Carrie.

Ihan kun mä olisin uinut veressä. Mun uus mekko oli ihan räjähdys. Vitutti ja oli kovin kylmä. Molin Sandran ja Danielin kanssa ulkoilemassa eilen. Ilta oli sangen mukava, drinkkejä, tanssahtelua ja hupaisaa seuraa. Oltiin ulkona savustumassa kun mun vieressä seisovaa poikaa lyötiin pullolla päähän :O

Punasta, jokapuolella. Mä en oo ikinä nähnyt että joku vuotaa niin perkeleesti. Sen naama oli ihan kappaleina ja ohimon kieppeillä ihan kauhee reikä. Kukaan ei taaskaan tehnyt mitään. Mä kiepautin pojan olkapäilleni, huusin vahdit paikalle, ne teki tietä vessaan, hääti sieltä kaikki ihmiset, mä laitoin shokissa olevan pojan lattialle, huusin vahteja hakemaan alkoholia, siteitä, ja ensiapupakkauksen. Soitin ambulanssia samalla kun yritin pitää poikaa hereillä. Kun vahdit tuli takas, alko ne nyppimään poikaa, ja se alko panikoimaan kunnolla, yritti juosta pois ja alko huutamaan. Mä käskin vahteja poistumaan, istuin puoliks uhrin päällä, otin sitä käsistä kiinni ja selostin mitä oli tapahtunut, mitä mä tein, ja miksi sen piti olla ihan paikoillaan.

Raukka alko itkemään, piti mua käsivarresta kiinni ja pyysi kokoajan etten jätä sitä. Mä desinfioin sen mitä pystyin, paketoin pojan pään ja yritin pitää sitä hereillä. Kun ambulanssi tuli, kannoin sen ulos ja suoraan lanssikkeeseen. Se halus että mä olisin lähtenyt sen mukaan. Se itki, kiitteli ja pyörty loppujenlopuks. Ambulanssikuskit kysy jos mä halusin lähteä poikaystäväni mukaan ensiapuun. Mä selostin että en oo koskaan ennen edes tavannut poikaa, joten ei kiitos. Ne ihmetteli kovasti.

Ambulanssi lähti ja poliisit saapu paikalle. Mä jouduin jättämään tietoni ja sain kyydin sairaalalle, ja sieltä kotiin. Ne halus tarkistaa kaiken ja kuulustella poikaa. Istuskelin ensiavussa vartin verran, ja vaadin saada tietää onko poika puhdas ja terve, mie kun olin ihan verinen ja räjähtänyt. Poika suostui antamaan tietonsa, ja tänään mulle soiteltiin sairaalasta. Sairaanhoitaja kerto kaiken olevan kunnossa, ja poika halus puhua mun kanssa. Sen nimi on Filip, ja se oli kovin kiitollinen. Se joutuu olemaan sairaalassa kolme-neljä päivää, aivotärähdys, kauheita haavoja ja se oli menettänyt ihan perkeleesti verta. Mä sanoin että se voi hakea verensä takaisin, suuri osa on imeytynyt mun mekkoon ja rintaliiveihin. Naureskeltiin, se kiitteli ja soli siinä.

Mä nousin sängystä. Oksensin ja menin kylpyyn. Rankka ilta eilen.