Nu får ni tyvärr sluta.

Se on lähes liian ihana. Se nukkuu ihan kiinni mussa. Se suutelee mua niin että mä sokeudun ja musta tulee aina väliaikaisesti kuuro. Se tärisytti mua ikeassa niin että henkilökunta tuli ajamaan meidät pois sänkyosastolta. Se vei mut illalla rannalle ja otti mut laiturilla. Se saa mut kiljumaan, mun jalat tärisemään ja mun ihon punottamaan. Ostosten jälkeen se sai mut itkemään, metsätiellä, autoa vasten. Se on kuluttanut mua melkein liikaa tuon viikon ajan. Mä syön kipulääkkeitä ja istun jääpussin päällä. Pimpero on aivan haavoilla.

Ahdistaa ja jotenki kumma olo. Mä olin viikon sen luona. Tai no, melkein viikon. Lähdin sinne viime perjantaina, heräsin aikasin, pakkasin kamani kassiin, koiran kainaloon ja heilahtelin junalla kohti örebrota. Tulin nyt illalla kotiin. Mä en tiedä mitä tekisin tai mitä mun kuuluis tehdä. Mulla on jo niin helvetin kauhea ikävä sitä.

Ollaan juostu mettässä koiran kanssa, tehty mitä ihmeellisempiä ruokia, käyty ostoksilla, tutkimusmatkoilla lelukaupoissa, aikuisten lelukaupoissa, uimassa, katottu miljoona elokuvaa, halailtu toisemme rikkinäisiksi, pussailtu niin että huulet on turvoksissa, ja pureskeltu toisemme palasiksi. Se on liian ihana. Se laulaa kun se ajaa autoa, mä hymyilen. Se tuhisee kun se nukkuu, mä hymyilen. Se vitsailee ja on liian hauska. Sen mielestä mä oon liian hauska, me nauretaan liikaa. Se pitää musta kiinni kun mä itken unissani, se kuiskailee mun korvaan ja herättää mut suudelmilla. Se nykii mun hiuksia ja kuiskailee hävyttömyyksiä, se näkee kuinka paljon mä haluan sitä.

Mä oon pitkän aikaa ollut "i like it rough"-linjoilla. Kovaa, niin että sattuu, ei tunteita, vaan peliä. Sen kanssa mä oon ihan erilainen, mä haluan olla lähellä. Sen haluakset ja puraisut tuntuu vaan hyvälle. Kaikki tuntuu jotenkin oikealta sen kanssa. Se haluaa olla lähellä, sille on tärkeää nähdä että mä nautin, että mulla on hyvä olla. Mulla on melkein liian hyvä olla sen seurassa. Se on melkein kuin huumetta. Mä haluan vaan lisää. Unohdan syödä, juoda, ottaa vitamiinit ja vastata puhelimeen, mä haluan vaan olla sen lähellä, sen kainalossa, olla sen nukke. Hengittää sen tuoksua ja maistaa sen ihoa.

Se tiskaa alasti, laulaa ja nauraa, ruiskuttaa vettä mun päälle ja jahtaa mua ympäri asuntoa, tiskiharja aseenaan. Mulla on niin perkeleen kamala ikävä sitä.