Hu-Huu!

Naama kipiänä, perse mustelmilla ja kauhia väsy. Naama hajos eilen. Therese tuli illalla kyläilemään. Se halus mun luokse terapiaan. Oli mennyt laivalla sekoilemaan kunnolla, ja poti huonoa omaatuntoa. Poikaystävä on autuaan tietämätön kaikesta. Vitutti kuunnella sellasta. Kerroin mitä asiasta tykkään ja sanoin että turha sellasta on murehtia kun ei mennyttä voi muuttaa, nyt tarvii vaan keskittyä siihen miten poikaystävälle kerrotaan ja että onko Tessan edes valmis jatkamaan suhdetta, suurimpana arvoituksena tietenkin heittääkö poikaystävä narttunsa pihalle.

No, avattiin keskustelutuokion jälkeen viinipullo, ihasteltiin meen uutta kämppää, juteltiin ja naurettiin niin perkeleesti että mun naamaa tosiaan kivistää. Hymyily sattuu ja puhuminen kanssa. Mies-raukka kuunteli meidän kihitystä melkeen kahteen asti yöllä. Oli se silti mukavaa, rentouttavaa ja hauskaa vaan istuskella, imeskellä viiniä ja nauraa niin paljon että kyyneleet valu. Ei ahdistanut ollenkaan.

Aa aa aave, Therese kysyi eilen millasia tyyppejä meen asunnossa on ennen asunut. Se oli vähän sillee kummallisen näkönen. Mä tietenkin utelemaan heti että miks se kysyy, ja että onko se kuullu jotain ihmellistä ja ja ja... Mulla on itsellä meinaan vähän väliä sellanen ihme-olo, että asunnossa liikkuu muitakin ku me ja rakkiset. Toissapäivänä istuttiin koko karvanen perhe köökissä, kun olkkarista ja makkarista alko kuulumaan ihme rapinaa ja kolinaa. Jos olisin ainoa joka näitä ääniä kuulee, epäilisin varmasti olevani hullu, mutta kun muutkin kuuli, ja muutkin ihmetteli, jopa koirat heräsivät ja nousivat ylös tuijottelemaan ja kuuntelemaan. Sinänsä kummaa.
Mun unissa heiluu nyt sellanen vanha mies ja mummeli. Niillä on molemmalla perkeleesti asiaa mulle, mutta mä en ikinä pysähdy kuuntelemaan. Mulla on aina kiire enkä oikeen uskallakaan pysähtyä. Ne on jotenki outoja. Kerroin tästä kaikesta Tessanille ja se sano että se tunsi että meillä olis henkiä, että kaks tai kolme ihmistä heilahtelee asunnossa ja että ne on todennäkösesti ne tyypit jotka mun uniinkin änkee. Tiedä häntä. Kuulostaa mun mielestä aika ihmeelliseltä. Selostais kolinan ja rapinan, tavaroiden siirtymisen ja muut, mutta toisaalta kyseessä voi ihan hyvin olla yli-vilkkaat mielikuvitukset ja typerät päät.

Ollaan heilahdeltu herran kera molemmissa kämpissä, siivoiltu ja järjestelty. Paneskeltiin ku kanit avoimen ikkunan edessä (huomattiin liian myöhään että akkuna oli tosiaan auki) ja järkytettiin uudet ja vanhat naapurit. Kaatumisesta johtuvat naarmut on alkaneet kukoistamaan kauniin lilan-vihreinä mustelmina. Hurmaavan värikäs perse mulla.

Khh. Jotenkin masentavaa. Muuttaminen, ja muutokset yleensä.