Sormet tuoksahtaa kalalle.

Mies veteli itteään tekojortikalla pylleröiseen ja kikkeli sylki salivaa viisi minuuttia. Jännittävä video. Toisaalta oksettava ja painajaisia tulen varmasti näkemään.. Mutta mutta, enpä ollu tollastakaan ennen nähny, viis minuuttia mömmöilyä. Huhhuh. Täytyy ehdottaa herralle tollasta kokeilua, se toki varmasti printtaa avioeropaperit ulos aika nopeaan ja hakee paikkaa jostain miesten turvakodista, mutta voihan sitä ainakin vitsailla.. Ystävät lähettelee mulle ihania linkkejä <3

Saavuin hetki sitten kotiin, oltiin pikkusiskon kanssa rannalla. Jotenki mun käy sääliks sitä. Se muutti äidin kanssa Roottiin joulukuussa 2005, eikä se oo vieläkään sopeutunu tänne. Ei sillä oo ku yks tai kaks kaveria, se ei halua oikeen puhua ruotsia, ja sillä on ihan kauhea ikävä Suomeen. Ymmärrän toisaalta. Loileriini on aina ollut sellanen koti-kissa, viihtyy omissa ympyröissä, on sosiaalinen ja hauska, mutta ei näe maailmaa leikkikenttänä. Hänelle riittää lähipiiri. Sen oli varmasti perkeleen vaikea muuttaa tänne. En oikeen tiiä että miten parantaisin sen oloa. Me ollaan niin erilaisia. Se on rauhallinen, boheemi, fiksu, hauska ja omituinen, ruskeasilmäinen kaunotar kun taas mä oon vaaleJa ja tylysä. Ollaan ku yö ja päivä. Sidoksissa toisiinsa, mutta täysin erilaisia.

Itte oon niin levoton että koti tuntuu löytyvän sieltä missä milloinkin matkalaukkuni avaan. Ainoa paikka missä mulla on oikeasti onnellinen, kotoisa, hyvä ja ihmeellisen rauhallinen olo, on lentokenttä. Lentokentällä mä rauhotun ja keskityn tulevaan. En murehdi, en huolehdi, kaikki sujuu kumminkin.

Vielä en oo siideriä avannut. Tekee kyllä kovasti mieli. Ostin Xider strawberry desire juomakkeita jopa kaksi kipaletta. Ollaan menossa illalla kattomaan jotain ihme pändiä, Mustasch tai joku sellanen. Ei kiinnosta ollenkaan, mutta menen herrani seuraksi, kunnon vaimo kun olen.

Kirjoitettaessa soi Colin Hay - My Brilliant Feat