Anti wrinkle cream.

Pimppa-syyhy, silimät aristaa, huulet on sangen kuivat, ja mun nenä punottaa. Vanheneminen ahdistaa. Mä en oo ikinä ollut kovin innostunut synttäritouhusta. Mä odotan aina liikoja, petyn, vihaan ihmisrotua viikon verran, ja sitten yritän unohtaa koko roskan. Mä en oleta että ihmiset ostelee mulle vitusti lahjoja (vaikka oikeasti mun kuuluis saada kauheesti kaikkee kivaa), mä en oleta että mun syntymäpäivä on niille vuoden kohokohta (vaikka ei se ihan väärin olis), mutta mä haluan että mun ystävät muistaa mun olemassa olon tuona kirottuna päivänä, mä haluan että ne tiedostaa mun uudet rypyt, ja voivottelee mun kanssa martinien äärellä.

Mä yritän huomioida kavereitani niille tärkeinä päivinä, tupareihin, synttäreille ja jouluksi ostelen lahjat, lähettelen viestit ja soittelen, haluan näyttää että välitän, ja muistan. Mulla on kumminki sellanen olo että suurin osa mun ystävistä ei oikein välitä mun synttäreistä, eikä monikaan välitä koko joulutouhusta. Mulkut. Välillä mietin että jos mun pitäis lopettaa koko kaveritouhu, haistattaa vitut niille pillunkantotelineille, ja unohtaa kaikki. Mä oon todennäkösesti aika vaativa, jokseenkin ärsyttävä, ja välillä ahdistavakin. Mutta mun mielestä mä en kumminkaan odota mitään mahdottomuuksia. 50-50, jos mä huomioin, autan, olen tukena ja touhuan, oletan saavani samaa takas.

Täytän 23, mutta todennäköisesti tulen sanomaan vielä ainakin 6 kuukautta että olen 22, vanheneminen ei mee mun päähän, enkä mä ikinä sisäistä näitä kamalia lukuja. Eihän 23 ole mikään järkyttävä luku sinänsä, mutta pian mä oonkin jo kolmenkympin puolella, ja nanosekunnissa huomaan olevani lähestulkoon neljäkymmentä, hups, 68, ja solikin sitten siinä. Elämä ohi, sopivaa uurnaa vaan ettimään.

Se soitti. Mä ärsyynnyin sekunnissa ja kirosin sen alimpaan helvettiin. Se soittaa, on ilonen, sanoo että se haluaa puhua, sillä on ikävä ja muuta roskaa. Mun teki mieli lähettää sille kirjepommi tai jonkinnäköstä ruttojauhetta kirjekuoressa. Ärsyynnyin taas ihan olemattomasta, se halus vaan kuulla mun äänen, ja mua alko vituttamaan heti. Mä oon heti puolustuskannalla kun puhun sen kanssa, haluan vaikuttaa etäiseltä, vaikka oikesti mulla on ihan helvetinmoinen hinku sen syliin. Mä oon piikittelevä idiootti, ironinen mulkku ja vittumainen kusipää, ja se haluaa silti puhua mun kanssa, sangen ihmeellistä. No, keskusteltiin tästä perkeleen synttäritouhusta, taas kerran. Mä sanoin haluavani pois täältä ens viikolla. Itse tiistain voin viettää kotona, neljän seinän sisällä, mutta viikonlopuksi haluan pois. Me ollaan vissiin menossa leffaan, syömään, ostoksille, ja joulumarkkinoille. Mukavaa sinänsä, mutta iski onkelma heti. Mullei oo kenkiä jotka käy mun uuden mekon kanssa, voi tuolla lumessa heilua korkkarit jalassa. Tarvii siis raahautua kenkäostoksille maananataina, eikä yhtään kiinnostais. Kaikki on niin perkeleen ärsyttävää.

Mä haluan vaan Sen luo. Hikistä painia kiitos.