut mitään, ja nyt mä istun Kibergissä, tekemässä yötuuria numero 13 tai 14, putkeen. Tässä kaupungissa asuu vissiin parisataa ihmistä. Täällä ei ole mitään tekemistä. Yks pieni lähikauppa josta voi ostaa kahvia ja maitoa. Täällä ei ole kioskia, ei kahvilaa, ei elokuvateatteria, ei edes kirjastoa. Mä olin saamassa sydänkohtauksen tossa pari iltaa sitten kun kipittelin töihin. Iltaisin on hyvin pimeää, mä kuuntelin musiikkia ja havahduin siihen että mun edessä seisoi hyvinkin suuri poro. Siinä me tuijoteltiin toisiamme hetken verran kunnes kaveri käännähti ja lähti lönköttelemään poispäin.
Mä käyn aina iltakävelyllä siinä yhentoista maissa aamulla, kipittelen tonne "vuorille", niitä kutsutaan vuoriks, mutta ei ne niin isoja ole. Istun huipulla hetken ja rullaan kotiin peiton alle. Yhtenä aamuna mun ohi pyyhälsi kauhea lauma lampaita. Kyllä, lampaita. Eilisellä iltakävelyllä huomasin että mua seurataan, naapurin koira oli päättänyt lähteä mun mukaan. Täällä on elämää ja eläimiä jokapuolella. Mun ikkunan takana juoksentelee 5 hevosta, mä roikun ulos ikkunasta aina välillä ja syötän niille porkkanoita. Koirat, kissat, lampaat ja porot juoksee ympäri pikku kylää, ja se on täällä ihan normaalia. Niin, siis siihen että täällä ei ole mitään tekemistä, niin se tosiaan on. Mutta hämmästyttävää kyllä, mä viihdyn ihan älyttömän hyvin. Mulla on jotenkin sellanen olo, että mun sielu lepää, mä oon rauhallinen ja jollain tavalla tarkkaavainen, mun on hyvä olla, vaikka ikävöin persenaamaa...
