Voikohan suruun kuolla? Eläinlääkäri soitti tänään, uusiks, ja suositteli Ossin lopetusta. Mä hajosin tuhanteen osaan ja luulin tukehtuvani. Kävelin kotiin huutoitkien ja raahauduin keittiön pöydän alle itkemään lisää. Kattelin koiraani joka tuijotti mua hämmästyneenä.
Meidän naamat on melkeen yhtä turvonneet. Ossin feijja on ihan pöhöttynyt kasvaimen takia. Sen silmä vuosi ja se katteli mua. Mä itkin ja itkin. Halasin rakkiani ja itkin. Vaan ajatus eläinlääkärille menosta tuntuu repivän mun sydämen kappaleiksi.
6 kommenttia
Dia
10.3.2010 01:56
Tuttu tunne. Tuossa tilanteessa tekee mieli käyttää defensseja, väittää kaiken lääkäreiden sanat vääriksi ja eläimen tervehtymisen mahdolliseksi. Ei tunnu mahdolliselta antaa lupaa viattoman, vaikkakin kärsivän, rakkaan lopettamiseen.
Vastaa kommenttiin
irga
10.3.2010 08:18
Nyyh. :(
Voimia ja halit!
Vastaa kommenttiin
piiklenarttu
10.3.2010 09:35
:/
Vastaa kommenttiin
Saunatontutar
10.3.2010 10:33
Voi paska. En tiedä (vielä), miltä tuo tuntuu, mutta pelkkä ajatus saa kyyneleet silmiin. Voimia ihan suunnattomasti saattaa rakas rajan yli!
Vastaa kommenttiin
kathrin
10.3.2010 12:59
Kiitokset. Ja juu, tää on traagista. Melkeen liian kamalaa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:42
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin